 |
| Uusimaa | |
| Helsinki | |
| Helsingin yliopiston Topelia-kortteli | 200170 |
| Kiinteistötunnus: | 91-2-42-5; |
| Muu tunnus: | 091-083 VARR |
| Kylä tai kaupunginosa: | /II k.osa Kluuvi |
| Osoite: | Unioninkatu 38-40 00170 HELSINKI |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Opetus ja koulutus |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1817-1957 |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Kohde on osa valtakunnallisesti merkittävää Helsingin yliopiston keskustakampuksen rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY-kohde). |
| Luonti: 5.9.2013 |
| Historia |
| Aikaisempi nimi: Kantonistikoulu ja alkuvaiheet |
| Käyttöaika: 1817-1832 |
| Aikaisempi nimi: Venäläinen sotilassairaala |
| Käyttöaika: 1832-1917 |
| Aikaisempi nimi: Helsingin yleinen sairaala, II sisätautien klinikka |
| Käyttöaika: 1917-66 |
| Aikaisempi nimi: Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (1959-) IV sisätautien klinikka |
| Käyttöaika: 1966-95 |
| Aikaisempi nimi: Topelia, Helsingin yliopiston historia- ja kulttuuriaineiden laitokset |
| Käyttöaika: 1998-99- |
| Historia |
| Unioninkatu 38 -kortteli suunniteltiin alun perin Venäjän armeijan kantonistikouluksi, 300-paikkaiseksi sotaorpolaitokseksi. Koulu valmisti orpoja sekä sotilaiden poikia armeijan palvelukseen. Kantonistikoulun päärakennus (A-talo) rakennettiin vuosina 1821-1823. Pohjoinen siipi (F-talo) valmistui vuonna 1825. Eteläinen siipirakennus (B-talo) valmistui vuonna 1829 sisätöiden jatkuessa vielä vuoden 1830 puolelle. Koulualueen länsilaidalle (nyk. Fabianinkadun puolelle) valmistuivat vuonna 1823 tyyppimallista sovelletut keittiö ja sauna sekä symmetrisesti pihan vastakkaisille puolille vuonna 1827 toista tyyppiä olevat varasto ja talli.
Alunperin päärakennuksessa (A-talo) sijaitsivat pääasiassa oppilaiden majoitussalit ja pohjoisessa siivessä (F-talo) luokkatilat sekä keittiö. Eteläiseen siipeen (B-talo) oli kaavaitu pääkuraattorin ja opettajien asuntoja. Rakennukset olivat koulukäytössä lopulta hyvin lyhyen aikaa, välttämättä eivät lainkaan ainakaan täydessä laajuudessaan. Jo vuodelta 1830 on lähes kaikki rakennukset kattava suunnitelma rakennusryhmän muuttamisesta sotilassairaalaksi. Kantonistikoulun suunnittelusta vastasi Venäjän insinöörihallinto yhdessä arkkitehti C.L. Engel. Arkkitehti Engelin osuus käsitti pääsiiven Unioninkadun puoleisen julkisivun. Rakennukset olivat kantonistikoulun käytössä lopulta hyvin lyhyen aikaa. Koulu lakkautettiin 1830-luvun alussa ja rakennuksiin muutti venäläinen sotilassairaala Töölöstä. Alun perin yhtä pitkät pohjoinen ja eteläinen siipirakennus (F- ja B-talot) muuttuivat erilaisiksi, kun vuosina 1851-1852 eteläsiipeä pidennettiin nykymittoihinsa kolmen ikkuna-aukon verran länteen. Lisäksi jatkoksi sijoitettiin muuta rakennusrunkoa kapeampi puinen käymäläsiipi, johon oli käynti ulkokautta. Vuonna 1852 purettiin Fabianinkadun puoleiset vanha keittiö, puuvaja, asehuone sekä talli ja vaja. Kahden vuoden kuluttua tilalle valmistui uudet kiviset keittiö- ja saunarakennukset (nykyisten C- ja D-rakennusten ydinosat). Sotilassairaalan käytössä kortteli oli vuoteen 1917. Sen jälkeen toimintaa jatkoi yliopistollisen keskussairaalan sisätautiklinikka. Valtioneuvoston päätös 5.2.1996 käynnisti vaiheen, joka seurauksena Unioninkatu 38:n kiinteistö muutettiin historian- ja kulttuurien tutkimuksen taloksi, Topeliaksi. Topelian ensimmäisen vaiheen remontissa 1996-97 kunnostettiin A-, B- ja C- talot sekä välirakennukset G ja H. Toisen vaiheen remontissa 1998-99 kunnostettiin D- E- ja F-talot. |
| Luonti: 23.3.2011 Viimeisin muutos: 24.7.2013 |
| Lähteet |
| Lähde: "Topelia - historian ja kulttuurin tutkimuksen talo".
