Kohde sijaitsee Maalahden lounaisosassa, Viitalasta ja Vargmossenista vajaa kilometri pohjoiseen. Röykkiöalue on heti Smedsmossenin länsipuolella olevalla soiden ympäröimällä moreeniharjanteella. Alue kasvaa enimmäkseen harventamatonta, tiheää nuorta puustoa, enimmäkseen mäntyä.
Miettinen toteaa inventointikertomuksessaan v. 1974 seuraavaa:
a) Hiekka- ja moreeniharjanteen eteläpäästä hiekkakuopasta löydetty rautakauden lopulle ajoittuvia esineitä (mahdollisesti tuhoutuneesta ruumishaudasta?) Paikalla ei 1974 tarkastuksessa todettu kiinteää muinaisjäännöstä; paikalla matala, osin metsittynyt, laaja,pitkänomainen hiekkakuoppa
b) n. 500 m koilliseen löytöpaikalta, suon reunalla varvukossa kymmenkunta matalaa röykkiötä, läpimitaltaan 2-3 m
c) harjanteella, noin 700 m luoteeseen löytöpaikalta a) on metsässä verrattain
hyväkuntoinen, kasvillisuuden peittämä uuni / Ryssänuuni-tyyppiä. Suuaukko etelää kohti, keskeltä vajonnut.
Vuoden 2008 inventoinnissa alueelta b löytyi neljä röykkiötä. Suurin röykkiö (nro 1), pituus 7 m, leveys 3 m ja korkeus puoli metriä, on koottu ison kiven itäpuolelle. Muut röykkiöt ovat halkaisijaltaan 2 – 3 metriä ja matalia. Peruskarttaan on merkitty röykkiöitä huomattavasti laajemmalle alueelle, kuin nyt havaittiin. Röykkiöiden löytäminen oli kuitenkin hankalaa tiheän nuoren puuston takia, joten alue on rajattu vielä peruskartalle merkittyjen röykkiöiden mukaan. Kohde vaatisi perusteellisemman inventoinnin, mikä ei ollut ajanpuutteen vuoksi mahdollista vuonna 2008.
Vuoden 2013 inventoinnissa kaikki peruskartan muinaisjäännösmerkeillä osoitetut maastonkohdat tarkastettiin. Inventoinnissa paikallistettiin vuonna 2008 löydetty suurin röykkiö (vuonna 2008 havaitut pohjoisin ja kaksi eteläisintä röykkiötä unohtui tarkastaa). Toinen joitakin rakenteellisia piirteitä omaava kiveys löytyi peruskartalle merkityn eteläisimmän muinaisjäännösmerkin kohdalta rämeen reunalta. Se on lähes maantasainen, lähinnä suorakulmainen n. 3,5 x 2,5 m laaja kiveys. Pinta on jäkälien peitossa. Päällä on yksi laattamainen kivi, joka voi olla myöhemmin paikalleen asetettu. Kaikkien muiden muinaisjäännösmerkkien kohdalla esiintyi huuhtoutunutta kivikkoa, jota peitti osin pintakasvillisuus. Maaperästä johtuen maannosta ei ole syntynyt. Ihmisen tekemiä rakenteita näiden muinaisjäännösmerkkien kohdilla ei ole. Pohjoisempi röykkiö 1 sijaitsee nykyisellä rajalinjalla ja koostuu osin isoista n. puolimetriä halkaisijaltaan olevista kivistä. Kummankaan nyt havaitun rakenteen funktio ei selvinnyt.
Inventoinnissa ei myöskään selvinnyt, mihin havaintoihin perustuvat peruskartan muinaisjäännösmerkinnät, sillä vuosien 1974-75 raportissa ei mainita, että röykkiöitä olisi useita satoja metrejä laajalla alueella ja vuoden 2008 röykkiöhavainnot paikantuvat lähelle toisiaan n. 50 x 25 m kokoiselle alueelle. Röykkiötä voisi kannattaa etsiä suurimmasta röykkiöstä jonkin verran etelämpänä ja lounaampana sijaitsevalta alueelta. |
tillbaka
Koordinater
Korsnäs - Maalahti - Närpiö - Kurikka 2013. Voimajohtolinjausten arkeologinen inventointi; Inventointi; 2013