Etelä-Pohjanmaa | |
Ilmajoki | |
Yli-Lauroselan talo | 200281 |
Kiinteistötunnus: | 145-410-7-172; 145-410-4-181; |
Muu tunnus: | 145-012 VARR RN:o 7:172 |
Kylä tai kaupunginosa: | Kirkonkylä |
Osoite: | Museopolku 2 60800 ILMAJOKI |
Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Maa- ja metsätalous |
takaisin |
Kuvaus |
Yli-Lauroselan talo sijaitsee Ilmajoen keskustassa kolmen tien risteyksessä ja lähellä Kyrönjokea. Ilkantien toisella puolella on Ilmajoen kunnantalo.
Yli-Lauroselan talo on Suomen tärkeimpiä talonpoikaisen rakennuskulttuurin muistomerkkejä. Se myös näyttää, miten empirestä omaksuttiin ja yhdistettiin tyylipiirteitä paikalliseen rakennusperinteeseen. Kohteen useissa hirsirakennuksissa on myös rakennusteknisesti mielenkiintoisia ratkaisuja, kuten kaarevia vesikattoja. Yli-Lauroselan taloon on enimmillään kuulunut päärakennus ja 25 muuta rakennusta. Valtiolle 1971 ostetulla ja erotetulla tilalla, joka käsittää pihapiirin ja sen välittömän lähiympäristön, on alkuperäisillä paikoillaan päärakennus ja yhdeksän muuta rakennusta. Keskellä on rakennusrivi, joka jakaa pihan miespihaan ja karjapihaan. Miespihan puolella on päärakennuksen lisäksi luhtirivi ja keskellä pihaa on kaivo. Miespihan ja karjapihan välissä ovat rivissä talli, ulkohuussi ja ajokaluliiteri, joihin on kulku miespihan puolelta. Etäämpänä ovat sauna, paja ja puuliiteri. Karjapihan puolella on säilynyt navetta ja heinälato. Muut eläinsuojat on purettu jo ennen valtion omistusaikaa. Muut maanviljelyksen edellyttämät rakennukset ovat sijainneet kauempana. Pihapiirin rakennukset ovat hirsirunkoisia ja miespihan puoleiset rakennukset myös kaksikerroksisia. Miespihan rakennusten vesikatteena on alun perin ollut lautakate, joka on 1970-luvulla tehty alkuperäisen mallin mukaan uudelleen. Muissa rakennuksissa on ollut olki-ja pärekattoja, joita on aikoinaan korvattu tiili- ja huopakatteella. Lautakattoihin liittyvät olennaisesti puiset vesikourut, jotka joudutaan aika ajoin uusimaan. Lautakatot kouruineen on tervattu. Vellikelloa ei Yli-Lauroselassa ole jostain syystä ollutkaan. Rakennusten ulkoseinät on punamullattu, räystäs-, ikkuna- ja ovilistat on maalattu valkoisella öljymaalilla ja ovet keltaisella, päärakennuksessa valkoisella, öljymaalilla. Piha-alue on hoidettua nurmea ja kulkureitit ovat hiekkapintaiset. Päärakennuksen ja maantien välissä on perinteiseen tapaan hyötypuutarha. Pihapiiri on suljettu ulospäin aidalla ja porteilla, jotka on punamullattu. Yli-Lauroselassa on ollut talomuseo keväästä 1978 lähtien. Yli-Lauroselan pihapiiri on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (RKY-kohde). |
Luonti: 15.2.2011 Viimeisin muutos: 9.10.2013 |
Historia |
Nykynimi: Yli-Lauroselan talomuseo |
Käyttöaika: |
Historia |
Lauroselan kantatila on pitäjän vanhimpia taloja ja se on ollut asuttuna ainakin 1500-luvulta lähtien. Kantatilasta erotettiin vuonna 1796 Ala-Laurosela. Kantatilan nimeksi vakiintui 1800-luvun puolivälissä Yli-Laurosela. Kantatila pysyi Yli-Lauroselan suvun omistuksessa ja viljelyksessä aina 1960-luvun lopulle asti.
