Kivikirkko. Tehtaanpuiston länsiosassa olevalla Mikael Agricolan kirkolla on oleellisen tärkeä kaupunkikuvallinen asema Helsingin merellisessä silhuetissa. Kirkko on tyylihistoriallisena päätepisteenä arkkitehti Lars Sonckin Turun Mikaelin kirkosta jo 1800-luvun lopun lopussa alkaneessa monumentaalikirkkojen sarjassa.
Puhtaaksi muurattua tummaa punatiiltä olevan kirkon basilikamaiseen runkohuoneeseen liittyy toisella sivulla pienen pihan ympärille kiertyvä kolmikerroksinen siipirakennus ja Tehtaankadun puolella olevaan terassoituun sisäänkäyntipäätyyn korkeahuippuinen torni. Sen volyymille antaa jäntevyyttä seinämien kaartuminen ulospäin. Tornin nousu huipentuu sen päätteenä olevaan auringon kilossa kiiltelevään ja korkeuksia kurottelevaan teräspiikkiin.
Kirkkosali on kolmilaivainen. Leveässä keskilaivassa on matalalta alkavat korkealle kaartuvat betonista valetut ristiholvit. Pylväiden erottamat sivulaivat ovat käytävämäisen kapeat. Portain korotettu kuoriosa on keskilaivan levyinen ja sen erottaa kirkkosalista dekoratiivinen kaari. Matalien pylväiden kapiteeleissa on tyylitellyt akanttukset. Klassistiset koristeaiheet toistuvat myös kuorin sivuseinien pylväissä ja reliefeissä sekä kirkkosalin ikkunoiden alapuolisten patterien metallisuojuksissa. Koristetaiteilija Bruno Tuukkasen tekemä maalauskoristelu keskittyy sivulaivoihin. Hän on myös tehnyt alttaritauluna olevan Kristuksen hautaamista kuvaavan alttarikaapin ja vastannut kirkon alkuperäisestä sisävärityksestä. Keskikäytävän yläpuolella riippuvat kookkaat kolmikerroksiset messinkikruunut on valmistanut Taito Oy ja ne on toteutettu arkkitehti Sonckia kirkon yksityiskohtaisessa suunnittelussa avustaneen arkkitehti Arvo Muroman piirustusten mukaan. Kirkon kuoriosan alaseinät peittävä tumma kiviverhous, kuten kuorin kalustuskin, on vuonna 1968 tehdystä korjauksesta.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Historia
Päätös kirkon rakentamisesta Tehtaanpuistoon Albertinkadun alkupään kohdalle tehtiin vuonna 1928. Ensimmäinen arkkitehtikilpailu kirkosta pidettiin vuonna 1930. Sijoituksesta ja arkkitehtuurista virinnyt keskustelu johti kuitenkin seuraavana vuonna uuteen kilpailuun, jonka voitti arkkitehti Lars Sonckin laatima ehdotus. Tällöin kirkon rakennuspaikka myös siirtyi kaupunkikuvallisista syistä puiston länsipäähän. Kirkko vihittiin käyttöön maaliskuussa 1935, jolloin se sai Suomen reformaattorin muiston kunnioittamiseksi nimekseen Mikael Agricola.
Luonti: 26.11.2009
Lähteet
Aho, Arvo. Seurakunnat rakentavat. Kehityksen kärjessä. usein vähän jäljessä. Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat 1906-1980. Helsinki 1980.
Knapas, Marja Terttu. Suomalaista kirkkoarkkitehtuuria 1917-1970. Museoviraston rakennushistorian julkaisuja 30. Helsinki 2006.
Korvenmaa, Pekka. Lars Sonckin arkkitehtuuri 1905-1945. Lars Sonck 1870-1956. Arkkitehti. Suomen rakennustaiteen museon monografiasarja 1981.
