Lääninhallinnon syntymisen perustana on vuoden 1634 hallitusmuoto, jolloin Ruotsin keskushallinnon ja paikallishallinnon väliin luotiin maaherrojen johtamat lääninhallitukset sekä määrättiin lääninhallitusten tehtävät ja läänien alueet. Kun yhdistetyn Uudenmaan-Hämeen läänin pääkaupunki siirrettiin 1770-luvulla Hämeenlinnaan, maaherran residenssi sijoitettiin kaupungin asemakaavassa torin pohjoislaidalle.
Maaherran virkatalo tuhoutui Hämeenlinnan kaupungin tulipalossa vuonna 1831. Maaherra Stichaeus teki senaatille esityksen kivisen virkatalon rakentamisesta palaneen puisen tilalle. Kellarikerroksen länsipää rakentui suoraan vanhojen palossa säilyneiden holvikellareiden päälle. Arkkitehti C.L. Engelin suunnittelema empiretyylinen, kolmikerroksinen kivirakennus valmistui 1836.
Vuonna 1863 allekirjoitti keisari Aleksanteri II lääninhallituksen talossa asetuksen suomen kielen saattamiseksi yhdenvertaiseksi ruotsin kanssa. Lääninhallituksen pihalla on säilynyt vanhaa puustoa jäänteenä entisestä maaherran puutarhasta.
Lääninhallituksen rakennuksen pihasiipeä on jatkettu vuosina 1872 (A.H. Dahlström ja L.I. Lindqvist) ja 1897. Jälkimmäisenä vuotena rakennettiin myös pihajulkisivun porrastornit. Rakennus restauroitiin 1990-luvun alussa arkkitehti Vilhelm Helanderin laatiman suunnitelman mukaan.
Lääninhallituksen lisärakennus Birger Jaarilin kadun varrella on arkkitehtien Jonas Cedercreutzin ja Helge Railon suunnittelema vuonna 1962.
Museovirasto on antanut 29.5.2019 Ympäristöministeriölle lausunnon
Kiinteistövarallisuuden myynnistä osoitteessa Hallituskatu 16, Birger Jaarlin katu 15 eli
lääninhallituksen talosta ja virastotalosta (MV67/05.01.022019). Kuultuaan
Museovirastoa Ympäristöministeriö antoi 9.10.2019 asiasta lausunnon (VN/2000/2019-
YM-7), jossa todetaan muun muassa seuraavaa:
”Edellä todetun selvityksen perusteella Hämeenlinnassa sijaitsevalla lääninhallituksen
rakennuksella on erittäin huomattava todistusvoima julkishallinnon historian kannalta. Sitä
ilmentävät rakennuksen käyttöhistoria, korkeatasoinen arkkitehtuuri ja
kaupunkikuvallinen asema. Rakennus pihapiireineen edustaa keskeisellä tavalla myös
vuonna 1639 perustetun maan vanhimman sisämaakaupungin suunnittelemisen ja
rakentumisen historiaa. Ympäristöministeriö katsoo, että kohteella on oikeudesta
luovuttaa valtion kiinteistövarallisuutta annetun lain 4 §:n 2 momentin 2 kohdassa
tarkoitettu erittäin huomattava merkitys kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten
suojelun kannalta.”
Näin ollen lupa lääninhallituksen luovuttamiseen eli myyntiin mennee eduskunnan
päätettäväksi. Tämä osaltaan korostaa lääninhallituksen kulttuurihistoriallista arvoa ja sen
kaupunkikuvallista asemaa ja sitä, että rakennus tulee suojella rakennusperintölailla. |