Ainakin päärakennus, talli, luhtirivi ja navetta on rakennettu 1800-luvun puolivälissä, jolloin tilaa isännöi Matti Mikonpoika Laurosela (ent. Ilkka, s. 1805, k. 1861). Yli-Lauroselan rakennusten tulevaisuus oli uhattuna viimeisten yksityisomistajien, sisarusten Eliina (1876-1953) ja Frans Akseli (1882-1962) kuoltua. Yli-Lauroselan talon arvo rakennuskulttuurin kannalta oli kuitenkin todettu jo paljon aiemminkin. Hyvin alkuperäisenä säilyneelle pihapiirille ja pohjalaisen rakennustaidon korkeatasoiselle esimerkille myönnettiin vuonna 1951 Talonpoikaiskulttuurisäätiön kunniakilpi, joka kiinnitettiin päärakennuksen seinään. Ilmajoen museo- ja maamiesseurayhdistys asetti vuonna 1962 toimikunnan pohtimaan kohteen säilymistä tulevaisuudessa. Valtio osti 1971 Yli-Lauroselan pihapiirin rakennuksineen, jotta rakennusten säilyminen voitiin turvata. Keväällä 1971 muodostettiin valtiolle myyty Yli-Lauroselan tila (0,661 ha, RN:o 7:172). Viisi vuotta myöhemmin valtio osti vielä viereisen tilan (RN:o 4:181 Tanttari (0,1430 ha), jonka asuinrakennuksesta tehtiin museon vahtimestarin asunto. Rakennukset, joissa etenkin vesikatot olivat viimeisten asukkaiden jälkeen päässeet huonoon kuntoon, kunnostettiin 1972-1977 Museoviraston rakennushistorian osaston johdolla. Päärakennus sisustettiin 1900-luvun alun asuun ja lisäksi edustupa kalustettiin museon myymälä- ja kahvilatilaksi. Yli-Lauroselan talomuseo avattiin yleisölle kansainvälisenä museopäivänä 18.5.1978. Museossa on alusta alkaen järjestetty myös Museoviraston perinteisten rakennus- ja korjausmenetelmien neuvontaa ja näyttelyitä. Rakennuksia on kunnostettu myöhemmin rakennuskonservointia, -restaurointia tai perinteisiä rakennusmenetelmiä opettavien oppilaitosten kanssa. Piha-alue salaojitettiin 2000-luvun alussa. |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 9.10.2013 |
Suojelu |
Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätöspvm: | 4.12.1991 |
Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
Päätös: | N:o 32/561/91, 1472/561/88 |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S 4 | |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 9.10.2013 | |
Rakennukset ja rakennelmat |
Hyysi |
|
Historia |
Hyysi, kaksikamarinen lautarakennus. |
Luonti: 1.1.1900 |
Suojelu | |
Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
Päätöspvm: | 4.12.1991 |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
Päätös: | N:o 32/561/91, 1472/561/88 |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S 1 | |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 9.10.2013 | |
Kaivo |
|
Kuvaus |
Yli-Lauroselan pihapiirin kaivo sijaitsee keskellä miespihaa. Sen päällä on puurakenteinen, sivuilta avoin katos, jossa on samanlainen tervattu lautakate kuin mm. päärakennuksessa. Runko on punamullattu. |
Luonti: 9.10.2013 |
Historia |
Pihan keskellä on pyramidikattoinen kaivo eli prunni, jonka kehikko on hirttä ja kansirakenteet lautaa. |
Luonti: 1.1.1900 |
Suojelu | |
Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
Päätöspvm: | 4.12.1991 |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
Päätös: | N:o 32/561/91, 1472/561/88 |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S 1 | |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 9.10.2013 | |
Liiteri |
|
Kuvaus |
Liiteri, ajokaluvaja eli pihaliiveri sijaitse pihapiirissä tallin vieressä. Se on vuoraamaton hirsirakennus, jossa on kaksi erillistä varastotilaa. Toisessa on säilytetty talon parhaita kärryjä, rekiä ja valjaita ja toisessa työkaluja. Ullakolla ("kokilla") on säilytetty mm. pellavia, tuohia ja luutia.
Seinät on ulkopuolelta punamullattu ja pariovet on maalattu keltaisella öljymaalilla. Vesikatteena on betonitiilikate. |
Luonti: 8.10.2013 |
Suojelu | |
Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
Päätöspvm: | 4.12.1991 |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
Päätös: | N:o 32/561/91, 1472/561/88 |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S 1 | |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 9.10.2013 | |
Luttirati |
|
Kuvaus |
Luhtirivi ("luttirati") on kaksikerroksinen hirsirakennus, joka kuuluu pihapiirin vanhimpiin, 1800-luvun puolivälissä rakennettuihin rakennuksiin. Se on toinen Yli-Lauroselan kaarevakattoisista rakennuksista (toinen on talli). Kattorakenne on seudulla poikkeuksellinen. Vesikatteena on alun perin ollut kaksinkertainen lautakate kuten päärakennuksessakin. Nykyinen lautakate on tehty alkuperäisen mallin mukaan.
