 |
| Uusimaa | |
| Helsinki | |
| Meilahden kirkko | 200928 |
| Kiinteistötunnus: | 91-15-621-8; |
| Osoite: | Pihlajatie 16, 00270 Helsinki |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Kivikirkko. Keltaisesta tiilestä rakennettu Meilahden kirkko muodostaa samassa korttelissa olevan punatiilisen koulun kanssa kaupunkirakennustaiteellisesti korkeatasoisen kokonaisuuden Meilahden väljien asuinkorttelien keskellä. Kirkko edustaa ajalleen ominaista vapaamuotoista, lähinnä ehkä tanskalais-vaikutteista materiaali- ja tilasuunnittelua. Vuonna 1953 järjestetyn Suomi rakentaa -näyttelyn luettelon arvion mukaan "kirkkoa suunniteltaessa ei ole otettu huomioon yksinomaan perinteitä, vaan siinä on pyritty rehellisellä muotokielellä löytämään ratkaisu nykyaikaiselle kaupunkikirkolle".
Rakennus on jaettu suomenkielisen ja ruotsinkielisen seurakunnan tiloihin. Suomenkielinen kirkko on mitoitettu 700 hengelle ja ruotsinkielisen Tuomaan seurakunnan (Tomas församling) kirkko 400 hengelle. Rakennuksen arkkitehtonisesti vaikuttavin tila on suomalaisen seurakunnan kirkko. Suorakaiteinen kirkkosali kapenee ja sen katto madaltuu alttaria kohti kuorin takaseinäksi kaartuen. Seinien yläosassa olevat ikkunat antavat ylävaloa kirkkotilaan ja korostavat kantavan rungon valkoisen betonipinnan ja sisäseinien keltaisen tiilipinnan muodostamaa vastakohtaisuutta. Kirkon lattia on valkoisella saumattua vapaamuotoista mustaa liuskekiveä, joka on hiottu sileäksi. Teakin väriseen, kuin yhdestä puusta koverrettuun pyöreään saarnatuoliin liittyy ekspressiivisesti muotoiltu yksiosainen taustaseinämä. Kirkkosalin ominaisilmettä korostavat lisäksi penkkikorttelien yläpuolella riippuvat Taito Oy:n valmistamat ja Paavo Tynellin suunnittelemat suuret rengaskruunut, joiden eri puolille kaartuvat varrelliset lamput ovat olleet luomassa mielikuvaa orjantappurakruunusta. Suomalaisen kirkon runkohuoneen toisella sivulla olevan pitkänomaisen matalan, mm. seurakuntasalin sisältävän rakennusosan toisessa päässä on ruotsinkielisen seurakunnan kirkkosali. Sen ulkoseinässä on kuvanveistäjä Armas Tirrosen keramiikkareliefi, jonka aiheena on Laupias samarialainen. Rakennuksen pohjakerroksessa on sakaristojen ohella myös runsaasti kerhotiloja. Rakennukseen kuuluu lisäksi kirkkoa katunäkymässä markkeeraava korkea kellotorni. Rakennusvolyymeja kokoavana elementtinä on suurehko vaaleilla luonnonkivilaatoilla päällystetty katutasosta nouseva terassi. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Historia |
| Historia |
| Uuden kirkon rakentaminen Töölön suunnalle Meilahteen ja Ruskeasuolle laajentuneen asutuksen myötä oli aktualisoitunut jo 1930-luvun lopulla. Kirkon huonetilaohjelman lähtökohtana oli suomen- ja ruotsinkielisen seurakunnan kirkkosalien ja muiden toimitilojen sovittaminen samaan rakennukseen. Tältä pohjalta vuonna 1945 pidetyn yleisen arkkitehtikilpailun voittaneen, arkkitehti Markus Tavion ehdotuksen mukainen kirkko valmistui vuonna 1954. |
| Luonti: 26.11.2009 |
| Lähteet |
| Arkkitehti - Arkitekten 3/1955.
