 |
| Uusimaa | |
| Helsinki | |
| Eduskuntatalo | 200149 |
| Kiinteistötunnus: | 91-13-400-2; |
| Muu tunnus: | 091-000 VARR Dnro 4/601/2008 |
| Osoite: | Mannerheimintie 30 |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Hallinto |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1926-1931 |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1950-1952 |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1974-1978 |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Vuonna 1931 valmistunut, arkkitehti J. S. Sirénin suunnittelema pohjoismaista klassismia edustava eduskuntatalo sijaitsee Arkadianmäellä korkean portaikon muodostamalla jalustalla.
Rakennuksen pääfasadia leimaa julkisivusta massiivisine pylväineen nouseva keskirisaliitti. Neljännen kerroksen korkeudelle kohoavat pylväät kannattavat niiden yläpuolista palkistoa ja antavat pääjulkisivulle rakennuksen ulkomuotoa hallitsevan roolin. Palkiston yläpuolisen friisin pyöreät ikkunat toimivat sekä koristeina että valoaukkoina. Eduskuntataloa ja sen monumentaalisia portaita reunustavat siipirakennukset kiinnittävät rakennuksen ympäröivään maastoon korostaen samalla sen mittakaavaa. Kuutiomaisen rakennuksen ytimenä toimii pyöreä sylinterimäinen kolmen kerroksen läpi ulottuva istuntosali, joka saa valonsa lanterniinista. Istuntosalin ympärille levittäytyvässä rakennuksessa muut tilat kiertävät keskeissalia hierarkkisesti ja käytännöllisesti. Istuntosalissa keskustilaa reunustavat yleisölehterit, jotka on erotettu pylväin istuntosalista. Pelkistetyn tilan näyttävimpiä elementtejä ovat seinien syvennyksissä sijaitsevat kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen toteuttamat suomalaista työtä ja tulevaisuutta symboloivat veistokset. |
| Luonti: 2.3.2009 Viimeisin muutos: 17.7.2013 |
| Historia |
| Historia |
| Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 eduskuntatalon rakentamisesta tuli vasta itsenäistyneen maan tärkein julkinen rakennustehtävä. Tarve talolle oli ollut olemassa jo vuoden 1906 valtiopäiväuudistuksesta lähtien, mutta Tähtitorninmäelle kaavailtua, arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelemaa näyttävää eduskuntataloa ei saatu Suomen suuriruhtinaskunnassa toteutettua.
Kun eduskuntatalon rakentaminen tuli taas ajankohtaiseksi, lähdettiin ennen rakennuksen suunnittelua jälleen liikkeelle sen sijainnista. Suosituin vaihtoehto oli edelleen Tähtitorninvuori, joka kuitenkin Helsingin kaupungin vastustuksesta vaihtui oopperalle varattuun tonttiin Läntisen Viertotien varrelle. Seuraavaksi järjestettiin arkkitehtuurikilpailu itse eduskuntatalosta. Vuonna 1924 päättyneen kilpailun ensimmäisen palkinnon sai toimiston Borg, Sirén, Åberg kilpailutyö, ja J. S. Sirén laati seuraavana vuonna rakennuksen lopulliset piirustukset. Niissä rakennuksen graniitilla verhoiltu ulkoasu hioutui kilpailutyötä jylhemmäksi, ja pohjoismaisen klassismin sirous vaihtui monilta osin pelkistettyyn monumentaalisuuteen. Eduskuntataloa rakennettaessa arkkitehtuuriajattelussa vaikutti vielä ihanne rakennuksesta kokonaistaideteoksena, ja sisätiloiltaan harkitun ja viimeistellyn eduskuntatalon voikin nähdä yhtä hyvin taideteollisuuden kuin rakennustaiteen merkittävänä saavutuksena – sen klassismin sekä orastavan funktionalismin leimaaman sisustuksen toteuttivat kotimaisia materiaaleja käyttäen aikakauden taideteollisuuden johtavat suunnittelijat. Eduskuntatalo vihittiin käyttöön elokuussa 1931. Eduskuntatalon laajentaminen tuli ajankohtaiseksi 1970-luvulla. Arkkitehtuurikilpailun perusteella laajennussuunnitelma tilattiin arkkitehtitoimisto Pukkinen-Laiho-Rauniolta. Kolmiosainen päärakennukselle alisteinen ja sitä täydentävä kokonaisuus valmistui vuonna 1978. Viimeisin laajennusosa, Pikkuparlamentti, valmistui arkkitehti Pekka Helinin suunnitelmien pohjalta vuonna 2004. Keväällä 2007 eduskunnan kiinteistöissä aloitettiin uusinta laajennusosaa lukuun ottamatta peruskorjaushanke, jonka tavoitteena oli talotekniikan uusiminen. Peruskorjaus valmistui Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan alla syksyllä 2017. |
| Luonti: 19.6.2013 Viimeisin muutos: 13.2.2019 |
| Lähteet |
| Rakennushistoriaselvitys D-rakennus, 8.9.2008 Arkkitehtitoimisto Okulus Oy. |
| Luonti: 25.2.2009 |
| Lähteet |
| Rakennushistoriaselvitys A- ja B-rakennus, 4.8.2008, Arkkitehtitoimisto Okulus Oy. |
| Luonti: 25.2.2009 |
| Lähteet |
| Hakala-Zilliacus, Liisa-Maria, 2002. Suomen eduskuntatalo. Kokonaistaideteos, itsenäisyysmonumentti ja kansallisen sovinnon representaatio. Helsinki: SKS
Nikula, Riitta, 2005. Suomen arkkitehtuurin ääriviivat. Helsinki: Otava. |
| Luonti: 19.6.2013 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 23.6.2008 |
| Päätös: | Ympäristöministeriö vahvistaa suojelun |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Suojeluesityksen kohteena ovat eduskuntakiinteistöjen kokonaisuuteen kuuluvat päärakennuksen molemmin puolin olevat kansanedustajien työhuonesiivet.
