 |
| Varsinais-Suomi | |
| Mynämäki | |
| Mynämäen kirkko | 200489 |
| Kiinteistötunnus: | 503-452-1-12; |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Uskonnon harjoittaminen |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Kivikirkko, keskiaikainen. Kirkon ikää on pyritty määrittämään 1800-luvun loppupuolelta lähtien. 1900-luvun alussa kirkko ajoitettiin 1300-luvulle. Viimeisimpien tutkimusten mukaan se rakenteellisesti ja tyylipiirteiltään kuuluu hiukan ennen 1400-puoliväliä tehtyjen kirkkorakennusten joukkoon (Hiekkanen 2007).
Mynämäen keskiaikainen kirkko kuuluu maaseudun mahtavimpiin, sen erikoisuutena on länsipäähän suunniteltu massiivinen tornirakennelma. Kirkkosalissa oleva Henrik Flemingin ja hänen vaimonsa Ebba Bååtin hautamuistomerkki on barokin kuvanveistotaiteen hienompia esimerkkejä Suomessa. Kirkko on poikkeuksellisen kookas hallikirkko, runkohuonetta vanhempi sakaristo on pohjoisseinän itäpäässä. Kuoripäädyssä ei ole tiilikoristelua, kuori-ikkuna on kolmiosainen. Sivuseiniä jäsentävät tukipilarit, ikkunat ovat alkuaan olleet kapeat ja korkeat pari-ikkunat, jotka on myöhemmin yhdistetty yhdeksi valoaukoksi. Länsipäädyssä on lähes runkohuoneen levyinen ja sen tasakerran korkuinen torninjalka, jotka ovat yhtenäisen vesikaton alla. Asehuoneessa on oviaukot itä- ja länsiseinässä, eteläseinässä on ollut ns. ulkoinen saarnaparveke. Kolmilaivaisessa ja viisitraveisessa kirkkosalissa on jyhkeät nelikulmaiset pilarit ja tasakorkeat ristiholvit. Keskilaiva on sivulaivoja kapeampi. Eteläportaalissa ja sakaristoon johtavassa oviaukossa on monimuotoiset tiiliprofiloinnit. Keskiaikaiseen esineistöön kuuluu alttarpöydän kalkkivilevy, kalkkikivinen kasteallas sekä lukuisia keskiaikaisia veistoksia ja antemensalen osia. 1600-luvun suurvalta-ajalta ovat peräisin todennäköisesti virolaisen Ludert Heissmanin työpajassa valmistettu Henrik Flemingin lahjoittama saarnastuoli, Henrik Flemingin (k. 1650) ja hänen vaimonsa Ebba Bååtin hiekkakivinen kaksiosainen hautamuistomerkki vuodelta 1632. Siihen liittyy tallinnalaisen puunveistäjä Tobias Heintzen 1624 tekemä kookas epitafi. Peruskorjauksen (2010-2011) yhteydessä on kaivettu jo toistamiseen esiin aikoinaan peitettyjä keskiaikaisia maalauksia. Emil Nervander naputti 1897 esiin valtaosan näistä kirkon seinissä ja holveissa olleista maalauksista, mutta hänen mukaansa ne eivät olleet riittävän korkealaatuisia restauroitaviksi. Kun maalaukset oli kopioitu kalkkeeraamalla, ne maalattiin jälleen yli. Vuonna 2011 esiinotetut keskiholvin henkilömaalaukset jätettiin sellaisenaan, autenttisina näkyviin. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 26.9.2017 |
| Historia |
| Historia |
| Mynämäki mainittiin säilyneissä asiakirjoissa ensi kerran seurakuntana 1309 ja pitäjässä sijaitsi kirkko saman vuosisadan puolimaissa. Keskiaikaisen kivikirkon sakaristo rakennettiin ennen päälaivaa. Kirkon ikää on pyritty määrittämään 1800-loppupuolelta lähtien. 1900-luvun alussa sen arvioitiin olevan 1300-luvulta. Arvio perustui mm. ikkuna - ja holvimuotoihin. Viimeisimmän (Hiekkanen) tutkimuksen mukaan kirkon olisi rakennettu aikavälillä 1425-1440.
