Kohde sijaitsee Päijänteen Majutveden Kirkkolahden rannalla. Vanhan pappilan rauniot sijaitsevat pienellä sora- ja kalliopohjaisella mäellä, joka on nykyisin metsittynyt. Historiallisten lähteiden mukaan Sysmän pappila on sijainnut paikalla 1800-luvun alkuun saakka, mahdollisesti jo keskiajalta lähtien. Paikalla on useita pappilaan liittyviä rakennusten pohjia, jotka ajoittunevat 1700-luvulle tai 1800-luvun alkuun. Selkein rakennuksenpohja lienee vuonna 1820 palaneen päärakennuksen kivijalka. Alueen rajaus on tehty näkyvien rakenteiden ja löytöjen perusteella. Aluetta on tutkittu koekuoppien avulla vuoden 2001 koekaivauksessa. Paikalla on ilmeisesti käyty tämän jälkeen metallinilmaisimen kanssa (havainto vuoden 2009 inventoinnissa). Alueelle on kaivettu neljä koekuoppaa myös vuoden 2013 inventoinnissa. Löydöt olivat historiallisen ajan asuinpaikkalöytöjä (TYA 904:1-5).
Vanhaa pappilan tonttia ympäröivät pellot, joilta on tullut paljon historiallisen ajan löytöjä, mm. 1600-1800-lukujen rahoja, pronssinappeja, lyijykuulia, heloja, hihnansolkia ym. Esineet ovat löytyneet metallinilmaisimella. Myös vuoden 2000 tarkastuslöydöt KM 32292:1-6 ja vuoden 2001 koekaivausten luetteloidut löydöt KM 32998:1-5 ovat peräisin pappilan vanhan tontin länsipuolisilta pelloilta.
Rannasta noin 100 m, nykyisen Pappilan päärakennuksen ja rannan väliseltä pellolta, rantaan vievän tieuran läheltä raivattiin vuosien 1993 ja 1994 tienoilla matala ja pienehkö kiviröykkiö tai kiveys. Kivien alueelta oli löytynyt neljä viikinkiaikaista hopearahaa (kaksi dirhemiä, bysanttilainen raha ja saksalainen raha, KM-RA) sekä hopeasormus KM 32292:1 (luetteloitu rautakautisena, todettu myöhemmin 1700-luvun esineeksi ja palautettu löytäjälle). Koekaivaustulosten perusteella kiveys lienee ollut peltoröykkiö. Rahat kuulunevat viikinki- ja ristiretkiajan taitteessa tehtyyn kätköön, joka on hajonnut myöhemmän maankäytön yhteydessä. Kätkölöytöpaikka on alakohteena. |