 |
| Uusimaa | |
| Lohja | |
| Lohjan kirkko | 200418 |
| Kiinteistötunnus: | 444-466-5-0; |
| Osoite: | KIRKKOKATU, 08100 LOHJA |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Uskonnon harjoittaminen |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Kivikirkko, keskiaikainen. Suomen suurimpiin keskiajan seurakuntakirkkoihin kuuluva Lohjan diakoni Laurentinukselle, Pyhälle Laurille, nimetty kirkko on tullut tunnetuksi erityisesti seiniä, holveja ja pilareita peittävistä kalkkimaalauksistaan.
Harmaakivikirkko on tyypilinen etelä-suomalainen hallikirkko. Sen ulkohahmoa hallitsee jyrkkälappeinen paanukatto, ikkuna- ja oviaukot on rekonstruoitu alkuperäiseen kokoonsa. Päädyissä on vain niukka tiilikoristelu. Asehuoneen ulkoseinässä on ns. ulkoisen saarnastuolin segmenttikaarinen aukko. Nelikulmaiset pilarit jakavat viisitraveisen kirkkosalin keskenään lähes yhtä leveään kolmeen laivaan. Keskilaivassa on tähtiholvit, sivulaivoissa etelälaivan kuoriholvia lukuun ottamatta ristiholvit. Seinä- ja holvipintoja sekä pilareita peittävät kalkkimaalaukset ovat Hattulan ohella Suomen laajimmat. Ne koostuvat Vanhan ja Uuden testamentin tapahtumien kuvaesityksistä, yksittäisistä pyhimyskuvista sekä ornamenttiaiheista. Kirkon tummasävyinen kiinteä sisustus on uusgoottilaista saarnatuolia lukuun ottamatta moderni. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Historia |
| Historia |
| Keskiaikainen. Lohjan Pyhän Laurin kirkko mainitaan asiakirjalähteissä ensimmäisen kerran vuodelta 1382 säilyneessä lahjakirjassa. Kirkon rakennusrungosta sakaristo on vanhin osa, runkohuoneen rakentaminen ja 1400-luvun lopulla tehty holvaus kuuluvat seuraaviin vaiheisiin. Kirkon maalaukset ajoitetaan 1500-luvun alkuun ja niiden lahjoittajana on mahdollisesti ollut Raaseporin käskynhaltijana 1490-1513 toiminut Tönne Erikinpoika Tott.
Ensimmäiset suuret uudistukset kirkossa tehtiin vasta 1800-luvun alussa, jolloin ikkunat laajennettiin, seinät ja holvit kalkittiin. Kirkon 1800-luvulla uusitusta sisustuksesta on jäljellä vain Jean Wikin piirtämä saarnatuoli. 1880-luvun lopussa maalaukset otettiin esille ja restauroitiin. Niiden uudelleenrestaurointi tehtiin 1953-1957 ja siitä vastasi konservaattori Oskari Niemi. Kirkko restauroitiin vuosina 1966-1968 arkkitehti Esko Järventauksen laatiman suunnitelman mukaan. Tällöin kirkon kiinteä sisustus uusittiin, uusi kalkkivilattia tehtiin alkuperäiselle tasolleen ja ikkunoiden ja portaalien muodot palautettiin. Kirkon alle kaivettiin huolto-ja säilytyskerros saniteettitiloineen Käynti kryptaksi kutsuttuun maanalaiseen kerrokseen on asehuoneesta ja sakaristosta. Länsipään urkuparvi ja urut ovat vuodelta 1882. Niiden suunnittelusta on vastannut arkkitehti Ola Laiho. |
| Luonti: 6.8.2013 |
| Lähteet |
| ARK 5/1949.
Lohjan kirkko. Rakennushistoria, maalaukset ja sisustus. Lisiä Lohjan pitäjänkertomukseen LVIII A. Hämeenlinna 1990. Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. SKS 2007. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 29.5.2008 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Kirkko |
|
||||||||||||
| Kuvaus |
| Kivikirkko, keskiaikainen. Suomen suurimpiin keskiajan seurakuntakirkkoihin kuuluva Lohjan diakoni Laurentinukselle, Pyhälle Laurille, nimetty kirkko on tullut tunnetuksi erityisesti seiniä, holveja ja pilareita peittävistä kalkkimaalauksistaan.