Rakennusta ei ole ulkopuolelta vuorattu, ainoastaan punamullattu. Pitkänomaisessa rakennuksessa on vierekkäin neljä eri aittaa, joihin jokaiseen on oma sisäänkäyntinsä suoraan ulkoa. Alemmassa kerroksessa ovat jauhopuori, lihapuori ja jyväaitta. Portaat toiseen kerrokseen ovat sisätilassa ja niiden takana on säilytetty mm. erilaisia työvälineitä. Toisen kerroksen neljässä aitassa on säilytetty vaatteita ja kodin tekstiilejä sekä nukuttu kesäaikaan. Tytöille ja pojille on omat "luttinsa". |
Luonti: 8.10.2013 Viimeisin muutos: 9.10.2013 |
Historia |
Rakennus on aina ollut alkuperäisessä tai sitä vastaavassa käytössä. Rakennus kunnostettiin 1970-luvulla Museoviraston johdolla. Rakennuksen nykyinen käyttötapa on lähellä alkuperäistä. |
Luonti: 9.10.2013 |
Suojelu | |
Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
Päätöspvm: | 4.12.1991 |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
Päätös: | N:o 32/561/91, 1472/561/88 |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S 1 | |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 9.10.2013 | |
Navetta |
|
Kuvaus |
Navetta kuuluu pihapiirin vanhimpiin rakennuksiin. Sen hirsirunko on kuitenkin rakenteeltaan erilainen kuin Yli-Lauroselan muissa rakennuksissa. Se perustuu pystyhirsiin, joiden välissä on vaakasuuntaiset hirret. Vesikatto on tavanomainen satulakatto, jossa lienee ollut olki- ja sittemmin pärekate. Vesikatteeksi on sittemmin laitettu huopakate. Ikkunoita kehystävät listoitukset ovat erilaiset kuin muissa rakennuksissa. Ulkopuolelta rakennus on maalattu kuten muut rakennukset. Navetassa on alun perin ollut puulattia ja sen alla syvä virtsakaivo. Navetan päällä on tavanomainen ullakko. 1900-luvulla rakennuksen toisessa päässä on ollut myös sikala, lammaskarsina ja kanala. Rakennus on Museoviraston johdolla 1970-luvulla kunnostettu perusteellisesti ja käyttötarkoitus on muutettu. |
Luonti: 9.10.2013 |
Historia |
Navettarakennus kunnostettiin perusteellisesti 1970-luvulla. Runko oikaistiin ja laudoitettiin sisäpuolelta. Vesikaton uudeksi vesikatteeksi tehtiin kolmiorimoin kiinnitetty huopakate. Huonokuntoinen betonilattia poistettiin ja korvattiin puulattialla. Entinen karjakeittiö muutettiin kiinteistön lämpökeskukseksi ja saniteettitiloiksi. Myös öljysäiliö sijoitettiin tähän rakennukseen. |
Luonti: 4.10.2013 Viimeisin muutos: 9.10.2013 |
Suojelu | |
Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
Päätöspvm: | 4.12.1991 |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
Päätös: | N:o 32/561/91, 1472/561/88 |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S 1 | |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 9.10.2013 | |
Paja |
|
Kuvaus |
Pajarakennus on siirretty Yli-Lauroselaan Ilmajoen Mäki-Rannasta valtion omistusaikana.
