 |
| Uusimaa | |
| Helsinki | |
| Kansallismuseo | 200040 |
| Kiinteistötunnus: | 91-13-422-5; |
| Muu tunnus: | 091-000 VARR |
| Kylä tai kaupunginosa: | /K.osa 13 Etu-Töölö |
| Osoite: | Mannerheimintie 34 00100 HELSINKI |
| Nykykäyttö: | alkuperäinen |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Kulttuuri |
| Ajoitus: | Suunnittelu 1902-1910 |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1905-1910 |
| Ajoitus: | Korjaus 1967-1969 |
| Ajoitus: | Korjaus 1979-1985 |
| Ajoitus: | Korjaus 1997-2000 |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren, Saarisen suunnittelema, vuosien 1906-1910 välillä rakennettu Suomen kansallismuseo sijaitsee laajalla, kivimuurilla rajatulla tontilla. Etelästä katsottuna rakennusta hallitsee korkea ja solakka torni, kun taas idästä katsottuna rakennuksesta yhtenäisesti jatkuva kehämuuri tuo kokonaisuuteen horisontaalisuutta.
Museorakennuksen massoittelu perustuu tilaratkaisuun, jossa eri aikakausia esittelevät osastot levittäytyvät siipirakennuksina keskushallin ympärille. Kukin osasto on rakennettu ilmentämään esittelemänsä aikakauden luonnetta, mikä luo voimakasta vaihtelua rakennuksen ulkomuotoon. Sisätilojen kooltaan ja muodoiltaan vaihtelevissa huoneissa on tarkoituksella vältelty jäykkyyttä ja symmetriaa. Rakennuksen ytimenä toimivan keskushallin esikuvana on ollut Pariisin vuoden 1900 Suomen paviljongin halli. Pylväiden kannattamia holveja koristavat Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheiset freskot, jotka taiteilija teki pitkälti Pariisin paviljonkiin toteuttamiensa freskojen pohjalta. Rakennuksen kansallisromanttisessa muotokielessä on aiheita muun muassa suomalaisesta kirkko- ja linna-arkkitehtuurista, ja fasadien koristeaiheina on käytetty kansallisromantiikalle tyypillisesti luonto- ja eläinaiheista ornamentiikkaa. Pintamateriaaleina on käytetty vuolukiven ja rappauksen lisäksi kansallisromanttisessa arkkitehtuurissa suosittua karkeaksi työstettyä kotimaista graniittia. |
| Luonti: 14.11.2011 Viimeisin muutos: 3.6.2013 |
| Historia |
| Historia |
| Suomen kansallismuseolle hankittiin tontti Töölöstä jo 1890-luvulla. Paikalle kaavailtiin perinteistä klassistista museorakennusta, mutta uusien eurooppalaisten museoaatteiden vaikutuksesta ja nuorten arkkitehtien vaatimuksesta päätettiin järjestää kilpailu uusien museopiirustusten saamiseksi. Vuonna 1901 julistetun kilpailun voitti Herman Geselliuksen, Armas Lindgrenin ja Eliel Saarisen kilpailuehdotus. Museota alettiin rakentaa lopullisten piirustusten pohjalta vuonna 1906.