Kirkon kiinteä sisustus uusittiin ja ikkunat laajennettiin 1865. Keskiaikaiset maalaukset, jotka jo 1600-luvulla oli peitetty, naputettiin Emil Nervanderin toimesta esiin 1897. Eri aiheiset ja tyyliset maalaukset on saatettu maalata eri aikoina. Koristeellinen, runsas maalauskokonaisuus joka sisältää myös ihmisfiguureita; kasviornamentiikan ympäröimiä pyhimyksiä, sijaitsee keskilaivan toisessa holvissa. Yksinkertaisempia yksittäisiä kuva-aiheita on löytynyt keskilaivan ensimmäisen holvin itävaipasta ja viidennen holvin länsivaipasta. Nervander kopioi maalaukset kalkkeeraamalla, jonka jälkeen ne maalattiin jälleen yli, koska tuolloin niitä ei pidetty riittävän korkeatasoisina. Kirkko peruskorjattiin arkkitehti Olli Kestilän suunnittelemassa restauroinnissa 1959-1960. Kirkko peruskorjattiin ja restauroitiin jälleen 2010-2011 arkkitehti Jaakko Rautasen (arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Rautio) johdolla, jolloin kirkon keskilaivan toisessa holvissa sijaitsevat maalaukset otettiin esiin. Tällä kertaa ne saivat jäädä poikkeuksellisesti autenttisina, retusoimattomina näkyviin. Maalaukset myös valokuvattiin ja niistä on olemassa digitaalinen kuva-aineisto, josta yksityiskohtia voi tarkastella lähietäisyydeltä. Digitaalista aineistoa voi käyttää tulevaisuudessa myös esim. maalausten digitaaliseen restaurointiin. |
| Luonti: 16.5.2008 Viimeisin muutos: 26.9.2017 |
| Lähteet |
| Tove Riska, Mynämäen kirkko. Suomen kirkot 2. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1961.
Olli Kestilä, Mynämäen kirkon restaurointi. Arkkitehti-Arkitekten 5/1962. Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994. Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. SKS 2007. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 29.5.2008 |
| Lähteet |
| Markus Hiekkanen: Keskiaikaisia kalkkimaalauksia Mynämäen kirkossa (Tahiti-verkkolehti 1/2011) |
| Luonti: 25.9.2017 |
| Lähteet |
| Ulla Setälä ja Laura Tuominen: Mynämäen kirkossa otettiin esiin ainutlaatuiset alkuperäiset maalaukset. Kirjoitus 8.11.2011 Museoviraston verkkosivuilla. |
| Luonti: 25.9.2017 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Kirkko |
|
||||||||||
| Kuvaus |
| Kivikirkko, keskiaikainen. Mynämäen keskiaikainen kirkko kuuluu maaseudun mahtavimpiin, sen erikoisuutena on länsipäähän suunniteltu massiivinen tornirakennelma. Kirkkosalissa oleva Henrik Flemingin ja hänen vaimonsa Ebba Bååtin hautamuistomerkki on barokin kuvanveistotaiteen hienompia esimerkkejä Suomessa.
Kirkko on poikkeuksellisen kookas hallikirkko, runkohuonetta vanhempi sakaristo on pohjoisseinän itäpäässä. Kuoripäädyssä ei ole tiilikoristelua, kuori-ikkuna on kolmiosainen. Sivuseiniä jäsentävät tukipilarit, ikkunat ovat alkuaan olleet kapeat ja korkeat pari-ikkunat, jotka on myöhemmin yhdistetty yhdeksi valoaukoksi. Länsipäädyssä on lähes runkohuoneen levyinen ja sen tasakerran korkuinen torninjalka, jotka ovat yhtenäisen vesikaton alla. Asehuoneessa on oviaukot itä- ja länsiseinässä, eteläseinässä on ollut ns. ulkoinen saarnaparveke. Kolmilaivaisessa ja viisitraveisessa kirkkosalissa on jyhkeät nelikulmaiset pilarit ja tasakorkeat ristiholvit. Keskilaiva on sivulaivoja kapeampi. Eteläportaalissa ja sakaristoon johtavassa oviaukossa on monimuotoiset tiiliprofiloinnit. Keskiaikaiseen esineistöön kuuluu alttarpöydän kalkkivilevy, kalkkikivinen kasteallas sekä lukuisia keskiaikaisia veistoksia ja antemensalen osia. 1600-luvun suurvalta-ajalta ovat peräisin todennäköisesti virolaisen Ludert Heissmanin työpajassa valmistettu Henrik Flemingin lahjoittama saarnastuoli, Henrik Flemingin (k. 1650) ja hänen vaimonsa Ebba Bååtin hiekkakivinen kaksiosainen hautamuistomerkki vuodelta 1632. Siihen liittyy tallinnalaisen puunveistäjä Tobias Heintzen 1624 tekemä kookas epitafi. Kirkon kiinteä sisustus uusittiin ja ikkunat laajennettiin vuonna 1865. Nykyasu on peräisin arkkitehti Olli Kestilän suunnittelemasta, vuosina 1959-1960 tehdystä restauroinnista. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
|
||||||||||||||
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
|||||||||||||||||||||||
 |
| × | ||
| < |
|
> |
Mynämäen kirkko 1000014834, kirkkorakenteet, hautapaikat