Kiinteistön nimi, Kuhankosken virkatalo, muistuttaa alueen valtiokäytön
alkuvaiheista. Vänrikin virkatalo muodostettiin Ruotsin vallan aikana, noin
vuonna 1690 osana ruotolaitosta Kuhajärven ja Kuhavirran väliselle
kapealle kannakselle. Virkatalon päärakennus paloi vuoden 1900 vaiheilla
ja rakennettiin pian uudelleen samaan paikkaan Alatalo (myöh. Koskela).
Siinä aloitti turvattomien tyttölasten maja vuonna 1923. Sotilasvirkatalon ajalta ovat myös pihapiirissä sijaitsevat vilja-aitta 1800-luvun lopulta ja
vaateaitta 1900-luvun alkuvuosilta. Navetta vuodelta 1900 on jo purettu.
Kuhankosken tyttökoti perustettiin virallisesti vuonna 1927
kehitysvammaisten tyttöjen kasvattamisen tueksi. Tuosta eteenpäin alue
rakentui pääpiirteiltään luonteenomaiseksi valtion laitosalueeksi. Tyttökotia
seurasi ensin opetuskoti (1957-1985) ja viimeksi erityisammattiopisto.
Vaiheet ilmenevät selkeästi laitoksen rakennuskannassa ja
viherympäristössä. Entisenä koulukotina laitos liittyy osaksi valtion
koulukotien 1800-luvun lopulla käynnistynyttä valtakunnallista
rakennusohjelmaa ja edustaa sen tulosten joukossa 1920-luvun
koulukotirakentamista. Laitosalueen rakennuksista ja rakennelmista 16 on
tyttökodin perustavasta rakennusvaiheesta.
Kaksikerroksinen, hirsinen Päivälä valmistui 1925 tyttökodin
päärakennukseksi. Sen on suunnitellut Vaasan lääninarkkitehti A.W.
Stenfors ja se edustaa 1920-luvun klassistisvaikutteista laitossuunnittelua.
Rakennuksen alakertaan sijoittuivat ruokasali, olohuone, luokkahuone,
kanslia, päivähuone ja keittiö. Yläkerrassa olivat oppilaiden makuusalit ja
henkilökunnan asunnot. Keskeisellä paikalla sijaitseva, ulkoasultaan
näyttävä Päivälä hahmottuu alueen päärakennukseksi myös nykyisessä
laitosympäristössä. Rinteeseen pengerretyt jykevät kiviportaat
pääsisäänkäynnin edessä tekevät rakennukseen saapumisesta juhlallisen.
Saunala (nyk. Mäntylä) valmistui 1927. Siinä oli sauna, leivintupa ja
sairasosasto. Saunan löylyhuone oli kaksikerroksinen. Muurahainen eli
käsityö- ja koulukeittiörakennus valmistui 1930 ja asuntolarakennus
Onnela 1933. Rakennukset ovat sijainniltaan, mittakaavaltaan ja
koristelultaan arkisempia ja tavanomaisempia kuin saman arkkitehdin
suunnittelema Päivälä.
Alueen identiteetti rakentuu edelleen näiden perustamisvaiheen keskeisten
rakennusten varaan. Lisäksi alueella on tästä rakennusvaiheesta jäljellä
kellareita, latoja, puimala, pumppuhuone sekä uimahuone.
Vuoden 1958 kehitysvammaisten hoitoa säätelevän uuden lain myötä
tyttökoti muuttui opetuskodiksi. Tällöin henkilökunnan ja oppilaiden määrä
kasvoi. Alkoi myös uusi rakennusvaihe, jonka tuloksena Kuhankosken
alueelle ankaraa tilapulaa helpottamaan valmistui asuinrakennus Rantala
(1960), saunarakennus (1960), asuinrakennukset Tuulentupa, Ulpukka,
Varpunen ja Kanerva (arkkitehti Arne Nevanlinna) vuodelta 1968, Leirimaja
1973 ja siihen liittyvä sauna 1979 sekä useita maatalouteen liittyviä
varastoja, talleja, vajoja ja kasvihuoneita.
Vuonna 1986 opetuskoti siirtyi sosiaalihallinnon alaisuudesta
ammattikasvatushallitukselle ja siitä tuli Kuhankosken erityisammattikoulu.
Tämän vaiheen huomattava rakennushanke on vuonna 2000 valmistunut
Taitojen talo, uusi oppimisympäristö. Pihapiirin keskusalue on nykyisin iso nurmikenttä, jota eri-ikäiset
rakennukset tai rakennusryhmät reunustavat. Nurmialueella on jonkin
verran kookkaita puita ja pensaita sekä pieni grillauspaikka ja huvimaja
(1999).
Vuonna 2009 Kuhankosken erityisammattikoulu tuli osaksi Bovalliusammattiopistoa, jota ylläpitävä säätiö toimi useilla paikkakunnilla.
Kuhankosken toimipiste muutti vuonna 2015 Jyväskylään, jolloin kiinteistön
tilat jäivät vaille käyttöä. Senaatti-kiinteistöt myi tilan Laukaan kunnalle
vuoden 2015 lopulla. Kiinteistöllä on 38 rakennusta tai rakennelmaa.
Suojelun kohdentumisesta Museovirasto ehdottaa, että lakia
rakennusperinnön suojelusta käytettäisiin alueella rakennuksiin Päivälä
(päärakennus, 1925) ja Muurahainen (rakennettu tyttökodin käyttöön,
1930). |