Helsingin Kaivopuiston rakentaminen aloitettiin 1830-luvulla, sitä varten perustetun Ullanlinnan kylpylä- ja kaivohuoneyhtiön toimesta. Kallioinen, luonnontilainen alue muutettiin huolella suunnitelluksi ja istutetuksi puistoksi, ja ensimmäisenä rakennettiin kylpylärakennus ja Kaivohuone. Puiston reunoille tuli rakentaa huviloita. Niitä rakennettiin 1830- luvun lopulta 1880-luvulle asti.
Kaivopuiston pohjoislaidalla oli 1860-luvun lopulla vapaana rakentamiselle kallio, josta oli hyvä näkyvyys niin kaupungin keskustaan kuin merelle. Siihen päätti estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori, valtioneuvos ja runoilija Fredrik Cygnaeus (1807-1881) rakennuttaa huvilansa. Professorin virastaan juuri eläköitynyt Cygnaeus, jolla oli kaupunkiasunto lähellä, rakennutti sen toisaalta kesähuvilakseen, toisaalta taidekokoelmansa tulevaksi kodiksi.
Cygnaeus antoi huvilansa arkkitehti ja urakoitsija Johan Fredrik Wilhelm Mieritzin (1835-1883) suunniteltavaksi ja toteutettavaksi. Mieritz suunnitteli ja rakensi Kaivopuiston alueelle 1870-luvun alkupuolella kolme muutakin puuhuvilaa. Rakennuksen runko ja vesikatto valmistuivat vuoden 1869 loppuun mennessä, rakennuspiirustukset vasta sen jälkeen, 7.2.1870. Tuuliselle paikalle pystytetty huvila sai nimeksen Väderbacka.
Korkeassa kivijalkakerroksessa olivat alun perin keittiö, talonmiehen asuinhuone, pesutupa sekä pääsisäänkäynti, jonka eteisestä noustiin pääkerrokseen. Toisessa kulmatornissa oli kierreportaat alhaalta ylös asti. Niitä käyttivät palvelijat mm. viedessään ruokaa keittiöstä ruokasaliin. Toisen kulmatornin alin kerros oli polttopuuvarasto. Hirsirunkoisessa pääkerroksessa oli neljä huonetta ja halli sekä kaksi parveketta. Salista ulkoni toiseen kulmatorniin erkkeri, ”lukukabinetti”, josta saattoi katsella Kaivopuiston elämää. Cygnaeuksen työhuone oli vastakkaisessa kulmassa ja sen ikkunasta näkyi kaupungin keskustaan. Ylin kerros on ollut vain kylmää ullakkotilaa. Interiöörit olivat ajan tavan mukaan väritykseltään tummia, seinät tapetoidut ja maalatut, lautalattiat alkuun ehkä maalaamattomat. Sittemmin maalatut lautalattiat päällystettiin vuonna 1917 linoleummatoilla.
Lähin naapuri 1860-luvun lopulla oli Kaivopuiston intendenttinä aiemmin toimineen, lääkintöylihallituksen kamreeri F. J. Rabben rakennuttama yksityispalatsi Kalliolinna. Se kunnostettiin perusteellisesti hieman Cygnaeuksen huvilan valmistumisen jälkeen. Huvilan luoteispuolella kalliolla seisoi edelleen kookas tuulimylly. Cygnaeuksen gallerian lähitonteille on 1900-luvulla rakennettu kerrostalot.
Perheetön Cygnaeus teki pian huvilan valmistuttua, 1.5.1872, testamentin, jossa ilmoitti aikanaan jättävänsä huvilan ja taidekokoelmansa ”Suomen kansalle”, siis valtiolle, ja se oli ”Cygnaeuksen galleria -nimellä mukavilla ajoilla pidettävä yleisölle avoinna huokeata maksua vastaan.” Kaivopuiston alueella vuonna 1876 järjestetyn suuren Taideteollisuusnäyttelyn aikana huvilassa oli esillä Taiteilijaseuran näyttely.
Fredrik Cygnaeus kuoli 7.2.1881 ja Cygnaeuksen galleria avattiin yleisölle 15.3.1882. Taidekokoelman, jota Cygnaeus oli kartuttanut samanaikaisesti kuin Suomen Taideyhdistyksen kokoelmaa, oli järjestänyt ja asettanut näytteille Cygnaeuksen hyvä ystävä, Suomen Taideyhdistyksen kokoelmien intendentti Berndt Otto Schauman. Taidekokoelma käsitti paljon niin aikalaistaiteilijoiden kuin varhaisempienkin suomalaisten ja ulkomaalaisten taiteilijoiden teoksia. Suomalaiset maisemamaalaukset olivat Cygnaeuksen suosikkeja ja ulkomaan matkoillaan hän oli hankkinut romanttisia maisemia, antiikin allegorioita ja muotokuvia. Lahjoitukseen ei sisältynyt huvilan kalustoa. Huvilarakennus asetettiin yleisten rakennusten ylihallituksen korjausvastuulle. Kivijalkakerroksessa asui vahtimestari.
Cygnaeuksen työhuoneen edessä ollut pohjoisjulkisivun parveke poistettiin jo 1880-luvulla. Kunnossapidon laiminlyönnin vuoksi mm. toinen kulmatorni jouduttiin perusteellisesti korjaamaan jo 1900-luvun alussa. Eteläjulkisivun parveke rakennettiin umpeen 1917 ja sen alla ollut tila 1960-luvun alussa. Sisäpintoja on uusittu harvakseltaan. Laajemmat korjaushankkeet ovat ajoittuneet 1950- ja 1960-lukujen vaihteeseen, jolloin rakennus varustettiin öljykeskuslämmityksellä, uuneja purettiin ja vahtimestarin asuntoa laajennettiin, vuoteen 1976, jolloin pääkerroksen alkuperäiset ikkunat korvattiin uusilla, ja 1980-luvun alkuun, jolloin hirsirungon lämpöeristystä parannettiin ja sisäpinnat uusittiin. Kivijalkakerroksen asuinhuoneet kunnostettiin ja muutettiin gallerian toimisto- ja sosiaalitiloiksi vuosina 2007-2009. Samalla gallerian eteiseen järjestettiin lisätilaa asiakaspalvelulle
Museoviraston hallinnassa Cygnaeuksen galleria on ollut 1981 lähtien. Näyttelytoiminta on vähitellen laajentunut konsertteihin, esitelmätilaisuuksiin ja muihin tilaisuuksiin, jotka yleensä ovat jollakin tavalla liittyneet Fredrik Cygnaeuksen taidekokoelmaan ja taidekäsityksiin. |
takaisin
Kuvaus
Rakennukset ja rakennelmat
Cygnaeuksen galleria, alakerran kamarin tapetin konservointikertomus Restaurointi 2009