Harmaakivikirkko on tyypilinen etelä-suomalainen hallikirkko. Sen ulkohahmoa hallitsee jyrkkälappeinen paanukatto, ikkuna- ja oviaukot on rekonstruoitu alkuperäiseen kokoonsa. Päädyissä on vain niukka tiilikoristelu. Asehuoneen ulkoseinässä on ns. ulkoisen saarnastuolin segmenttikaarinen aukko. Nelikulmaiset pilarit jakavat viisitraveisen kirkkosalin keskenään lähes yhtä leveään kolmeen laivaan. Keskilaivassa on tähtiholvit, sivulaivoissa etelälaivan kuoriholvia lukuun ottamatta ristiholvit. Seinä- ja holvipintoja sekä pilareita peittävät kalkkimaalaukset ovat Hattulan ohella Suomen laajimmat. Ne koostuvat Vanhan ja Uuden testamentin tapahtumien kuvaesityksistä, yksittäisistä pyhimyskuvista sekä ornamenttiaiheista. Kirkon tummasävyinen kiinteä sisustus on uusgoottilaista saarnatuolia lukuun ottamatta moderni. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Historia |
| Keskiaikainen. Lohjan Pyhän Laurin kirkko mainitaan asiakirjalähteissä ensimmäisen kerran vuodelta 1382 säilyneessä lahjakirjassa. Kirkon rakennusrungosta sakaristo on vanhin osa, runkohuoneen rakentaminen ja 1400-luvun lopulla tehty holvaus kuuluvat seuraaviin vaiheisiin. Kirkon maalaukset ajoitetaan 1500-luvun alkuun ja niiden lahjoittajana on mahdollisesti ollut Raaseporin käskynhaltijana 1490-1513 toiminut Tönne Erikinpoika Tott.
Ensimmäiset suuret uudistukset kirkossa tehtiin vasta 1800-luvun alussa, jolloin ikkunat laajennettiin, seinät ja holvit kalkittiin. Kirkon 1800-luvulla uusitusta sisustuksesta on jäljellä vain Jean Wikin piirtämä saarnatuoli. 1880-luvun lopussa maalaukset otettiin esille ja restauroitiin. Niiden uudelleenrestaurointi tehtiin 1953-1957 ja siitä vastasi konservaattori Oskari Niemi. Kirkko restauroitiin vuosina 1966-1968 arkkitehti Esko Järventauksen laatiman suunnitelman mukaan. Tällöin kirkon kiinteä sisustus uusittiin, uusi kalkkivilattia tehtiin alkuperäiselle tasolleen ja ikkunoiden ja portaalien muodot palautettiin. Kirkon alle kaivettiin huolto-ja säilytyskerros saniteettitiloineen Käynti kryptaksi kutsuttuun maanalaiseen kerrokseen on asehuoneesta ja sakaristosta. Länsipään urkuparvi ja urut ovat vuodelta 1882. Niiden suunnittelusta on vastannut arkkitehti Ola Laiho. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
|
||||||||||||||
| Laakspohjan kartanon hautakappeli |
|
||||||
| Kuvaus |
| Kellotapulin länsipuolella oleva uusklassillinen vuonna 1824 rakennettu kappeli on kuulunut Laakspohjan kartanon omistaneelle majuri Magnus Erik Ehnrootille, Karnaisten Sedolan rustitilan kappeli kirkon lounaispuolella on vuodelta 1825. Kirkon itäpuolella on lisäksi vuonna 1840 muurattu takorautakannen peittämä Outamon ratsutilan hautaholvi vuodelta 1840. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 9.6.2009 |
| Outamon ratsutilan hautakappeli |
|
||||||
| Kuvaus |
| Kirkon itäpuolella on 1840 muurattu takorautakannen peittämä Outamon ratsutilan hautaholvi. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Sedolan hautakappeli |
|
||||||
| Kuvaus |
| Karnaisten Sedolan rustitilan kappeli kirkon lounaispuolella on vuodelta 1825. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Tapuli |
|
||||||||||||
| Kuvaus |
| Kellotapulin kivinen pohjakerros on keskiaikainen, puuosat on tehty rakennusmestari Johan Friedrich Schultzen johdolla vuonna 1741. Kelloista vanhin on 1500-luvun lopulta, toinen 1600- luvun alusta ja nuorin vuodelta 1740. |
| Luonti: 1.1.1900 |
|
||||||||||||||
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
||||||||||||||||||||||||||||||||
 |
| × | ||
| < |
|
> |
Lohjan kirkko 1000014821, kirkkorakenteet