 |
| Vasa |
|
| fast fornlämning | |
Esantönkkä-Kurkunmäki-Mäkihaka |
942010012 |
| Typ: | gravplatser gravrösen |
| Typ: | boplatser |
| Datering: | järnålder, folkvandringstid |
| Förklaring till geografisk data: |
Mäkihaan röykkiön gps-koordinaatit |
|
Z/m.mpy alin: 17.00
Z/m.mpy ylin: 22.00 |
|
 tillbaka |
|
 Koordinater |
|
ETRS-TM35FIN N: 6997931 Ö: 254688 YKJ N: 7000864 Ö: 3254760 ETRS89/WGS84 Lat: 63.02763166° Lon: 22.14897046° ETRS89/WGS84 Lat: 63° 1.6579' Lon: 22° 8.9382' ETRS89/WGS84 Lat: 63° 1' 39.4740" Lon: 22° 8' 56.2937" |
| Beskrivning |
| Kohde sijaitsee Kyrönjoen itäpuolella, Kalsilan viljelysaukean reunassa, kolmella mäenkumpareella, tönkällä, kapean, metsän sisällä olevan peltotilkun ympärillä.
Kohteesta tunnetaan röykkiöitä, jotka ovat suurin osa on vaikeasti havaittavissa, ja rautakautinen asuinpaikka-alue. Esantönkkä ja Mäkihaka tarkastettiin vuoden 2012 inventoinnissa ja Kurkunmäki tarkastettiin vuonna 2007, jolloin äestetyltä alueelta löytyi laaja asuinpaikka. Asuinpaikkoihin liittyvää aineistoa löydettiin kolmesta eri kohdasta. Löytöinä saatiin runsaasti keramiikkaa, savitiivistettä ja rautakuonaa. Mäeltä on löytynyt vuonna 1890 Korkeavuoren rinteeltä, ison maakiven halkeamasta C-tyypin rautakirves ja vuonna 1933 samanlainen kirves sekä pronssinen rannerengas pellosta (KM 9955:1-5). Mäkihaan röykkiöissä ei erotu kasattuja kiveyksiä, vaan lähinnä epämääräiseltä näyttävää kivikkoa, joka on jäänteenä röykkiön pohjakiveyksestä. Ne olivat hankalasti havaittavissa jo vuonna 1939 tutkimuksia tehtäessä. Röykkiöt on merkitty peruskarttaan. Röykkiöistä vain yksi, luoteisimman ryhmän Mäkihaan röykkiö 130a, on tutkittu vuonna 1939. Se on kooltaan noin 18 x 12 m, siinä on iso silmäkivi ja reunakehää muistuttavaa latomusta; esineistö on 400-luvulta, ilmeisesti useita hautauksia. Esantönkän röykkiöitä yritettiin paikallistaa vuoden 2012 inventoinnissa. Aiempien tietojen mukaan haudat ovat matalia ja kooltaan 15 x 15 m ja 12 x 12 m. Peruskarttamerkkien kohdalta ei löydetty mitään merkkejä haudoista, sen sijaan kaksi mahdollista hautaröykkiötä löytyi peruskarttaan merkityistä haudoista pohjoiseen olevien kahden 20 metrin korkeuskäyrän kumpareen itäreunoilta. Itäisempi röykkiöistä on lähellä peltoa. Molemmat röykkiöt ovat melko matalia, niiden kokoa on vaikea määritellä. |
| Skapat: 7.12.1998 Senaste förändring: 4.2.2014 |
| Underobjekt |
| Esantönkkä, röykkiö 1 |
| Typ: stenkonstruktioner, rösen |
| Koordinater ETRS-TM35FIN N: 6997931 Ö: 254688 |
| Skapat: 4.4.2013 |
| Esantönkkä, röykkiö 2 |
| Typ: stenkonstruktioner, rösen |
| Koordinater ETRS-TM35FIN N: 6997991 Ö: 254620 |
| Skapat: 4.4.2013 |
| Kurkunmäki latomus |
| Typ: stenkonstruktioner |
| Koordinater ETRS-TM35FIN N: 6997950 Ö: 254812 |
| Beskrivning: Maantasainen kiveys, halkaisija noin neljä metriä. |
| Skapat: 3.4.2013 Senaste förändring: 3.4.2013 |
| Kurkunmäki, röykkiö 1 |
| Typ: stenkonstruktioner, rösen |
| Koordinater ETRS-TM35FIN N: 6998009 Ö: 254815 |
| Beskrivning: Peruskartan muinaisjäännösmerkin kohdalla oleva kiveys. |
| Skapat: 3.4.2013 Senaste förändring: 3.4.2013 |
| Mäkihaka 1 |
| Typ: stenkonstruktioner |
| Koordinater ETRS-TM35FIN N: 6998114 Ö: 254626 |
| Beskrivning: Vuoden 1939 kaivausten karttojen avulla paikannettu röykkiön pohjakiveys. Näkyy hyvin huonosti maastossa. |
| Skapat: 3.4.2013 Senaste förändring: 3.4.2013 |
| Mäkihaka 2 |
| Typ: stenkonstruktioner |
| Koordinater ETRS-TM35FIN N: 6998124 Ö: 254619 |
| Skapat: 3.4.2013 |
| Undersökningar |
| Esko Sarasmo utgrävning 1939 |
| Fynd: KM 11047:1-15 |
| Anmärkningar: Kertomus vuodelta 1939 AO:n arkistossa Meinander 1950, no 100 Ahtela 1981: 2.2 Kurkunmäki, 2.3 Esantönkkä, 2.4 Mäkihaka. |
| Skapat: 1.1.1900 Senaste förändring: 29.2.2008 |
| Ari Siiriäinen inventering 1966 |
| Anmärkningar: Ei kertomusta. Kohde Onttomäki (Mäkihaka ja Esantönkkä) nro 42: kartta ja muistiinpanot, kuvat XVI:4-5. Kohde Kurkunmäki nro 43: kartta |
