RAKENNUSPERINTÖ

Varsinais-Suomi
Naantali
Merimaskun kirkko	200483
Kiinteistötunnus:	529-485-1-3;
takaisin

Kuvaus

Puukirkko, tasavartinen ristikirkko. Korkeahkolla harjulla Merimaskun salmen lähituntumassa sijaitseva tunnelmallinen pieni puukirkko kuuluu maamme varhaisten ristikirkkojen joukkoon. Kirkko on pohjamuodoltaan lähes tasavartinen ristikirkko. Sakaristo sijaitsee pohjoisen ristivarren pohjoispäässä. Etelä- ja länsiristien oviaukkojen edessä on myöhemmät lautarakenteiset eteishuoneet. Punamullatuissa ulkoseinissä on takonauloilla kiinnitetty leveä pysty ulkovuoraus. Pitkänurkalle salvottujen hirsiseinien ulkonurkissa on nurkkaketjuja suojaava pilasterimainen vaakalaudoitus. Vesikatto on tehty paanuista. Kirkkosalin seinissä on pystylaudoitus. Niiden juovitettu marmoria imitoiva maalaus on peräisin vuodelta 1850. Ristivarsien kaarevat tynnyriholvit yhdistyvät ristikeskuksessa. Länsi- ja pohjoisristissä on lehterit. Barokkityylinen saarnastuoli, jonka korissa on Turussa toimineen puunleikkaaja Mathias Reimanin tekemät apostoliveistokset, on lahjoitettu vuonna 1658 seurakunnan edellisen kirkkoon. Kaikukatoksessa on latinankielinen kehotus: Kirottu olkoon se, joka Herran työn laiskasti tekee. Turun seudun kirkoille luonteenomainen kaappikello ja kauppafregattia esittävä kirkkolaiva ovat 1800-luvun alkupuolelta. Kirkon ympärillä olevaa pohjois-eteläsuuntaista pitkänomaista kirkkotarhaa ympäröi hirsiaita. Sen luoteiskulmassa oleva kellotapuli on vuodelta 1769. Lounaiskulmassa on hirsistä salvottu harjakattoinen porttihuone ja kaakkoiskulmassa hirsistä salvottu hautakappeli 1700-luvun puolivälistä. Viime sotien sankarihauta-alueen muistomerkki on Vilho Aallon tekemä.

Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 25.9.2017

Historia

Lähteet

Tove Riska, Merimaskun kirkko. Suomen kirkot 6. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1972.

Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 29.8.2008

Lähteet

Rafael Saartio, Merimaskun kirkko. Lahti 1976.

Luonti: 1.1.1900

Lähteet

Lars Pettersson, Ristikirkot. Ars Suomen taide 3. Keuruu 1989.

Luonti: 1.1.1900

Suojelu

Suojelun väline:	Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt
Prosessin tila:	Suojeltu
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö:
Luonti: 1.1.1900

Rakennukset ja rakennelmat

Hautakappeli

Luonti:1.1.1900

Kirkko

Luonti:1.1.1900 Viimeisin muutos: 21.5.2008

Kuvaus

Puukirkko, tasavartinen ristikirkko. Korkeahkolla harjulla Merimaskun salmen lähituntumassa sijaitseva tunnelmallinen pieni puukirkko kuuluu maamme varhaisten ristikirkkojen joukkoon. Kirkko on pohjamuodoltaan lähes tasavartinen ristikirkko. Sakaristo sijaitsee pohjoisen ristivarren pohjoispäässä. Etelä- ja länsiristien oviaukkojen edessä on myöhemmät lautarakenteiset eteishuoneet. Punamullatuissa ulkoseinissä on takonauloilla kiinnitetty leveä pysty ulkovuoraus. Pitkänurkalle salvottujen hirsiseinien ulkonurkissa on nurkkaketjuja suojaava pilasterimainen vaakalaudoitus. Vesikatto on tehty paanuista. Kirkkosalin seinissä on pystylaudoitus. Niiden juovitettu marmoria imitoiva maalaus on peräisin vuodelta 1850. Ristivarsien kaarevat tynnyriholvit yhdistyvät ristikeskuksessa. Länsi- ja pohjoisristissä on lehterit. Barokkityylinen saarnastuoli, jonka korissa on Turussa toimineen puunleikkaaja Mathias Reimanin tekemät apostoliveistokset, on lahjoitettu vuonna 1658 seurakunnan edellisen kirkkoon. Kaikukatoksessa on latinankielinen kehotus: Kirottu olkoon se, joka Herran työn laiskasti tekee. Turun seudun kirkoille luonteenomainen kaappikello ja kauppafregattia esittävä kirkkolaiva ovat 1800-luvun alkupuolelta. Kirkon ympärillä olevaa pohjois-eteläsuuntaista pitkänomaista kirkkotarhaa ympäröi hirsiaita. Sen luoteiskulmassa oleva kellotapuli on vuodelta 1769. Lounaiskulmassa on hirsistä salvottu harjakattoinen porttihuone ja kaakkoiskulmassa hirsistä salvottu hautakappeli 1700-luvun puolivälistä. Viime sotien sankarihauta-alueen muistomerkki on Väinö Aaltosen tekemä.

Luonti: 1.1.1900

Historia

Merimaskun 1726 valmistunut kirkko rakennettiin Merimaskun Killaisista kotoisin olleen Carl Jacobssonin johdolla. Sen nykyinen ulkoasu on 1830-luvun alussa tehdystä korjauksesta. Kirkko laudoitettiin ulkoa 1833. Kirkkosalin nykyilme on puolestaan 1954 (arkkitehti Lauri Sipilä, konservaattori Thorvald Lindquist) tehdystä restauroinnista. Tällöin mm. holveja peittänyt vaalea liimamaali pestiin pois ja penkit uusittiin, sijoitettiin uudelleen paikalleen 1733 tehty alttarikehys sekä asennettiin alkuperäisen rakentamistavan mukainen paanukate. Myös sisäseinien 1850 tehdyt marmoripintaa jäljittelevät maalaukset uusittiin. Merimasku kuului kappelina Maskuun ja myöhemmin vuodesta 1577 Naantaliin. Seurakunta itsenäistyi 1904.

Luonti: 1.1.1900

Suojelu
Suojelun väline:	Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt
Prosessin tila:	Suojeltu
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö:
Luonti: 1.1.1900

Tapuli

Suunnittelija: rak.mest. Juha Lindmark Luonti:1.1.1900

Kuvaus

Kaksiosaisen tapulin yläosa on kahdeksankulmainen ja siinä on paanukatto.

Luonti: 1.1.1900

Historia

Tapuli toimi alun perin kirkkotarhan sisäänkäytävänä.

Luonti: 1.1.1900

Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.

Linkit Museoviraston muihin aineistoihin

Rakennetun ympäristön piirustukset  Merimaskun kirkko

kopioi linkki tälle sivulle: