Isosaaren asuinpaikka sijaitsee Troiharin kylässä, Troiharintien itäpuolella olevan peltoalueen länsilaidassa. Maasto laskee loivasti koilliseen ja itään. Alue on mäntykangasta ja maaperä paikalla on karkeaa hietaa, joka alempana peltoalueella
muuttuu saveksi ja liejusaveksi. Peltoalueen keskellä oleva oja on yhteydessä Untamalanluomaan, josta vedet laskevat Lehmäjoen kautta Kyröjokeen. Asuinpaikan taustalla, Troiharintien länsipuolella kohoaa Kupulakallio niminen kalliokumpare.
Asuinpaikka löytyi vuonna 1985 Kyröjoen yläosan vesistön säännöstelyyn liittyvän inventoinnin yhteydessä. Tällöin paikalla havaittiin kaksi löytöpaikkaa noin 200 metrin etäisyydellä toisistaan. Löytöalue a sijaitsi pellon reunassa, peltoon pistävässä, mäntyä kasvavassa metsäniemekkeessä. Löytöalue b (rekisterikohde Isosaari 2) sijaitsi edellisestä noin 200 metriä etelään, tien itälaidassa, Isosaaren autioituneen talon viereisessä vihannesmaassa. Löytöpaikoilta saatiin kvartsia, palanutta luuta ja keramiikkaa.
Vuosina 2008-2010 Museoviraston koekaivausryhmä suoritti paikalla (löytöalue a) kaivaustutkimukset, koska peltoon pistävä niemeke haluttiin raivata pelloksi. Tutkitun alueen kokonaispinta-ala oli noin 100 m². Kaivaustutkimusten perusteella todettiin, että paikalla on myös aiemmin sijainnut pelto. Tämän muokkauskerroksen alla oli kuitenkin säilynyt kulttuurikerrosta, rakenteita ja muita merkkejä kivikautisesta asutuksesta.
Kaivauksissa saatiin talteen rikas löytöaineisto, joka sisältää sekä nuorakeramiikkaa että nk. Pöljän asbestisekoitteista keramiikkaa. Löytöjen kokonaismäärä on 22768 kappaletta ja yhteispaino yli 38 kiloa. Suurimmat löytöryhmät muodostuivat kvartsin kappaleista, saviastian paloista ja palaneen luun kappaleista. Kohteen luumateriaalissa korostui merellisten resurssien hyödyntäminen; luuanalyysissä yleisin tunnistettu laji oli hauki. Historiallisessa viljelyssä sekoittuneesta pintakerroksesta löytyi myös palamaton naudan luu.
Löytöaineiston, rannansiirtymisen ja C14-ajoitusten perusteella asuinpaikan käyttö ajoittuu noin vuosien 3000–1900 eKr. välille. Kivikauden lopulla alueelle on muodostunut noin 40 x 20 km kokoinen suuri saari. Muinaisjäännös on sijainnut tämän saaren eteläpäässä. Asuinpaikan kohdalla on ollut pohjois-eteläsuuntainen, matala ja suojainen lahti, joka on maanpinnan kohotessa mahdollisesti kuroutunut osaksi omaa järviallasta. Isosaaren asuinpaikka on sijainnut tämän lahden länsirannalla.
Asuinpaikan laajuus on selvitetty koekaivauksella keväällä 2024. |