Varojen puutteessa rakennustyöt etenivät hitaasti ja materiaaleista jouduttiin tinkimään. Varsinaiset rakennustyöt kestivät vuoteen 1910, mutta rakennuksen viimeistely lopulliseen asuunsa kesti 1920-luvun lopulle asti. Yleisölle museo avautui historian ja kansatieteen näyttelyiden osalta vuonna 1916, kymmenen vuotta peruskiven muurauksen jälkeen. Vuonna 1920 avattiin esihistoriallinen näyttely, ja raha- ja mitalikammio avautuivat yleisölle vuonna 1927. Akseli Gallen-Kallelan freskot toteutuivat museon keskeishallin holvikattoon vasta vuonna 1928. Kansallismuseon agglomeratiosysteemiin perustuva arkkitehtuuri jätti mahdollisuuden museon myöhemmälle laajentamiselle – keskushallin ympärille levittäytyviä siipirakennuksia voisi tarpeen tullen rakentaa lisää tai laajentaa. Museon valmistumista seuraavien vuosikymmenien aikana laajennussuunnitelmia tehtiinkin useita, mutta ne jäivät varojen puuttuessa toteutumatta. Laajennussuunnitelmien kariutumiseen liittyi myös pelko museon rakennustaiteellisten arvojen vahingoittumisesta. Kansallismuseossa toteutetut laajennus- ja muutostyöt onkin pyritty läpi rakennuksen historian toteuttamaan ilman näkyviä rakenteellisia muutoksia. Rakennuksessa tehtiin vuosina 1997–2000 ensimmäinen mittava peruskorjaus, jossa välttämättömät rakennustekniset korjaukset toteutettiin rakennuksen alkuperäistä luonnetta kunnioittaen. Sisätiloissa tehtiin nykyaikaiselle museotoiminnalle välttämättömiä muutoksia sekä yleisö- että työtiloihin. Myös museon maanalaisia teknisiä ja varastotiloja laajennettiin. Museoarkkitehtonisesti arvokkaat tilat säilytettiin kuitenkin alkuperäisessä asussaan. Julkisivua kunnostettaessa luonnonkivipinnat puhdistettiin ja rapatut pinnat pyrittiin palauttamaan alkuperäiseen värisävyynsä. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 3.6.2013 |
| Lähteet |
| Kopisto, Sirkka, 1981. Suomen Kansallismuseo. Kansallisromanttisen kauden rakennusmonumentti. Helsinki: Museovirasto
Nikula, Riitta, 2005. Suomen arkkitehtuurin ääriviivat. Helsinki: Otava Museoviraston www-sivusto. http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/historia/peruskorjaus |
| Luonti: 3.6.2013 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 18.9.1980 |
| Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 1.11.2024 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Desinfiointilaitos |
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Kansallismuseon kokoelmiin siirrettäville esineille oli rakennettava desinfiointirakennus, joka sittemmin sai nimekseen Häkälä. Siellä kaasutettiin huonekaluja ja esineitä tuhoavat hyönteiset hengiltä. Eliel Saarisen vuonna 1910 laatimien piirustusten mukaan toteutettu rakennus on kuitenkin kuin koriste Kansallismuseon Museokadun puoleisen portin vieressä. |
| Luonti: 26.1.2016 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Päätöspvm: | 18.9.1980 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 17.2.2015 | |
| Museorakennus |
|
||||||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren, Saarisen suunnittelema, vuosien 1906-1910 välillä rakennettu Suomen kansallismuseo sijaitsee laajalla, kivimuurilla rajatulla tontilla. Etelästä katsottuna rakennusta hallitsee korkea ja solakka torni, kun taas idästä katsottuna rakennuksesta yhtenäisesti jatkuva kehämuuri tuo kokonaisuuteen horisontaalisuutta.
Museorakennuksen massoittelu perustuu tilaratkaisuun, jossa eri aikakausia esittelevät osastot levittäytyvät siipirakennuksina keskushallin ympärille. Kukin osasto on rakennettu ilmentämään esittelemänsä aikakauden luonnetta, mikä luo voimakasta vaihtelua rakennuksen ulkomuotoon. Sisätilojen kooltaan ja muodoiltaan vaihtelevissa huoneissa on tarkoituksella vältelty jäykkyyttä ja symmetriaa. Rakennuksen ytimenä toimivan keskushallin esikuvana on ollut Pariisin vuoden 1900 Suomen paviljongin halli. Pylväiden kannattamia holveja koristavat Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheiset freskot, jotka taiteilija teki pitkälti Pariisin paviljonkiin toteuttamiensa freskojen pohjalta. Rakennuksen kansallisromanttisessa muotokielessä on aiheita muun muassa suomalaisesta kirkko- ja linna-arkkitehtuurista, ja fasadien koristeaiheina on käytetty kansallisromantiikalle tyypillisesti luonto- ja eläinaiheista ornamentiikkaa. Pintamateriaaleina on käytetty vuolukiven ja rappauksen lisäksi kansallisromanttisessa arkkitehtuurissa suosittua karkeaksi työstettyä kotimaista graniittia. |
| Luonti: 1.7.2013 |
| Historia |
| Kansallismuseon tarpeesta, rakentamisesta ja arkkitehtuurista käytiin pitkään julkista keskustelua ennen kuin hanke vihdoin saatiin käynnistettyä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Museorakennuksen ensimmäiset piirustukset laadittiin valtion toimesta Yleisten rakennusten ylihallituksessa, mutta museon toiminnallisuuden ja arkkitehtuurin näkökulmasta niitä pidettiin valmiiksi vanhanaikaisina. Suunnittelusta järjestettiin sen jälkeen kilpailu, jonka voittajaehdotuksen laatineet arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen saivat laatiakseen lopulliset suunnitelmat. Keskeinen idea oli keskieurooppalaisen agglomeraatiojärjestelmän mukaan museon eri aikakausien osastojen eriyttäminen myös museon arkkitehtuurissa. Esihistorian, historian ja kansatieteen osastot saivat omat rakennussiipensä. Työtilat sijoitettiin pohjoissiipeen. Kokonaisuutta kokoava torni ja pääsisäänkäynti sijoitettiin kaupungin suuntaan olevaan eteläiseen julkisivuun.