(http://www.helsinki.fi/hum/tdk/topelia/historia.html) (viitattu 23.3.2011) Työryhmä: Anne Ala-Pöllänen, Saara Eskola, Kari Huittinen, Reeta Kaikumo, Ilkka Kuivalainen, Lotta Martio, Marja Salmi, Oliver Manner |
| Luonti: 23.3.2011 Viimeisin muutos: 25.7.2013 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Laki rakennusperinnön suojelemisesta |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 31.1.2019 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Huom. ELY-keskuksen rakennussuojelupäätös 14.11.2016 UUDELY/131/07.01/2011 (ks. liitteet). Suojelu rakennusperintölailla voimassa vasta ympäristöministeriön vahvistuksella.
Ympäristöministeriö on vahvistanut ELY-keskuksen päätöksen 31.1.2019. Ks. liitteet |
|
| Luonti: 21.3.2019 Viimeisin muutos: 3.9.2021 | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 18.9.1980 |
| Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 21.3.2019 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| A-rakennus |
|
||||||||||||||||||||||
| Historia |
| Nykyinen A-talo rakennettiin kantonistikoulun päärakennukseksi vuosina 1821-1823. Se sijoitettiin vaikuttavasti Unioninkadun laitaan, mutta toiminnallisesti rakennus kääntyi korttelin sisäosiin. Rakennus oli kantonistien asunto ja sisälsi suurimmaksi osaksi poikien makuusaleja. Sekä ensimmäisessä että toisessa kerroksessa oli koko talon poikki kulkevan käytävän itäpuolella kadun varressa kahdeksan ja lännessä pihan puolella kuusi salia.
Venäläisen sotilassairaalan aika (1832-1917) Kantonistikoulun muutettua pois vuonna 1832 muuttui A-talo venäläisen sotilassairaalan potilashuoneiksi. Vanhat kantonistien makuusalit kelpasivat lähes sellaisenaan vanhemmille sotilaille. Sairaalan tarpeisiin rakennettiin lisää uuneja. Potilaat kaipasivat ilmeisesti korkeampia huonelämpötiloja. Alakerran suurimmasta pihanpuoleisesta salista tuli pidätettyjen sotilaiden huone, joten siitä erotettiin oma huone heidän vartijoilleen. Leikkaussali sijoitettiin lähelle ulko-ovea. Pienin kadunpuoleinen alakerran huone muuttui silloiselle sairaanhoidolle tärkeäksi etikkavarastoksi. Rakennuksen ulkoasuun vaikuttava suurin muutos oli entisten käymäläsiipien jatkaminen uusilla käymälöillä vuosina 1842-1843. Käymälät sijaitsivat molemmissa kerroksissa. Jätteet putosivat kuilussa kellariin, josta ne tyhjennettiin tynnyreissä. Käymäläsiipiä uusittiin myös vuonna 1868. Siivet sijaitsivat ulkonevina kulmina pihalla, mutta käymälätiloina ne olivat vastoin suunnitteluohjeita rakennuksen lämpimällä puolella, joten hajun on täytynyt olla tuntuva lämpimään kesäaikaan. Yläkerran pihan puoleiset salit pääportaan pohjoispuolella muutettiin sairaalan omaksi kirkoksi vuonna 1838. Tämä Jumalansynnyttäjän, kaikkien murheellisten lohdun ikonille omistettu kirkko sai myös kellotornin katolle pääsisäänkäynnin yläpuolelle. Kirkon vaatimat muutostyöt suunnitteli rakennuksen julkisivuarkkitehtina toiminut Engel. Kirkkosalien korkea kasettikatto valmistui mahdollisesti vasta vuonna 1892. Venäläisen sotilassairaalan ajalta ei ole enää jäljellä mitään irtaimistoa. Seinillä oli kuvia Venäjän armeijan taisteluista. Julkisivun attikan koristeet kaksoiskotkineen ovat samoin vaihtuneet sileään rappauspintaan. Yleisen ja Yliopistollisen sairaalan aika (1917-1995) A-talon käyttäjäksi vaihtuivat suomalaiset yleisen sairaalan potilaat sotilassairaalakompleksin siirryttyä vuonna 1918 Suomen