Pajassa on ahjo, palkeet ja alasin ja se on sisustettu kuten Yli-Lauroselan oma paja aikaisemmin. Hirsirunkoinen rakennus on nurkkia lukuun ottamatta vuoraamaton. Seinät on ulkopuolelta punamullattu. |
Luonti: 8.10.2013 Viimeisin muutos: 9.10.2013 |
Historia |
Yli-Lauroselan oma pajarakennus oli käytön päätyttyä päässyt huonoon kuntoon ja se purettiin vuonna 1973. Sen tilalle siirrettiin Ilmajoen Mäki-Rannasta vastaavanlainen paja. |
Luonti: 9.10.2013 |
Suojelu | |
Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
Päätöspvm: | 4.12.1991 |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
Päätös: | N:o 32/561/91, 1472/561/88 |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S 1 | |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 9.10.2013 | |
Puuliiveri |
|
Kuvaus |
Miespihan ulkoreunalla sijaitseva puuliiveri on pihan suuntaan avoin, ja siten hyvin puun kuivaamiseen soveltuva rakennus. Kolmella muulla seinällä on pystylaudoitus ja vesikatossa on olkikate. Seinät on ulkopuolelta punamullattu. |
Luonti: 8.10.2013 Viimeisin muutos: 9.10.2013 |
Historia |
Rakennuksessa oli 1970-luvun alussa yli-ikäinen, huonokuntoinen pärekatto. Museovirasto korvasi sen olkikatteella, jollainen rakennuksessa oli ollut vielä 1940-luvulla, ennen pärekatetta.
Olkikatto on uusittu vuonna 1994 ja 2010-luvun alussa. |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 9.10.2013 |
Suojelu | |
Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
Päätöspvm: | 4.12.1991 |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
Päätös: | N:o 32/561/91, 1472/561/88 |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S 1 | |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 9.10.2013 | |
Päärakennus |
|
Kuvaus |
Päärakennuksen hirsirunko on lamasalvosrakenteinen, pitkälle nurkalle salvottu. Ulkopuolelta seinät on verhottu vaakasuuntaiselle puoliponttilaudoituksella ja hirsien päät on koteloitu. Seinät, myös nurkkakotelot, on punamullattu. Ikkuna- ovi- ja räystäslistat on maalattu valkoisella öljymaalilla. Vesikatteena on alkuperäisen mallin mukaan tehty kaksinkertainen, tervattu lautakate. Siihen liittyvät puiset vesikourut sekä myös vanhan mallin mukaan tehdyt puiset syöksytorvet.
Rakennukseen on vain yksi sisäänkäynti ja se on pihan puoleisessa julkisivussa. Ulko-oven edessä on komea kiviporras, ei kuistia tai katosta. Peilirakenteinen ulko-ovi on pariovi, jonka yläpuolella on rombikuviolla koristettu kehyslista kuten ikkunoissakin. Rakennuksen pohjakaavan perustana on ollut paritupa. Ensimmäisessä kerroksessa on eteisen toisella puolella tupa ja toisella puolella hieman pienempi edustupa (”erstupa”), jossa on majoitettu rengit, vierailevat käsityöläiset ja kulkumiehet. Tuvan jälkeen on rakennuksen päässä kaksi kamaria, joista pihan puoleinen on isännän kamari. Porstuan takana on porstuakamari. Porstuasta noustaan toisen kerroksen yläporstuaan. Toisessa kerroksessa on tuvan yläpuolella sali. Lisäksi toisessa kerroksessa on viisi kamaria. Yläporstuasta nousee portaat ullakolle. Tupa on rakennuksen suurin ja tärkein huone. Seinät ovat tuvassa alkuperäiseen tapaan hirsipinnalla, niin kuin edustuvassakin. Kamareiden seinät ovat tapetoidut. Tuvassa on kookas kaarevaotsainen takkauuni, kamareissa kaakeliuunit. Rakennuksessa on aina asunut runsaasti ihmisiä, ja molempia kerroksia on käytetty ympärivuotisesti. |
Luonti: 7.10.2013 Viimeisin muutos: 9.10.2013 |
Historia |
Päärakennus sai ensimmäiset sähkövalot vuonna 1917.