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Kirkkohallituksen päätös
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 20.5.2008
Rakennukset ja rakennelmat
Kirkko
Muut tunnukset:
09100502330001B001 VRK vanha rakennustunnus
Rakennustunnus (VTJ-PRT):
103093990K
Osoite:
Tehtaankatu 23, 00150 Helsinki
Suunnittelija:
Lars Sonck
Luonti:1.1.1900 Viimeisin muutos: 19.5.2008
Kuvaus
Kivikirkko. Tehtaanpuiston länsiosassa olevalla Mikael Agricolan kirkolla on oleellisen tärkeä kaupunkikuvallinen asema Helsingin merellisessä silhuetissa. Kirkko on tyylihistoriallisena päätepisteenä arkkitehti Lars Sonckin Turun Mikaelin kirkosta jo 1800-luvun lopun lopussa alkaneessa monumentaalikirkkojen sarjassa.
Puhtaaksi muurattua tummaa punatiiltä olevan kirkon basilikamaiseen runkohuoneeseen liittyy toisella sivulla pienen pihan ympärille kiertyvä kolmikerroksinen siipirakennus ja Tehtaankadun puolella olevaan terassoituun sisäänkäyntipäätyyn korkeahuippuinen torni. Sen volyymille antaa jäntevyyttä seinämien kaartuminen ulospäin. Tornin nousu huipentuu sen päätteenä olevaan auringon kilossa kiiltelevään ja korkeuksia kurottelevaan teräspiikkiin.
Kirkkosali on kolmilaivainen. Leveässä keskilaivassa on matalalta alkavat korkealle kaartuvat betonista valetut ristiholvit. Pylväiden erottamat sivulaivat ovat käytävämäisen kapeat. Portain korotettu kuoriosa on keskilaivan levyinen ja sen erottaa kirkkosalista dekoratiivinen kaari. Matalien pylväiden kapiteeleissa on tyylitellyt akanttukset. Klassistiset koristeaiheet toistuvat myös kuorin sivuseinien pylväissä ja reliefeissä sekä kirkkosalin ikkunoiden alapuolisten patterien metallisuojuksissa. Koristetaiteilija Bruno Tuukkasen tekemä maalauskoristelu keskittyy sivulaivoihin. Hän on myös tehnyt alttaritauluna olevan Kristuksen hautaamista kuvaavan alttarikaapin ja vastannut kirkon alkuperäisestä sisävärityksestä. Keskikäytävän yläpuolella riippuvat kookkaat kolmikerroksiset messinkikruunut on valmistanut Taito Oy ja ne on toteutettu arkkitehti Sonckia kirkon yksityiskohtaisessa suunnittelussa avustaneen arkkitehti Arvo Muroman piirustusten mukaan. Kirkon kuoriosan alaseinät peittävä tumma kiviverhous, kuten kuorin kalustuskin, on vuonna 1968 tehdystä korjauksesta.
Luonti: 1.1.1900
Historia
Päätös kirkon rakentamisesta Tehtaanpuistoon Albertinkadun alkupään kohdalle tehtiin 1928. Ensimmäinen arkkitehtikilpailu kirkosta pidettiin 1930. Sijoituksesta ja arkkitehtuurista virinnyt keskustelu johti kuitenkin seuraavana vuonna uuteen kilpailuun, jonka voitti arkkitehti Lars Sonckin laatima ehdotus. Tällöin kirkon rakennuspaikka myös siirtyi kaupunkikuvallisista syistä puiston länsipäähän. Kirkko vihittiin käyttöön maaliskuussa 1935, jolloin se sai Suomen reformaattorin muiston kunnioittamiseksi nimekseen Mikael Agricola.
Kirkon viimeisin kunnostus tehtiin 2003-2004 (Arkkitehtitoimisto Esa Piironen Oy). Siihen on kuulunut mm. tornin vaurioituneiden tiilien uusiminen, sisämaalaus sekä uudistukset seurakuntatiloissa.
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Kirkkohallituksen päätös
Luonti: 1.1.1900
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.
Linkit Museoviraston muihin aineistoihin
Kulttuuriympäristön tutkimusraportit / rakennettu ympäristö