valtion omistukseen. A-taloon sijoittuivat sisätautien propedeuttiset osastot. Rakennus oli niin huonokuntoinen, että ilmahormit olivat vähällä pudota venäläisten vanhan kirkkosalin katosta. Myös huonokuntoisena pidetty kellotorni purettiin. Toiseen kerrokseen ja vintille vieviä portaita rakennuksen eteläpäässä siirrettiin vanhan väliseinän pohjoispuolelle. Taloon sijoittui myös muutama tutkimus- ja lääkärien huone. Pohjoispään alakerran vanha käymälä remontoitiin kylpyhuoneeksi vuonna 1918, mutta muut käymälätilat saivat odottaa remonttia aina 1950-luvulle saakka. II sisätautien klinikka piti A-talossa kolmea potilasosastoa: kahta naisille ja yhtä miehille. Toista naistenosastoa komensi pitkään osastostaan hoitajana tiukasti huolta pitävä "Murre", joka ei huolinut huonokuntoisempia potilaita. Heidät lääkärit osasivat lähettää alakertaan rouva Pasilan "kaatopaikalle". Murre piti tiukkaa kuria. Kun hän ei saanut huonokuntoisen maton tilalle muuten uutta, leikkasi hän sen itse niin hajalle, jotta uusi oli pakko hankkia. Saman kohtalon saivat liian huonona pidetyt potilaiden vaatteet. Moitteet ansaitsi myös keittäjä, joka ei toimittanut tarpeeksi hyvää ruokaa päivystäville lääkäreille. 1960-luvulle saakka ei rakennuksessa ollut hissiä. Varsinkin painavampien ruumiiden kantaminen kapeassa ja jyrkässä portaikossa oli hankalaa ja pidettiinkin parempana kuljettaa ruumiita vierailuaikojen ulkopuolella. II sisätautien klinikan muutettua Meilahteen sijoittui taloon IV sisätautien klinikka. Sitä varten toteutettiin rakennuksissa perusteellinen remontti 1970-1980-lukujen vaihteessa. Tässä vaiheessa taloon yritettiin mahduttaa modernia sairaalaa, vaikka tuleva käyttäjämuutos oli jo tiedossa. Vanhaa ei haluttu säilyttää ja korjata. Muun muassa hyvin säilynyt alkuperäinen ulkorappaus vaihdettiin uuteen. Nykytilanne Sairaalakäytön loputtua on A-talo osa uutta yliopistokorttelia Topeliaa. Rakennukseen ovat sijoittuneet historian laitos ja Renvall-instituutti. Remontissa on pyritty palauttamaan vanhaa tunnelmaa, mutta työtilat toimivat nykyaikaisten vaatimusten mukaan. Esimerkiksi vanhat makuusalit on useimmiten jaettu pienemmiksi työhuoneiksi. |
| Luonti: 22.3.2011 |
| Lähteet |
| http://www.helsinki.fi/hum/tdk/topelia/a_talo.html
Työryhmä: Anne Ala-Pöllänen, Saara Eskola, Kari Huittinen, Reeta Kaikumo, Ilkka Kuivalainen, Lotta Martio, Marja Salmi, Oliver Manner |
| Luonti: 22.3.2011 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Päätöspvm: | 18.9.1980 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Suojeltu valtion omistamien kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta annetun asetuksen (275/1965) nojalla. | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 24.7.2013 | |
| B-rakennus |
|
||||||||||||||||||||||
| Historia |
| B-talon historiaa
Kantonistikoulun eteläisen siiven eli nykyisen B-talon rakentaminen lykkääntyi vuoteen 1827 ja se valmistui ulkoisesti vasta 1829 sisätöiden jatkuessa vuoteen 1830. Kantonistikoulun aika (-1832) Tilat oli alunperin kaavailtu pääkuraattorin ja opettajien asunnoiksi. Rakennukset olivat koulukäytössä hyvin vähän aikaa ja jo B-talon valmistumisvaiheessa vuonna 1830 oli laadittu suunnitelmat Kantonistikoulun muuttamisesta sotilassairaalaksi. Venäläisen sotilassairaalan aika (1832-1917) Alussa tiloja muutettiin vain vähän. Ensimmäinen B-talon laajennus toteutettiin vuosina 