Kuvataiteelle ja taideteollisuudelle oli kiivaiden keskustelujen saattamana kaavailtu yhteistä koulu- ja näyttelyrakennusta jo vuosikymmenien ajan, ennen kuin rakennushankkeeseen lopulta ryhdyttiin 1880-luvulla. Rakennuksen suunnittelijaksi valittiin kilpailun perusteella arkkitehti Carl Theodor Höijer, jonka lukuisat uusrenessanssia edustavat asuinpalatsit olivat tuoneet 1800-luvun lopun Helsinkiin eurooppalaisten suurkaupunkien ilmettä. Julkisivujen veistoskoristeluista vastasivat aikansa merkittävimmät kuvanveistäjät, Carl Sjöstrand ja Ville Vallgren. Valmistuessaan vuonna 1887 Ateneum oli merkittävä kansallinen saavutus.
Taidemuseo sijaitsi alun perin rakennuksen kolmannen kerroksen itäsiivessä, muiden tilojen toimiessa taidekoulu-, hallinto- ja varastotiloina. Tilaratkaisuiltaan Ateneum oli perinteinen eurooppalainen taidemuseo, jota pian valmistumisen jälkeen alettiin pitää vanhanaikaisena. Myös rakennukset tilat koettiin alun alkaenkin riittämättömiksi, mikä johti ensimmäisiin laajennustöihin jo 1900-luvun alussa.
Ateneumissa toimineet taidekoulut muuttivat rakennuksesta pois 1970-luvulla, minkä seurauksena se luovutettiin 1977 opetusministeriön päätöksellä Suomen taideakatemian säätiölle museo- ja näyttelykäyttöön. Samalla ajankohtaiseksi tuli rakennuksen laajentaminen ja haastava peruskorjaus, jotka toteutettiin 1980-luvulla. Tuolloin museota laajennettiin sen etelänpuoleiselle Ateneuminkujalle jatkuvalla lisärakennuksella. 1990-luvulle tultaessa rakennuksessa toiminut taidemuseo siirtyi osaksi Valtion taidemuseota. |