Suomen saksalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkon , pappilan (A.Mellin 1881) ja seurakuntatalon (A.Rankka 1932) muodostama kokonaisuus on rakentunut asteettain 1861 lähtien.
Helsingin saksalainen kirkko on rakennettu 1860-luvun alussa arkkitehti Harald Bosse´n Pietarissa tekemien piirustusten mukaan. Työpiirustukset valmisti Suomessa arkkitehti C.J.von Heideken, joka valvoi myös rakennustyön suorituksen. Kirkko vihittiin käyttöön 1864. Ensimmäisen rakennuskauden aikana kirkon ulkoasu oli nykyistä vaatimattomampi ja esimerkiksi torni jäi keskeneräiseksi. Kirkonkellojen hankintavaiheessa vuonna 1897 J. Stenbäckin johdolla torni korotettiin ja kirkon ulkonäköä uusittiin muutenkin luomalla sille sen nykyisinkin tunnusomaisen ulkonäön. Päätyihin tuli ulkonemia ja seinät koristeltiin lasitetuin tiilein. Vuosina 1900-1901 täydennettiin rakennustöitä puutarhalla jugentyylisine aitauksineen.
Kirkon sisätilat olivat alun perin täysin puurakenteiset. Kirkkohuoneen jakoi parvia kannattavat puupylväät kolmeen laivaan, joiden katteena oli puukatot. Tammipuiset, puuleikkauksin koristellut alttari ja saarnastuoli ovat Schwerinin Mecklenburgista olevan Landbaumeister T. Krügerin 1862 piirtämät ja myös valmistettiin Schwerinissä uusgoottilaiseen tyyliin. Samainen mestari piirsi kirkon penkit, mutta ne valmistettiin Suomessa mäntypuisina. 1864 signeeratun alttaritaulun on tehnyt Th. Ficher-Poisson. Kuorin sisustusta täydennettiin 1891 evankelistoja esittävillä lasi-ikkunoilla, jotka valmistettiin Berliinissä von Ordtmann’in ateljeessa. Viime sodan aikana ikkunat vaurioituivat, mutta ovat sen jälkeen restauroitu.
1908 interiööri koristettiin jugendtyyliseksi arkkitehti F. Lüshin johdolla.
Kirkon puinen interiööri tuhoutui lähes täysin tulipalossa vappuna 1958 kuoriabsidia lukuunottamatta. Alttari ja saarnastuoli säilyivät osin hiiltyneinä. Kirkon sisätiloja ei kuitenkaan haluttu rekonstruoida, vaan ne rakennettiin uudelleen. Uusi betonirakenteinen interiööri puupaneeleineen ja kaidesäleikköineen edustaa 1950-luvun hillitysti modernia pohjoismaista suuntausta. Kirkon jälleenrakennus ja laajennos valmistui arkkitehti O.Hanssonin suunnitelmiin perustuen 1961. Palolta säästyneet osat, kuoriabsidi lasimaalauksineen, alttarilaite sekä saarnastuoli entistettiin.
Seurakuntasalin muutokset mm. alakatto, päätyseinien juuttikangas, tummat tammiviilukalusteet ym.
1979 Pappilan vesikaton korottaminen, ikkunoiden uusiminen.
1997-2001 Kirkon kunnostus, muutos ja laajennus (Juha Leiviskä ja Rosemarie Schnizier) Kirkkotilaan ei juurikaan kajottu, vaan pinnat puhdistettiin, osin uudelleen maalattiin ja valaistusta parannettiin. Suurimmat muutokset kohdistuivat kryptaan, entiseen lämmityskellariin, jonne on syntynyt seurakunnan toimintoja monipuoleisesti palveleva tilasarja. Hanssonin tummat lisäykset poistettiin seurakuntasalista ja valoisuutta lisättiin avaamalla ikkunoita salin ja toisen kerroksen kokoustilan välille. Kryptan alkuperäinen yhteys salitasolta palautettiin purkamalla tornin portaikkoon palon jälkeen rakennettu wc. Uudet yleisökäytävät rakennettiin kellariin. Kryptasta pääsee myös lyhyttä, pihan alitse kulkevaa käytävää pitkin uuteen siipirakennukseen, ja sieltä edelleen seurakuntasaliin sekä pappilarakennuksessa sijaitseviin tiloihin, kuten keittiöön, lastentarhaan, kansliatiloihin ja asuntoihin. Uuden siipirakennuksen rooli pyrkii olemaan täydentävä ja eheyttävä luoden uudenlaisia yhteyksiä sisä- ja ulkotilojen välille. |
takaisin
Kuvaus
Rakennukset ja rakennelmat
Helsingin saksalainen kirkko