1851-1852, jolloin eteläsiipeä pidennettiin nykymittoihinsa kolmen ikkunan verran. Lisäksi jatkona oli puinen käymäläsiipi, jonne käytiin ulkokautta. Rakennus toimi sairaalan henkilökunnan asuntoina ja apteekkina. Uusi sotilassairaala korvasi Töölön sairaalan toiminnan. Unioninkadulle siirtyivät ainakin ylilääkäri Friedrich Saltzmann ja apteekkari Samuel Geschwend, jotka kummatkin saivat perheineen asunnot B-talosta. Ylilääkäri asui Unioninkadun ja Kirkkokadun kulmauksessa ylemmässä kerroksessa ja apteekkari alemmassa. Talon läntisessä siivessä asui katsastusmieheksi nimitetty Constantin von Schoultz perheineen. Nämä miehet olivat sairaalan korkeimpia virkamiehiä ja heidän perheensä olivat tiiviissä kanssakäymisessä keskenään. Apteekkarin rouvan kerrotaan olleen ilmeisen tenhoava nainen, sillä kun ohikulkevat ylioppilaat näkivät ikkunasta hänet pukeutumassa osoittivat he hänelle suosiotaan. Ylilääkäri Salzmann oli luterilainen ja Helsingin saksalaisen seurakunnan perustaja. Kun hän kuoli 1858 olivat hautajaiset suuret. Tuolloin oli tapana, että omaiset ja ystävät ajoivat ruumisvaunujen perässä hautausmaalle. Mitä pidempi hautajaissaattue sen merkittävämpi henkilö. Saltzmanin rekikulkue löi kaikki ennätykset. Vuosisadan lopulla sairaalan apteekkarina toimi Kenraali ja valtioneuvos Berg, jonka vaimo Olga Maria Berg oli sittemmin taiteilijana tunnetun Martta Wendelinin täti. Koska Bergin perheellä ei ollut omia lapsia ja Wendelinit asuivat Karhulassa, Martta veljineen asui koulua käydessään apteekkarin asunnossa. On sanottu, että juuri sotilassairaalan pihapiiri on vaikuttanut Martta Wendelinin töihin. Yleisen ja Yliopistollisen sairaalan aika (1917-1995) Toukokuussa 1918 lääkintöhallitus päätti, että Unioninkadun kaksi pohjoista rakennusta on heti luovutettava yleisen sairaalan käyttöön. Helsingin yleinen sairaala oli opetussairaala propedeuttisessa sisätautiopissa eli lyhytaikaisissa toimenpiteissä ja hoidoissa. Vuoden 1918 jälkeisissä muutoksissa B-taloon sijoitettiin korvaklinikka. Vuonna 1950 korvaklinikka sai uudet tilat Meilahden uudelta sairaala-alueelta. Tämän jälkeen B-rakennus toimi erilaisina laboratorio- ja tutkimustiloina. 1960-luvulla osa rakennuksesta oli säteilyturvakeskuksen hallussa. 1978-82 suoritettiin sairaalassa laaja peruskorjaus, joka oli tuhoisa rakennusten vanhalle ilmeelle. Osia 1930-1950 sisätiloista on säilynyt B-talon toisessa kerroksessa. Nykytilanne Vuosien 1996-1998 remontti tehtiin mahdollisimman paljon alkuperäistä ilmettä kunnioittaen ja niinpä purkamisessa oli suurempi työ kuin jälleenrakentamisessa. Rakennuksen eteisaulassa on nähtävissä alkuperäinen kaarenmuotoinen oviaukko, joka oli sairaala-aikana peitetty rautaovella. Oviaukko on matala kuten monissa muissakin korttelin vanhimmissa osissa. Aulan ja porrastasanteiden lattiat ovat uudistettu vanhaan malliin kalkkikivestä, joka oli tuolloin edullinen materiaali. Myös portaikon rautakaide on alkuperäinen ja säilytetty. Hissi on yleisen sairaalan ajalta. Osa ensimmäisen kerroksen ovista on alkuperäisiä, osa niiden jäljitelmiä. Ristiholvatut huoneet, esim. 1.kerroksen seminaarihuone, ovat usein olleet taloushuoneina. Seinien ja katon paksuus on johtunut paloturvallisuussyistä. Osassa huoneista näkyy myös vanhoja uunien kannatusrakenteita. |
| Luonti: 22.3.2011 |
| Lähteet |
| Sähköinen lähde: "Topelia - historian ja kulttuurin tutkimuksen talo".
