Kohde sijaitsee valtatien 7 pohjoispuolella, Jonakorventieltä Susikopinharjulle johtavan tien länsipuolella, Takasuon pohjoisreunassa. Maasto on pohjoisesta etelään suuntaavan harjun eteläpäätä, joka on muuten lähes kokonaan tuhoutunut hiekanotossa. Paikka on ollut kivikauden alkupuolella (27,5–30 m mpy) rikkonaisen saariston keskellä, matalien merenlahtien reunustaman hiekkasaaren eteläreunassa olevan suojaisan salmen pohjoisrantaa. Paikka on melko helppo saavuttaa ja soveltuu opastuskohteeksi.
Susikopinharjun asuinpaikka on todettu 1985, jolloin soranottoa varten kuoritulta alueelta löytyi kvartsia. Alueella tehtiin koekaivaus 1986, jolloin harjun kaakkoisrinteessä todettiin olevan mesoliittinen asuinpaikka ja 6 asumuspainannetta. Myöhemmin painanteita on arvioitu olleen kymmenkunta, joista on jäänyt jäljelle 7-8. Asuinpaikan koillis- ja pohjoisosa oli tuhoutunut pintaosistaan soranotossa, mutta lounainen, eteläpuoliselle tilalle ulottuva osa niemen kärjessä oli säilynyt ehjänä. Yhden painanteen poikki tehtiin koeoja 1994, mutta löytöinä saatiin talteen vain kvartsia. Asuinpaikan koillisosan pintamaat kuorittiin syksyllä 1997. Kuoritulla alueella tehtiin kaivauksia 1998, jolloin asumuspainanteista ehdittiin tutkia yksi kokonaan ja kolme osittain. Kolme painannetta jäi kokonaan tutkimatta ja ne ovat sittemmin tuhoutuneet hiekanotossa. Tutkitut ja tuhoutuneet asumuspainanteet sijoittuivat kolmeen 18 x 35 metrin laajuiselle alueelle, 26–30 metrin korkeudelle merenpinnasta. Kaivauksissa tutkittiin myös painanteiden lounaispuolelta todettu luukeskittymä.
Muinaisjäännöksen eteläisin osa harjun niemenkärjessä on säilynyt koskemattomana. Kärjen kaakkoisosassa, isojen kivilohkareiden itä- ja koillispuolisella tasanteella (27,5–29 m mpy) on ainakin kolme, mahdollisesti neljä matalaa ja epämääräistä laakeaa ja pyöreähköä painannetta (halk. 10 m). Painanteiden ylärinteen puoleinen reuna on muita jyrkempi. Painanteet voidaan aiempien tutkimusten perusteella tulkita asumuspainanteiksi, vaikka ne ovat edellisiä epämääräisempiä. On mahdollista, että eteläpuolisen merenlahden pinta on tulvinut ja sekoittanut painanteiden pintaa.
Asumuspainanteet ovat keskittyneet kaakkoisrinteen lounais- ja koillisosaan kahteen ryhmään 50 metrin etäisyydelle toisistaan. Asuinpaikan alkuperäiseksi laajuudeksi voidaan arvioida ainakin 40 x 120 m, josta nykyisin on jäljellä vain sen lounaisin osa, välittömästi hiekanottoalueen eteläpuolella. Pohjoisin säilyneistä painanteista sijaitsee korkeintaan 15 metriä hiekkakuopan reunavallista etelään. Kyseessä on edustava ja harvinainen esimerkki mesoliittisen ajan asumuspainanteista, jotka tulee säilyttää kaikissa olosuhteissa (rauhoitusluokka 1). Muinaisjäännös on rajattu koko niemenkärjen alueelle. Asuinpaikka saattaa jatkua edelleen länteen, josta on samalta korkeudelta inventoinnissa 2006 todettu asuinpaikkalöytöjä.
|
tillbaka
Koordinater
Pyhtää Esihistoriallisten muinaisjäännösten inventointi 2006; Inventointi; 2006