Museoviraston lausunto 049/601/2009: "Eduskuntakiinteistöjen päärakennus on suojeltu valtion omistamien kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta annetun asetuksen nojalla vuonna 1980. Ympäristöministeriö on päättänyt suojelun laajentamisesta Museoviraston esityksen mukaisesti kesäkuussa 2008 ja määrännyt A-, B-, C- ja D-rakennukset suojeltaviksi. Yleisten rakennuskokonaisuutta koskevien suojelumääräysten mukaan rakennusten ulkoarkkitehtuuri ja sisätilat tulee säilyttää. Sisätiloissa muutokset ovat mahdollisia ja ne tulee toteuttaa tilojen historiallisia ja arkkitehtonisia ominaispiirteitä vaalien. Korjauksissa ja muutoksissa on huomioitava kaikki keskeiset rakennusvaiheet. Rakennuskohtaisissa suojelumääräyksissä kohteet on luokiteltu kolmeen luokkaan: (I) konservoiden säilytettävät tilat ja rakenteet, (II) säilytettävät tilat ja rakenteet, joissa mahdolliset muutokset tulee sopeuttaa rakennuksen arkkitehtuuriin sekä (III) tilat ja rakenteet, joissa mahdolliset muutokset tulee sopeuttaa kokonaisuuteen. Säilyttämiseen tähtäävät suojelumääräykset koskevat nyt käsiteltävässä A-rakennuksessa kiinteää sisustusta auditorion, auditorion aulatilojen, lähetystöjen vastaanottotilojen, neuvotteluhuoneiden, käytävätilojen sekä E-rakennukseen rajautuvien aulatilojen osalta. Työhuoneet ja sisäpihat kuuluvat suojeluluokkaan III. Eteläisen siipirakennuksen (EA) sisätilat kuuluvat suojeluluokkaan III lukuun ottamatta länsiosan läpi molemmissa kerroksissa ulottuvaa käytävää." |
|
| Luonti: 5.12.2008 Viimeisin muutos: 18.11.2010 | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 18.9.1980 |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| A-rakennus |
|
||||||||||||||||
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 28.11.2014 | |
| B-rakennus |
|
||||||||||||||||
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 28.11.2014 | |
| C-rakennus |
|
||||||||||||||||||
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 28.11.2014 | |
| D-rakennus |
|
||||||||||||||||||||
| Historia |
| Hilding Ekelundin kilpailuehdotus "ex ungue ..." voitti Kaupunkiliiton toimitalon arkkitehtuurikilpailun, joka järjestettiin 1949. Toteutussuunnittelu 1950-51.
Arkkitehtitoimisto Laiho-Rainio-Pulkkinen laati muutossuunnitelmia talon muuttamisesta eduskunnan käyttöön vuodesta 1982 alkaen. Muutokset toteutettiin kolmessa vaiheessa, jotka valmistuivat 1982, 1987 ja 1990. |
| Luonti: 28.9.2010 |
| Lähteet |
| Arkkitehtitoimisto Okulus: Eduskuntatalo D, Rakennushistoriaselvitys 2008. |
| Luonti: 28.9.2010 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 28.11.2014 | |
| E-rakennus |
|
||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Viisikerroksisen neoklassistisen eduskuntatalon sisätilat ryhmittyvät pyöreän istuntosalin ympärille. Rakennuksen graniitilla verhottu ulkoasu on yhtenäinen ja detaljoinniltaan hillitty. Neljällätoista kookkaalla pylväällä varustetun fasadin molemmin puolin on matalat terassit, jotka reunustavat leveää monumentaaliportaikkoa. |
| Luonti: 11.7.2012 |
| Historia |
| Päätös eduskuntatalon rakentamisesta tehtiin 1925. Rakentaminen alkoi 1926 ja päättyi 1931. Piirustukset laati arkkitehti Johan Sigfrid Sirén. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 11.7.2012 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
|||||||||||
 |
| × | ||
| < |
|
> |
Eduskuntatalo Stuccopintojen kunnostus Restaurointi 1982