(http://www.helsinki.fi/hum/tdk/topelia/historia.html) (viitattu 23.3.2011) Työryhmä: Anne Ala-Pöllänen, Saara Eskola, Kari Huittinen, Reeta Kaikumo, Ilkka Kuivalainen, Lotta Martio, Marja Salmi, Oliver Manner |
| Luonti: 23.3.2011 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Päätöspvm: | 18.9.1980 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Suojeltu valtion omistamien kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta annetun asetuksen (275/1965) nojalla. | |
| Luonti: 23.3.2011 Viimeisin muutos: 24.7.2013 | |
| C-rakennus |
|
||||||||||||||||||||
| Historia |
| C-talon historiaa
Kantonistikoulun aikana C-talon paikalla sijaitsi puinen saunarakennus. Ensimmäinen paikalle rakennettu kivirakennus valmistui vuonna 1854, jolloin kiinteistössä toimi jo venäläinen sotilassairaala. Venäläisen sotilassairaalan aika (1832-1917) Vuonna 1854 rakennettu yksikerroksinen rakennus toimi alunperin keittiönä. Jo vuonna 1860 taloa laajennettiin etelään, aina Kirkkokadun risteykseen asti, rakennus korotettiin kaksikerroksiseksi ja Kirkkokadunsivulle rakennettiin kapea käymäläsiipi. Käymäläsiipeä levennettiin myöhemmissä remonteissa. C-talon korotus hämärsi pihapiirin aikaisempaa symmetrisyyttä, sillä nyt apurakennukset alkoivat olla lähes päärakennuksen kokoisia. Uudessa talossa aloitti toimintansa kirurginen osasto. Sotilassairaalan toiminnan ajalta tiedetään kertoa, että Eugen Schaumanin ammuttua kenraalikuvernööri Bobrikoffia 16.6.1904 Senaatin talon portaikossa, Bobrikoffia lähdettiin hakemaan hoitoon juuri venäläisestä sotilassairaalasta. Bobrikoff kiidätettiin ensin kotiinsa kenraalikuvernöörin taloon, jossa ampumavamman todettiin vaativan leikkaushoitoa. Koska sotilassairaalassa harjoitettiin vain "yksinkertaista kirurgiaa", Bobrikoff itse halusi hoitoon Kirurgiseen sairaalaan, jossa hänet leikattiin ja jonne hän myöhemmin kuoli. Yleisen ja Yliopistollisen sairaalan aika (1917-1995) Suomen itsenäistyttyä, sotilassairaala muutettiin yleiseksi sairaalaksi ja C-taloon sijoitettiin gynekologinen eli naistentautien osasto. Rakennuksessa toimi tällöin myös yksi Suomen ensimmäisistä äitiysneuvoloista. Vuonna 1935 rakennus sai jälleen uuden käyttötarkoituksen, gynekologisen osaston muutettua Meilahteen Naistenklinikkaan. Tiloissa aloitti toimintansa sädehoitoklinikka.1930-luvulla taloon tehtiin myös muutoksia, mm. sisäpihan puolelle rakennettiin pitkä parveke toiseen kerrokseen ja Fabianinkadun puolen ikkunoita muutettiin valoisuuden lisäämiseksi. 1970-luvulta lähtien tiloissa toimi dialyysiosasto. Tiloista C-talon tilat ovat erittäin edustavat. Huomiotaherättävintä on kenties kaunis kattomaailma. Nähtävillä kummankin kerroksen käytävillä on sekä raskastyylisempää venäläistyyppistä holvistoa, että kevyempää uusklassista holvistoa. Rakennusta leimaavat myös suuret ikkunat, jotka ovat iäkkäitä, joskaan eivät 1860-luvulta asti. Noustaessa toiseen kerrokseen kiinnittäävarmasti huomiota koristeelliseen kaiteeseen, joka on alkuperäinen. Hissin paikalla toisessa kerroksessa oli ennen takka ja oleskelunurkkaus. |
| Luonti: 23.3.2011 |
| Lähteet |
| Sähköinen lähde: "Topelia - historian ja kulttuurin tutkimuksen talo".
