Puukirkko, 1905 rakennettu tasavartinen ulkoviisteinen ristikirkko. Kälviän nikkarityylinen kirkko on muodoltaan tasavartinen ja ulkoviisteinen ristikirkko. Ristivarret on aumattu taitteisesti ja niiden edessä on eteishuoneet, joista yksi toimii sakaristona. Ristikeskuksessa kohoaa kahdeksansivuinen lyhty. Ikkunat ovat suippokaariset.
Alttarilaite, saarnatuoli ja penkistöt ovat vuodelta 1905. Saarnatuoli on rakennusmestari Sakari Tuoriniemen rakentama. Alttaritaulu on Alexandra Frosterus-Såltinin vuonna 1912 maalaama Kristuksen kirkastuminen.
Kälviän kellotapuli kuuluu 1700-lopun komeimpiin esimerkkeihin kiviarkkitehtuurin muotokielen sovittamisesta perinteiseen hirsirakentamiseen. Tapulin maantienpuoleisen oven vieressä seisova pitkätakkinen viiksekäs vaivaisukko vuodelta 1820 on muistuttamassa kirkon sosiaalisesta tehtävästä köyhien ja vähäosaisten auttamiseksi.
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 22.5.2017
Historia
Lähteet
Risto Känsälä, Kälviän ja Ullavan kirkot ja tapulit. Kälviän ja Ullavan kirja. Jyväskylä 1993.
Harri Turunen (toim.), Kälviän ja Ullavan kirja. Kälviä kunta ja seurakunta. JYY:n kotiseutusarja n:o 31. Jyväskylä 1993.
Puukirkko, tasavartinen ulkoviisteinen ristikirkko. Kälviän nikkarityylinen kirkko on muodoltaan tasavartinen ja ulkoviisteinen ristikirkko. Ristivarret on aumattu taitteisesti ja niiden edessä on eteishuoneet, joista yksi toimii sakaristona. Ristikeskuksessa kohoaa kahdeksansivuinen lyhty. Ikkunat ovat suippokaariset.
Alttarilaite, saarnatuoli ja penkistöt ovat vuodelta 1905. Saarnatuoli on rakennusmestari Sakari Tuoriniemen rakentama. Alttaritaulu on Alexandra Frosterus-Såltinin vuonna 1912 maalaama Kristuksen kirkastuminen.
Kälviän kellotapuli kuuluu 1700-lopun komeimpiin esimerkkeihin kiviarkkitehtuurin muotokielen sovittamisesta perinteiseen hirsirakentamiseen. Tapulin maantienpuoleisen oven vieressä seisova pitkätakkinen viiksekäs vaivaisukko vuodelta 1820 on muistuttamassa kirkon sosiaalisesta tehtävästä köyhien ja vähäosaisten auttamiseksi.
Luonti: 1.1.1900
Historia
1958 (kuorin ja urkup. laajennus), 1982 (peltikaton maalaus), 1992
Luonti: 1.1.1900
Historia
1958 (kuorin ja urkup. laajennus), 1982 (peltikaton maalaus), 1992
Kälviän ensimmäinen kirkko korvattiin uudella 1764-1765. Puinen ristikirkko valmistui vanhan paikalle ja vihittiin mikkelinpäivänä 29.9.1765.
Kälviän nykyinen, järjestyksessä kolmas, kirkko rakennettiin rakennusmestari O.V. Renellin johdolla 1905 ristikirkon hirsistä, ja se noudattaa pääosin vanhan kirkon mittakaavaa ja muotoa. Seiniä on korotettu rakennusvaiheessa n. 2 metriä ja katto on loivempi.
Vanhan kirkon maalauksista säilyi Thomas Kiempen maalaama alttaritaulu sekä saarnatuoli, jotka siirrettiin Kansallismuseolle.
Kirkkotarhan aitaan liittyvän kookkaan hirsitapulin läpikäytävänä toiminutta pohjakerrosta jäsennöivät nurkissa ja pariovien kummallakin puolella olevat pilasterit sekä päätykolmio palkistoineen ja triglyfifriiseineen. Kellokerros on ulkokulmista viistetty ja ääniaukkoja reunustaa joonialaiset pilasterit. Tyyliltään lähinnä barokkiklassillinen kellotapuli muistuttaa läheisesti Jakob Rijfin laatimille piirustuksille läheisimpänä esikuvana olleen Tukholman Adolf Fredrikin kirkon keskitornia.
Tapulin nykyinen pystyrimalaudoitus ei anna oikeutta sen ulkoarkkitehtuurille.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Kälviän edellinen kellotapuli 1670-luvun lopusta oli todettu huonokuntoiseksi 1790-luvulla. Pelko siitä, että laivanrakennus hävittäisi kelvollisen puutavaran pitäjän alueelta, aikaansai päätöksen uuden tapulin rakentamisesta. Kuninkaan vahvistettavaksi ja Yli-intendentinviraston tarkastettavaksi Tukholmaan toimitetun piirustuksen oli tehnyt vuonna 1796 rakennusmestari Jakob Rijf. Arkkitehti Olof Tempelman laati sen pohjalta vuonna 1800 uuden arkkitehtonisilta yksityiskohdiltaan yksinkertaistetun piirustuksen. Tapuli rakennettiin sen mukaisesti vuonna 1804 kirkonrakentaja Henrik Kuorikosken johdolla 36 päivässä.
Luonti: 1.1.1900
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.