Aho, Arvo. Seurakunnat rakentavat. Kehityksen kärjessä. usein vähän jäljessä. Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat 1906-1980. Helsinki 1980.. Jetsonen, Sirkka-Liisa. Realismia vai unelmia - 1950-luvun julkisesta rakentamisesta. Sankaruus ja arki. Suomen 1950-luvun miljöö. Suomen rakennustaiteen museo 1994. Knapas, Marja-Terttu. Suomalaista kirkkoarkkitehtuuria 1917-1970. Museoviraston rakennushistorian julkaisuja 30. Helsinki 2006. Vihonen, Raili. Meilahden seurakunta 1956-1991. Helsinki 1992. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 26.11.2009 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 8.6.2004 |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Kirkkohallituksen päätös | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 20.5.2008 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Kirkko |
|
||||||||||||||
| Kuvaus |
| Kivikirkko. Keltaisesta tiilestä rakennettu Meilahden kirkko muodostaa samassa korttelissa olevan punatiilisen koulun kanssa kaupunkirakennustaiteellisesti korkeatasoisen kokonaisuuden Meilahden väljien asuinkorttelien keskellä. Kirkko edustaa ajalleen ominaista vapaamuotoista, lähinnä ehkä tanskalais-vaikutteista materiaali- ja tilasuunnittelua. Vuonna 1953 järjestetyn Suomi rakentaa -näyttelyn luettelon arvion mukaan "kirkkoa suunniteltaessa ei ole otettu huomioon yksinomaan perinteitä, vaan siinä on pyritty rehellisellä muotokielellä löytämään ratkaisu nykyaikaiselle kaupunkikirkolle".
Rakennus on jaettu suomenkielisen ja ruotsinkielisen seurakunnan tiloihin. Suomenkielinen kirkko on mitoitettu 700 hengelle ja ruotsinkielisen Tuomaan seurakunnan (Tomas församling) kirkko 400 hengelle. Rakennuksen arkkitehtonisesti vaikuttavin tila on suomalaisen seurakunnan kirkko. Suorakaiteinen kirkkosali kapenee ja sen katto madaltuu alttaria kohti kuorin takaseinäksi kaartuen. Seinien yläosassa olevat ikkunat antavat ylävaloa kirkkotilaan ja korostavat kantavan rungon valkoisen betonipinnan ja sisäseinien keltaisen tiilipinnan muodostamaa vastakohtaisuutta. Kirkon lattia on valkoisella saumattua vapaamuotoista mustaa liuskekiveä, joka on hiottu sileäksi. Teakin väriseen, kuin yhdestä puusta koverrettuun pyöreään saarnatuoliin liittyy ekspressiivisesti muotoiltu yksiosainen taustaseinämä. Kirkkosalin ominaisilmettä korostavat lisäksi penkkikorttelien yläpuolella riippuvat Taito Oy:n valmistamat ja Paavo Tynellin suunnittelemat suuret rengaskruunut, joiden eri puolille kaartuvat varrelliset lamput ovat olleet luomassa mielikuvaa orjantappurakruunusta. Suomalaisen kirkon runkohuoneen toisella sivulla olevan pitkänomaisen matalan, mm. seurakuntasalin sisältävän rakennusosan toisessa päässä on ruotsinkielisen seurakunnan kirkkosali. Sen ulkoseinässä on kuvanveistäjä Armas Tirrosen keramiikkareliefi, jonka aiheena on Laupias samarialainen. Rakennuksen pohjakerroksessa on sakaristojen ohella myös runsaasti kerhotiloja. Rakennukseen kuuluu lisäksi kirkkoa katunäkymässä markkeeraava korkea kellotorni. Rakennusvolyymeja kokoavana elementtinä on suurehko vaaleilla luonnonkivilaatoilla päällystetty katutasosta nouseva terassi. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Historia |
| Uuden kirkon rakentaminen Töölön suunnalle Meilahteen ja Ruskeasuolle laajentuneen asutuksen myötä oli aktualisoitunut jo 1930-luvun lopulla. Tonttikysymyksen ratkettua hyväksyttiin kirkon huonetilaohjelma. Meilahden kirkon lähtökohtana oli sovittaa suomen- ja ruotsinkielisten seurakuntien kirkkosalit ja muut toimitilat samaan rakennukseen. Tältä pohjalta 1945 pidetyn yleisen arkkitehtikilpailu voittaneen, arkkitehti Markus Tavion ehdotuksen mukainen kirkko valmistui 1954. Meilahden kirkon kaikki tilat kunnostettiin 1997. |
| Luonti: 1.1.1900 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Päätöspvm: | 8.6.2004 |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Kirkkohallituksen päätös | |
| Luonti: 1.1.1900 | |
| Liitetiedostot |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
 |
Helsingin kaupunginmuseo Meilahden kirkko Pihlajatie 16 rakukortti |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
|
 |
| × | ||
| < |
|
> |