(http://www.helsinki.fi/hum/tdk/topelia/historia.html) (viitattu 23.3.2011) Työryhmä: Anne Ala-Pöllänen, Saara Eskola, Kari Huittinen, Reeta Kaikumo, Ilkka Kuivalainen, Lotta Martio, Marja Salmi, Oliver Manner |
| Luonti: 23.3.2011 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Päätöspvm: | 18.9.1980 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Suojeltu valtion omistamien kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta annetun asetuksen (275/1965) nojalla. | |
| Luonti: 23.3.2011 Viimeisin muutos: 24.7.2013 | |
|
||||||||||||||
| E-rakennus |
|
||||||||||||||||||||||
| Historia |
| Kolmikerroksinen vasta vuonna 1938 valmistunut rakennus, jossa on muita rakennuksia matalampi kerroskorkeus ja siksi kerrokset sijoittuvat eri tasoihin viereisten rakennusten kerroksien kanssa.
E-talon historiaa E-talon paikalla oli kantonistikoulun ja sotasairaalan aikaan puinen varastorakennus. 1938 valmistui nykyinen kolmikerroksinen rakennus sairaalan asuntolaksi. Tämä uudisrakennus on kohteen julkisivuarkkitehtuurin kannalta olennainen. Se muodostaa tasapainoisen päätteen Fabianinkadun pitkälle vaakapainotteiselle julkisivunauhalle. E-talon rakentaminen liittyy vaiheeseen, jossa samaan aikaan tontin toinen puoli (Unioninkatu 40) otettiin pois sairaalan käytöstä ja paikalle rakennettiin Metsätalo. Kulkuyhteyttä Unioninkatu 40:n tontille, jossa 1930-luvulla sijaitsivat puinen sairaalarakennus, ruumishuone, henkilökunnan asuntoja ja erilainen määrä vajoja ja muita huoltorakennuksia, ei enää tarvittu ja Unioninkatu 38:n rakennusryhmä voitiin rakentaa umpeen ja osa toiminnoista sijoittaa uudisrakennukseen. Yleisen ja Yliopistollisen sairaalan aika (-1995) Kellarikerroksessa on aina ollut pääasiassa teknisiä tiloja sekä varasto- ja aputiloja. Ensimmäinen kerros niin ikään on sisältänyt vaate- ja varastohuoltotiloja, kunnes 1950-luvulla se siirtyi röntgenosastoksi. Kulmahuoneista on erittäin hienot näkymät kohti Kaisaniemenpuistoa. Eriaikaisten korjaustöiden takia rakennuksessa on näkyvissä 1950-luvun ja 1980-luvun erilaiset ilmeet, jotka ovat helposti havaittavissa etenkin ulko-oviratkaisuissa. E-rakennuksen toinen kerros, joka alunperin rakennettiin asuntolaksi sairaalahenkilökunnalle, oli 1970-luvulla toimistokäytössä. Kerroksessa on säilynyt erittäin hyvin rakennuksen alkuperäinen ilme. Ylin kerros toimi valmistuttuaan asuntolana, ja se sisälsi myös yhden suuremman asunnon Fabianinkadun puoleisessa päädyssä. Tuo entinen huoneisto on nykyäänkin erikoistila liukuovineen ja parvekkeineen. 1980-luvulla kerroksessa sijaitsi kirjasto ja lääkärinkanslioita. |
| Luonti: 23.3.2011 |
| Lähteet |
| Sähköinen lähde: "Topelia - historian ja kulttuurin tutkimuksen talo".