| Skapat: 8.10.2007 Senaste förändring: 8.10.2007 |
| Petro Pesonen besiktning 2007 |
| Fynd: KM 37178 |
| Anmärkningar: Kolmen erillisen röykkiöalueen muodostama kalmistoalue sijaitsee Vähänkyrön Kalsilan ja Hiiripellon kylissä, Laarinmäen itäpuolella, Kyrönjokeen laskevan Ontonojan pohjoispuolella. Aspelinin luettelossa röykkiöt 129-130 mainitaan sijaitsevan Kurkunmäellä. Siiriäinen luettelee alueella kuusi kiviröykkiötä. Esko Sarasmo tutki yhden Mäkihaan röykkiöistä v. 1939 (röykkiö 130a). Tarkastin alueista itäisimmän, Kurkunmäen, ohikulkumatkallani koska näytti siltä, että alu-eella olisi suoritettu metsätöitä. Kurkunmäki on etelään ja lounaaseen suuntautuva pit-känomainen moreenikumpare, jolle päästyäni totesin että koko Hiiripellon kylän puolella oleva Kurkunmäki oli aukkohakattu ja suurin osa siitä metsä-äestetty. Äestys oli tehnyt alu-eesta vaikeakulkuisen ja alueella kasvaa kuusentaimia ja vatukkoa. Havaitsin alueella neljä kivirakennelmaa, joista pohjoisin on aivan aukkohakatun alueen pohjoisreunalla – GPS-mittaus vastaa maastokartalla olevaa muinaisjäännösmerkkiä. Toisen, eteläisemmän mui-naisjäännösmerkin kohdalla on epämääräistä kivikkoa, jossa hyvinkin saattaa olla hajotettu röykkiö. Tämän länsipuolella, kohdassa p= 7000885, i= 3254885 havaitsin halkaisijaltaan noin neljä metriä olevan lähes maantasaisen kiveyksen harjanteen reunalla. Näistä kiveyk-sistä noin 150 metriä etelään havaitsin mahdollisen hautaröykkiön tai muun kiveyksen koh-dassa p= 7000756, i= 3243924. Tämä oli maanmuokkauksen vahingoittama, halkaisijaltaan ehkä kuusi metriä. Röykkiö koostuu maakivestä ja sen laidoille kasatuista pienemmistä ki-vistä. Maanmuokkaus oli tuonut esille viimeksi mainitun mahdollisen röykkiön lisäksi myös run-saasti asuinpaikkoihin liittyvää aineistoa jota löydettiin kolmesta kohdasta. Pohjoisin löytö-alue on lähellä pohjoista metsänreunassa olevaa röykkiötä. Täällä äestys on ollut kevyem-pää eikä mäen harjannetta esimerkiksi ole äestetty lainkaan. Tämä lienee suurin syy siihen, että asuinpaikkalöytöjä on pohjoiselta alueelta vähemmän kuin kahdelta eteläisemmältä, jossa äestys/laikutus on ollut todella voimakasta ja kauhalla on käännetty maata paikoin lähes metrin syvyydeltä. Kyseisen metsänhoidon järkevyyttä on hyvin vaikea ymmärtää. Joka tapauksessa löytöjä on kahdesta keskittymästä hyvin runsaasti: keramiikkaa, savitii-vistettä ja rautakuonaa. Keskimmäinen löytöalue on laajuudeltaan 50 x 50 metriä ja itäinen puolestaan 50 x 30 metriä. Runsaimmin löytöjä oli keskimmäisellä alueella lähellä pellon-reunaa, jossa hiesu/hietamoreeninen maa oli lähes mustaa väriltään. Löytöjen lisäksi kään-netyssä maassa oli runsaasti palaneita kiviä. Erityisen paljon rautakuonaa oli keskimmäisen keskittymän koillisosassa, jossa löytöpisteet muodostavat oman pienen keskittymänsä (ks. kartta 1:5000). Täällä lienee sijainnut paja. Muutoinkin löytöjen levintä voidaan selittää eril-listen rakennus/taloryhmien olemassaololla: mäellä on sijainnut pieni kylä. |
| Skapat: 11.1.2008 Senaste förändring: 29.1.2008 |
| Aarne Äyräpää besiktning 1934 |
| Skapat: 18.2.2008 |
| J. R. Aspelin inventering 1896 |
| Anmärkningar: Luettelo AO:n arkistossa |
| Skapat: 18.2.2008 Senaste förändring: 29.2.2008 |
| Vesa Laulumaa ja Mikael Nyholm inventering 2012 |
| Anmärkningar: Skogens kulturarv i Kvarkenregionen –projektin inventointi |
| Skapat: 3.4.2013 |
| Den nedladdningsbara filen kan innehålla bilder, kartor eller annat innehåll som är upphovsskyddat. Filens upphovsrätt hör till rapportens upphovsman och till övriga i rapporten nämnda aktörer. För vidare bearbetning av materialet bör tillstånd erhållas av innehavaren av upphovsrätten. | |
| Länkar till Museiverkets övriga material |
 |
| × | ||
| < |
|
> |
Vähäkyrö Inventointi 1896 (Huom. digitoimattomia karttaliitteitä); Inventointi; 1896