Kansallismuseon arkkitehtuurikilpailussa vuonna 1902 kansallisromanttisen luonnonkiviarkkitehtuurin suosio oli huipussaan. Osa julkisivuista muurattiin Uudenkaupungin harmaasta graniitista squared rubble -limityksellä. Julkisivujen lukuisat eläin- ja kasviaiheiset koristeet veistettiin Nunnalahden vuolukivestä. Pääsisäänkäynnin portaiden karhuveistos sisältyi arkkitehtien suunnitelmiin. Taiteilija Emil Wikströmin veistos oli ollut mukana samojen arkkitehtien suunnittelemassa Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongissa vuonna 1900. Museon julkisivujen vuolukivikoristeet veisti norjalaislähtöinen Hans Uthuslien. Rakennustyöt aloitettiin syyskuussa 1905. Tontilta oli sitä ennen purettu n.s. Tallgrenin villat, jotka olivat kookkaita, erityisesti rautateiden työntekijöiden asuttamia puutaloja. Osin kallioista tonttia tasoitettiin. Irtilouhitut kivet käytettiin rakennuksen perustuksiin tontin pohjoisosassa, jossa kallio oli alempana. Peruskivi laskettiin juhannuksen alla (18.6.) 1906. Perustuksiin muurattiin kotelo, joka sisälsi mm. tuolloin käytössä olleet metallirahat. Rakennuksen runko valmistui 1907, julkisivut ja vesikatto vuoden 1908 loppuun mennessä. Rakennus luovutettiin Muinaistieteelliselle toimikunnalle syksyllä 1910. Museokokoelmat siirrettiin museorakennukseen vuosien 1910 – 1911 aikana. Arkkitehdit Gesellius, Lindgren ja Saarinen suunnittelivat sisustuksia vuoteen 1912 ja sen jälkeen näyttelyiden ja työhuoneiden kalusteita suunnittelivat Muinaistieteellisen toimikunnan arkkitehdit Alarik Tavaststjerna, Toivo Salervo ja A. W. Rancken. Tavaststjerna suunnitteli mm. näyttelytilojen kauniit valaisimet, jotka helsinkiläinen Koru Oy toteutti. Loppukatselmus pidettiin marraskuussa 1911, mutta sisustustyöt ja näyttelyiden rakentaminen jatkuivat. Ensimmäisen maailmansodan syttyminen hidasti töiden valmistumista ja avajaisia päästiin viettämään vasta tammikuun lopussa 1916. Tuolloinkin olivat valmiina vasta historian ja kansatieteen osastojen näyttelyt. Esihistorian näyttely valmistui 1920 ja pohjakerroksen raha- ja mitalinäyttely vasta 1927. Keskihallista nousevan pääportaikon ikkunoiden lasimaalaukset valmistuivat 1925. Ne ovat taiteilija Eric O.W. Ehrströmin suunnittelemat ja Salomo Wuorion liikkeen toteuttamat. Museon pääsisäänkäynnin ulko-oven kupariin pakotetut kuvat ovat myös Eric O. W. Ehrströmin käsialaa. Keskihallin katon freskot sisältyivät jo alkuperäisiin suunnitelmiin, mutta Akseli Gallen-Kallela maalasi ne poikansa Jorma Gallen-Kallelan kanssa vasta 1928. Freskoista kolme on aiheeltaan samat, jotka Gallen-Kallela oli jo 1900 maalannut Suomen paviljonkiin Pariisin maailmannäyttelyssä. Neljäs ”Kristinuskon voitto” korvattiin Kansallismuseossa ”Suuren hauen pyynti” -aiheella. Freskot kuvaavat Suomen pääelinkeinoja Kalevalan vertauskuvia käyttäen: Ilmarinen kyntää kyisen pellon (maanviljelys), Suuren hauen pyynti (metsästys ja kalastus), Sammon taonta (teollisuus) ja Sammon puolustus (kauppa). Lähes alusta lähtien on kansatieteen osaston yhdessä huoneessa ollut karjalainen savutupa ja historian osastolla Porvoon Jakkarilan kartanon salin seinämaalaukset 1760-luvun alusta. Molemmat ovat siellä edelleen, vaikka näyttelyitä on ajan mittaan muilta osin uudistettu. Ulkomuseota varten vuokrattiin alue Seurasaaren kansanpuistosta, joka oli ennestään kaupunkilaisten suosima virkistysalue. Ulkomuseon ensimmäinen rakennus – Niemelän torppa – siirrettiin Konginkankaalta Seurasaareen 1909. Museorakennuksen laajennussuunnitelmia laadittiin alusta alkaen. Erityisesti varasto- ja konservointiloista oli puutetta. Tutkimus- ja hallintotyöt sijoitettiin 1970-luvun alussa pääosin pois museorakennuksesta, toisaalle kaupungissa. Museorakennusta on korjattu ja näyttelyitä uusittu eri vaiheissa ja osastoittain. Vain kerran - 1997-2000 - koko museo on ollut korjaustöiden vuoksi yleisöltä suljettuna. |
| Luonti: 26.1.2016 Viimeisin muutos: 27.1.2016 |
| Lähteet |
| Kopisto, Sirkka, 1981. Suomen Kansallismuseo, kansallisromanttisen kauden rakennusmonumentti. Museovirasto, Helsinki.
Hausen, Marika - Mikkola, Kirmo - Amberg, Anna-Lisa - Valto, Tytti, 1990. Eliel Saarinen - Suomen aika. Otava, Helsinki. Wäre, Ritva, 1991. Rakennettu suomalaisuus. Nationalismi viime vuosisadan vaihteen arkkitehtuurissa ja sitä koskevissa kirjoituksissa. Suomen Muinaismuistoyhdistys, Helsinki. The National Museum - history and nature in stone. National Board of Antiquities, Helsinki 2015. |
| Luonti: 26.1.2016 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Päätöspvm: | 18.9.1980 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 17.2.2015 | |
| Muuri |
|
||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Tonttia katujen suuntaan rajaavan muurin muoto, rakenne ja korkeus vaihtelee tontin eri kohdissa. Mannerheimintien suuntaan olevat muurit on muurattu museon graniittijulkisivun tavoin ja ne ovat myös matalammat kuin tontin pohjoisosassa. Tontin länsi- ja pohjoisreunoilla aita on osin muurattu luonnonkivestä, osin tiilestä ja rapattu. Tontin pohjoisreunassa alun perin näyttelyhalliksi suunniteltu piharakennus on osa sen korkuiseksi rakennettua muuria. |
| Luonti: 26.1.2016 Viimeisin muutos: 26.1.2016 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Päätöspvm: | 18.9.1980 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 11.9.2008 Viimeisin muutos: 17.2.2015 | |
| Piharakennus |
|
||||||||||||||||||||||||||||||
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Päätöspvm: | 18.9.1980 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 17.2.2015 | |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
||||||||||||||||||||||||||
 |
| × | ||
| < |
|
> |
MV/36/05.01.02/2022 HELSINKI, Kansallismuseon laajennus