Puukirkko, kaksoisristikirkko. Simpeleenjärven tuntumassa oleva Parikkalan kirkko muodostaa hautausmaineen ja eteläpuolen edustan hiekkakenttineen maisemallisesti näyttävän ja avaran saarekkeen uusiutuneen kuntakeskustan tuntumassa. Alue rajautuu länsipuolelta kirkon sivuitse vievän tien takana nousevaan harjuun, jonka rinteessä kohoaa kellotapuli.
Kirkko on sopusuhtainen kahtamoinen. Kattopintojen yhtymäkohdassa on matala kahdeksankulmainen lanterniini. Avaran sisätilan holvirakennetta kannattaa seiniä jäykistävien poikittaisten ja pitkittäisten sidehirsien risteyskohdassa olevat pylväät. Holvit, sidehirret ja hirsiseinät on verhoiltu 1911 ponttilaudoituksella. Penkit ja alttarilaite ovat samalta ajalta. Mittasuhteiltaan poikkeuksellisen kokoinen saarnastuoli on 1820-luvulta. Silloisen kirkkoherran toivomuksena oli saada suureen kirkkoon suuri saarnastuoli, ”ymbyräinen, ulkoa riflattu, alhaalla ja ylhäällä kransverkillä kaunistettu”. 1880-luvulla lahjoitettu Jakov Fedorovits Grevizinskyn maalaama Pietarin akateemista maalausta edustava alttaritaulu on mukaelma Rafaelin Kristuksen kirkastuksesta.
Kellotapuli mäen rinteessä kirkon länsipuolella on kirkon aikainen, mutta uusittu perusteellisesti vuoden 1911 korjauksessa. Tapulin pohjakerroksen kompakti muoto viittaa siihen, että sillä on ollut myös muuta käyttöä.
Kiviaidan ympäröimän kirkkotarhan luoteispuolella olevan vuosien 1939-1944 sankarihauta-alueen yleisjärjestely ja tavallisuudesta poikkeava muistomerkki on toteutettu arkkitehti Pentti Aholan tekemän suunnitelman mukaan. |
takaisin
Kuvaus
Rakennukset ja rakennelmat
Parikkalan kirkko