Kivikirkko, päätytornillinen ristikirkko. Munsalan kirkko on parhaiten säilynyt esimerkki kustavilaisen ajan kivikirkoista. Se on jo mittasuhteiltaan ja täsmälliseltä tekotavaltaan vaikuttama ilmestys pohjalaisessa maisemassa. Henrik Gabriel Porthan mainitsi kirjeessään 1794, että "Munsala capells stenkyrka skulle duga till Domkyrka, både för sin storlek och sin vackra byggnad".
Kirkko on pohjamuodoltaan tasavartinen ristikirkko, itäpäässä on matalampi sakaristo-osa ja länsipäässä länsitorni, jonka puusta rakennettu yläosa edustaa täsmällisesti tukholmalaisen barokkiklassismin muotokieltä. Pyörökaariset ikkunat ovat suuret ja ristivarsien päästä aumattu paanukatto loiva.
Vaaleaksi kalkitun, valoisan kirkkosalin kiintopisteitä ovat Jakob Rijfin verstaassa 1790-luvun alussa valmistetut ja sinivihreällä draperiamaalauksilla ympäröidyt alttarilaite ja saarnastuoli, jotka kuuluvat aikansa korkeatasoisimpaan puusepäntyöhön. Samaa muotokieltä edustavat vielä 1835 tehdyt virsinumerotaulut. Jeesusta Getsemanessa, Ristiinnaulittua ja Pyhää ehtoollista esittävä kolmiosainen alttaritaulu on Johan Erik Lindhin nuoruudentyö vuodelta 1814. Länsilehterin 21-äänikertaiset barokkiurut ovat vuonna 1976 tehty rekonstruktio Kokkolan kirkkoon 1696 rakennetuista (Johan ja Christian Bejer), vuosina 1738 (Erik German) ja 1879 (Petter Lybäck) uusituista sekä Munsalaan 1879 ostetuista uruista.
Kirkkotarhaa ympäröi korkea kiviaita 1830-luvulta, jossa eteläpuolella on porttirakennelma. Sen vieressä on vaivaisukko vuodelta 1851. Kirkonmäen eteläpuolella on 1823 rakennettu viljamakasiini.
Kirkonkellot ovat kirkon länsipuolella sijaitsevalla hautausmaalla olevassa Matti Hakolan johdolla 1741 rakennetussa pohjalaistyyppisessä kellotapulissa. Seurakunnan edellinen kirkko sijaitsi sen läheisyydessä. |
takaisin
Kuvaus
Rakennukset ja rakennelmat
Munsalan kirkko