Rakennus säilyi jatkuvassa asuinkäytössä lähes siihen asti kun rakennus ostettiin valtiolle. Isäntäväen lisäksi päärakennuksessa on asunut muita sukulaisia, palvelusväkeä ja muuta tilan työväkeä. Joitakin huoneita jaettiin aikojen kuluessa väliseinillä asukkaiden tarpeiden mukaan, mutta ne palautettiin Museoviraston johdolla 1970-luvulla alkuperäiseen muotoonsa. Alun perin lautakatteiseen vesikattoon vuonna 1932 tehty savitiilikate poistettiin 1970-luvulla ja sen tilalle tehtiin alkuperäisen mallin mukainen kaksinkertainen lautakate. Päärakennus sai 1970-luvun alkupuolella keskuslämmityksen ja uudet sähköasennukset, jotka kaikki toteutettiin pinta-asennuksina. Uunit kunnostettiin käyttökuntoisiksi. Molemmissa kerroksissa huoneet sisustettiin Museoviraston toimesta 1900-luvun alun asuun. Kuten asukkaiden aikana, sisustus on erilainen kesä- ja talviaikaan. Edustuvasta tehtiin 1970-luvulla museon myymälä- ja kahvilatila. Se uudistettiin vuonna 1993, mm. vesipiste siirrettiin ja kalustus uusittiin. |
Luonti: 8.10.2013 Viimeisin muutos: 9.10.2013 |
Suojelu | |
Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
Päätöspvm: | 4.12.1991 |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
Päätös: | N:o 32/561/91, 1472/561/88 |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S 1 | |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 9.10.2013 | |
Talli |
|
Kuvaus |
Talli on komea, 1800-luvun puolivälissä rakennettu kaksikerroksinen hirsirakennus. Rakennuksessa on samanlainen tervattu lautakatto kuin viereisessä päärakennuksessa ja vastapäisessä luhtirivissä. Hirsirunko on vuoraamaton ja ulkopuolelta punamullattu. Sitä on jossain vaiheessa tuettu följareilla.
Keltaisella öljymaalilla maalatun ulko-oven yläpuolella on toinen, tallinvintille avautuva ulko-ovi ja sen yläpuolella tallinvintille valoa antava lunetti-ikkuna. Samanlainen ikkuna on päärakennuksen ullakon molemmissa päädyissä. Tallin ikkuna on toisella sivuseinällä, ja lantaluukku on karjapihan suuntaan olevalla takaseinällä. Tallissa on seitsemän pilttuuta ja laarit. Tallin lankkulattian alla on ollut virtsakaivo. Tallinvintillä on säilytetty heinät, jotka on pudotettu luukkujen kautta hevosille. Rakennus on kunnostettu ja sisätiloja osittain entistetty 2000-luvun alussa. |
Luonti: 30.9.2013 Viimeisin muutos: 9.10.2013 |
Historia |
Rakennusta kunnostettiin 1970-luvulla.
2000-luvun alussa sitä kengitettiin ja tallin lattia kunnostettiin |
Luonti: 9.10.2013 |
Suojelu | |
Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
Päätöspvm: | 4.12.1991 |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
Päätös: | N:o 32/561/91, 1472/561/88 |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S 1 | |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 9.10.2013 | |
Vellisauna |
|
Kuvaus |
Saunarakennus kuuluu pihapiirin vanhimpiin rakennuksiin. Hirsirunkoisen ja lautakattoisen saunan ovessa on vuosiluvut 1854 ja 1890. Sauna on alun perin sijainnut lähempänä tietä ja siirretty nykyiselle paikalleen 1900-luvun alussa. Siirron yhteydessä rakennusta on jonkin verran pienennetty. Rakennuksessa on edelleen hirsisen väliseinän erottamat eteinen ja sauna.
Rakennus on 1970-luvulla kengitetty ja oikaistu ja samassa yhteydessä osin entistetty. Seinät on ulkopuolelta punamullattu ja vesikaton lautakate tervattu. |
Luonti: 8.10.2013 Viimeisin muutos: 9.10.2013 |
Historia |
Yli-Lauroselan talon saunasta jaettiin 1860-luvun lopun nälkävuosien aikaan kunnan toimesta velliä nälkäänäkeville ja rakennusta on siitä syystä myöhemmin nimitetty vellisaunaksi, vaikka sen käyttö Yli-Lauroselan tavallisena saunana jatkui. Saunaa käyttivät sekä isäntä- että palvelusväki.
Rakennusta on siirron yhteydessä 1900-luvun alussa pienennetty. 1970-luvun korjausten yhteydessä mm. savukiuas muurattiin uudelleen ja tien puoleinen ikkuna korvattiin luukulla. |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 9.10.2013 |
Suojelu | |
Suojelun väline: | Asetus 480/85 näytä suojeluluokitukset |
Päätöspvm: | 4.12.1991 |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätösviranomainen: | Valtioneuvosto |
Päätös: | N:o 32/561/91, 1472/561/88 |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: S 1 | |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 9.10.2013 | |
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
× | ||
< | > | |