| Historia |
| Kaksikerroksinen rakennus sijaitsee vapaasti puistomaisessa ympäristössä. Se valmistui patologisen anatomian laitokseksi vuonna 1878. Piirustukset laati ruotsalainen J.E. Söderlund. Nykyiseen käyttöön rakennus tuli perusteellisen kunnostuksen jälkeen vuonna 1972. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 9.4.2018 |
| |
| Historia |
Keisarillisen Aleksanterin yliopiston rakennuttama rakennus valmistui yliopiston patologisen
anatomian laitokseksi vuonna 1878. Hanketta edistäneen professori O.E.A. Hjeltin mielestä
kotimainen asiantuntemus ei riittänyt laitoksen suunnitteluun. Tehtävä annettiin
ruotsalaiselle Johan Erik Söderlundille (1826 – 1875), joka oli suunnitellut hieman aiemmin
Tukholman Karoliinisen sairaalan patologisen anatomian instituuttirakennuksen. Söderlund
toimi Ruotsin yli-intendentinviraston toisena arkkitehtina 1866 lähtien ja 1873 hänet
nimitettiin hoviarkkitehdiksi. Laitosrakennus oli tyyppinsä varhaisia edustajia myös
kansainvälisesti, koska ensimmäinen akateeminen patologinen instituuttirakennus
toteutettiin Saksassa 1872 – 1874.
Rungoltaan tiilimuurisen rakennuksen pohjakaava muodostuu kolmesta vierekkäisestä
suorakaiteesta, joista keskimmäinen on muita pitempi. Holvatun kellarikerroksen lisäksi
rakennuksessa on kaksi pääkerrosta sekä kolmas, muita matalampi ja alkuaan pohja-alaltaan
pienempi kerros alakerroksen korotettujen huonetilojen vuoksi. Toiseen kerrokseen
sijoitetussa korkeassa obduktiohuoneessa oli suuri kattoikkuna antamassa lisävaloa.
Nykyään sen yläpuolella sijaitsee kuitenkin työtiloja.
Talon rakennustekninen erikoisuus oli sen lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmä. Kellarin
vesipannuun tuli vesi vintillä sijaitsevasta, kaupungin vesijohdoista täytettävästä
vesisäiliöstä. Puulämmitteisestä pannusta lämpö johdettiin valurautaputkilla
valurautapattereihin ja seinään muurattuihin valurautalaatikoihin. Raitis ulkoilma johdettiin
puolestaan pattereiden takaisiin ilmatiloihin lämpenemään ja edelleen purkautumaan
huoneisiin katonrajasta. Käytetty ilma imettiin huoneiden sisäseinillä olevista aukoista
rakennuksen keskellä olevaan, kaikki kerrokset läpäisevään imupiippuun, joka jatkui noin
kolme metriä yli katonharjan. Piippu on edelleen tallella. Professori Hjeltin mukaan
ilmastointi toimi erinomaisesti hävittäen mm. jo pilaantumassa olevan ruumiin hajut
nopeasti.
Ulkoarkkitehtuuriltaan rakennus on 1860 – 1870 -lukujen suhteellisen yksinkertaista
klassismia. Sen varhaisrenessanssipiirteet viittaavat firenzeläiseen Quattrocentoon.
Pohjois- ja eteläsivuilla on keskimmäisen, muista ulkonevan rakennusrungon levyinen
risaliitti. Ikkuna- ja oviaukot ovat pyörökaariset. Rapattu fasadipinta on rustikoitu. Aukotus
on jätetty pieliltään jäsentelemättä lukuun ottamatta toisen kerroksen kaaria korostavaa ja
ikkunarivistön toisiinsa kytkevää lista-aihetta. Ulkoasun muita ominaispiirteitä ovat
nurkkakorostukset sekä horisontaalitehostus kerrosten väliä ja räystästä korostavin listoin.
Rakennus sijaitsee vapaasti tontilla, jolloin kaikki julkisivut ovat nähtävillä. |
| Luonti: 18.11.2015 |
| |
| Lähteet |
| lähde: valtion omistamien kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojeluluettelo, OPM 1.8.1977 |
| Luonti: 28.3.2011 |
| |
| Lähteet |
| Lukkarinen Ville, "Patologisen anatomian laitos / kemian osaston tilat" julkaisussa Eea Pekkala-Koskela (toim.), Yliopiston Helsinki. Helsingin yliopisto. Karisto Oy 1989. |
| Luonti: 18.11.2015 Viimeisin muutos: 18.11.2015 |
| |
takaisin
Historia
Rakennukset ja rakennelmat