(http://www.helsinki.fi/hum/tdk/topelia/historia.html) (viitattu 23.3.2011) Työryhmä: Anne Ala-Pöllänen, Saara Eskola, Kari Huittinen, Reeta Kaikumo, Ilkka Kuivalainen, Lotta Martio, Marja Salmi, Oliver Manner |
| Luonti: 23.3.2011 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Päätöspvm: | 18.9.1980 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Suojeltu valtion omistamien kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta annetun asetuksen (275/1965) nojalla. | |
| Luonti: 23.3.2011 Viimeisin muutos: 24.7.2013 | |
|
||||||||||||||
| F-rakennus |
|
||||||||||||||||||||||||
| Historia |
| Vuonna 1825 valmistunut rakennus korttelin paraatisivun eli Unioninkadun pohjoispäässä, joka rakennettiin aikanaan kantonistikoulun luokkatiloiksi ja keittiöksi.
F-talon historiaa Rakennus on valmistunut 1825 kantonistikoulun luokkatiloiksi sekä keittiöksi. Sotilassairaalan aikaan rakennus muutettiin sairas- ja toimistotiloiksi. Yleisen sairaalan aikana 1. kerroksessa toimi sisätautien poliklinikka (nyk. arkeologian seminaarihuoneessa F113 oli potilaiden odotustila ja huoneessa F110 poliklinikan röntgen), yläkerrassa sairaanhoitajien asuntoja (nyk. ison luentosalin F211 paikalla oli pieniä huoneita). Huonejako (väliseinät) muutettiin 1970-luvun remontissa nykyisen kaltaiseksi. Kantonistikoulun aika (-1832) Kantonistikoulun pohjoinen siipi (F-talo) valmistui vuonna 1825. Insinöörieverstiluutnantti Klemens suunnitteli sivurakennuksia B ja F yhdessä (ilmeisesti) insinöörieverstiluutnantti Schwederin kanssa. Alunperin pohjoisessa siivessä sijaitsivat luokkatilat sekä keittiö. Huoneessa F140 toimivat suutari ja ompelimo. Huoneen F114 kohdalla sijaitsi vartijan huone, josta näki tarkkailuikkunan kautta eteiseen. Rakennuksen Unioninkadun puoleisessa osassa on säilynyt joitakin alkuperäisiä yksityiskohtia, kuten klassistisesta portaikosta yksi arkkivoltti eli puolipyöreä holvikaari. Huoneissa F105 ja F106 ikkunoita peittävät osittain porrasholvin tukiseinä, porrasta kannattava "reisipalkki" sekä tynnyriholvi. Venäläisen sotilassairaalan aika (1832-1917) Sairaalakompleksin suuri laajennusvaihe sattuu 1850-luvulle. Pohjoiseen siipirakennukseen (F) tuli sairas- ja toimistotiloja entisten ruokasalien tilalle. Rakennuksen länsipäätä laajennettiin käymälöitä ja vedenlämmityslaitosta varten. Sairaalassa oli myös synnytyshuone sotilaiden vaimoille (F-talon yläkerrassa). F-talon ensimmäisessä kerroksessa oli toimistohuoneita, kylpyhuoneita, vedenlämmityshuoneita, kanslia-arkisto, upseerien sairastupa ja tila sotilaspalvelijoille sekä käymälöitä. Alunperin hirsiarkkuina rakennetut, nopeasti lahonneet portaat sisäänkäynnin edessä korvattiin graniittiaskelmin 1847. Samalla edelleen näkyvät katokset tulivat osaksi rakennuksen ulkoasua. 