Hankaan Linnamäki sijaitsee noin 3 km Herralan asemalta pohjoiskoilliseen havumetsän keskellä kallioisessa maastossa. Paikka on asutuksen kannalta syrjäinen. Vanhimmat vanhat asutukset ovat Hankaan kylä noin 1,5 km päässä pohjoisluoteessa (1000023994, mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1559 maakirjassa) ja Herrala noin 2,5 km päässä etelälounaassa (1000023997 Herrala, mainitaan ensimmäisen kerran maakirjassa vuonna 1613).
Linnamäki on pitkänomainen, pohjoisluoteesta eteläkaakkoon suntautuva kallioharjanne, kooltaan noin 400 x 150 m. Korkein huippu (yli 140 m mpy) on yli 40 m ympäröivien notkelmien pohjan yläpuolella, paitsi luoteessa, missä nousua on noin 30 m. Harjanteen laki on enimmäkseen paljasta kalliota ja melko epätasainen. Kallion koloissa on paikoin vähän hiekkamaata ja turvetta. Kallio laskeutuu vähintään 10-20 m jyrkkänä kaikilla muilla ilmansuunnilla paitsi harjanteen luoteispäässä ja kallion itäsivulla olevassa, vinosti rinnettä luoteeseen nousevassa solamaisessa notkelmassa.
Selvin muinaislinnaan viittava rakenne on itäsivun solan sulkeva kivivalli, joka sijaitsee jonkin verran kallion lakea alempana, kohdassa, josta notkelma alkaa laskea jyrkemmin. Harjanteen lakialueen luoteispäässä on mahdollisesti näkyvissä sortuneen kivivallin jäänteitä, mutta eri tutkijoiden ilmaisemat käsitykset siitä, ovatko siellä havaitut isojen kivien muodostamat rivit ja muut kivikasaumat (jopa 60 m matkalla) ihmisen rakentamia, ovat vaihtelevia. Länsireunaa kiertää eräiden havaintojen mukaan vallilta linnavuoren kaakkoiskärkeen asti penkere, jota voisi kuvitella käytetyn tienä.
Vuonna 2002 Linnamäellä tehtiin metallinilmaisintutkintaa, jossa havaitut löydöt olivat moderneja. Samassa yhteydessä puhdistettiin ja dokumentoitiin itärinteen notkelmassa oleva kivivalli, joka on tulkittavissa puolustusmuurin jäänteeksi.
Vanhin kirjattu maininta paikasta on Väinö Wallin: Kertomuksia Hollolan kihlakunnan muinaisjäännöksistä. SMYA XIV, 1894, s. 186.
Muita julkaisuja:
Kuusi, S. 1935: Hollolan pitäjän historia I-II, s. 31-32
Taavitsainen, J.-P., 1990: Ancient Hillforts of Finland, SMYA 94, erityisesti s. 234-235. |