1870-1897 tehtiin lisärakennustöitä talon länsipäässä. Ikkunat ovat koko talossa vanhoja, mutta eivät luultavasti kuitenkaan alkuperäisiä. Syvine muuriaukkoineen ikkunat edustavat ensimmäisen kerroksen tärkeimpiä arkkitehtonisia arvoja. Yleisen ja Yliopistollisen sairaalan aika (1917-1995) Itsenäistymisen jälkeen venäläisestä sotasairaalasta tuli virallisesti sotasaalista. Toukokuussa 1918 lääkintöhallitus päätti, että kaksi pohjoista rakennusta Unioninkadulla tuli heti luovuttaa yleisen sairaalan sisätautiosaston poliklinikkaa (F) ja propedeuttista osastoa (A) varten. Tilojen uudelleenjärjestämisessä ja varustelussa korostettiin suurta säästäväisyyttä. Muutossuunnitelmat laati Yleisten rakennusten ylihallituksen 1. sairaala-arkkitehti Ernst Albin Kranck. Suunnitelman mukaan pohjoinen siipi (F) muutettiin lääketieteelliseksi poliklinikaksi. Ensimmäiset osastot muuttivat Unioninkadun uusiin tiloihin kesän ja syksyn 1919 aikana.1960-luvulla F-talossa toimi poliklinikka II sisätautien klinikan alaisena. Potilaita oli osastolla 30, potilasajat olivat pitkiä. Sairaala-ajan lopussa kellarikerroksessa oli lähinnä erilaisia varastoja ja välinehuoltokeskus sekä yksi tutkimushuone. Huoneiden maalatut levyalakatot olivat melko matalalla ja kattopintoihin oli kiinnitetty runsaasti teknisiä laitteita. F-talon ensimmäisessä kerroksessa oli yleisen sairaalan aikaan työhuoneita, sairaalan päivystyshuone, kanslia, toimenpidehuone, laboratorioita, odotustiloja, luentosali sekä kylpyhuoneita ja käymälöitä. 1950-luvulla päivystyshuoneesta tehtiin röntgenhuone aputiloineen ja joistakin työhuoneista mm. laboratorioita ja näytteidenottohuone. 1980-luvulla kerroksessa sijaitsi eri sairauksiin erikoistuneita yksiköitä, kuten diabetesvastaanotto, reumatoimisto, endoskopia sekä EKG. Lääkärien ja sairaanhoitajien huoneiden lisäksi ensimmäisessä kerroksessa oli myös asiakaspalvelupiste ja kassa, kanslia, useita laboratorioita, hoitohuone sekä erilaisia sosiaalitiloja. Yleisen sairaalan ajoilta 1930-luvulta on ensimmäisessä kerroksessa säilynyt kaksi ulko-ovea. Sairaala-aikana ensimmäisen kerroksen sisäkatto on ollut lähes kauttaaltaan alaslaskettu kipsilevyalakatto. Alkuperäiseen huonejärjestykseen verrattuna tilajako on ollut sokkeloinen ja sekava. F-talon toisessa kerroksessa oli yleisen sairaalan alkuaikoina sairassali, hoitajattarien ja amanuenssin huoneita sekä pieni oleskeluhuone. Viimeksi ennen rakennuksen muuttamista kulttuurien tutkimuksen taloksi kerroksessa sijaitsivat sairaskertomusarkisto, tutkijanhuone, luentosali ja ryhmäluokka, konekirjoittajien, sairaanhoitajan ja erikoislääkärin huoneet sekä sosiaali- ja siivoustiloja. |
| Luonti: 23.3.2011 |
| Lähteet |
| Sähköinen lähde: "Topelia - historian ja kulttuurin tutkimuksen talo".
(http://www.helsinki.fi/hum/tdk/topelia/historia.html) (viitattu 23.3.2011) Työryhmä: Anne Ala-Pöllänen, Saara Eskola, Kari Huittinen, Reeta Kaikumo, Ilkka Kuivalainen, Lotta Martio, Marja Salmi, Oliver Manner |
| Luonti: 23.3.2011 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Asetus 480/85 |
| Päätöspvm: | 18.9.1980 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Suojeltu valtion omistamien kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta annetun asetuksen (275/1965) nojalla. | |
| Luonti: 23.3.2011 Viimeisin muutos: 24.7.2013 | |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
|||||||||||||||||
 |
| × | ||
| < |
|
> |
MV/78/05.01.02/2018 HELSINKI, Topelian rakennusten muutostyöt (Unioninkatu 38)