Kulttuuriympäristön palveluikkuna

siirry kartalle	omat tiedot


	RAKENNUSPERINTÖ

	kunta



	vanha kunta


	maakunta


	nimi


	ajoitus
	-

	ajoitustarkenne


	suojelu
	Laki rakennusperinnön suojelemisesta
	Asetus 480/85
	Kirkkolaki
	Laki ortodoksisesta kirkosta
	Rautatiesopimus 1998






	kohteet maakunnittain
	kohteet vastuumuseoittain
	kohteet ELY-keskuksittain


Varsinais-Suomi
Turku
Brinkhallin kartano	201048


Kiinteistötunnus:	853-407-1-621;
Muu tunnus:	RN:o 1:432 Brinkala
Kylä tai kaupunginosa:	Brinkkalan yksinäistalo/ Kakskerta
Osoite:	Brinkhallintie 414 20960 TURKU
Kulttuurihistoriallinen tyyppi:	Kartanot
takaisin

Kuvaus

Historia

Suojelu

Rakennukset ja rakennelmat

Piha ja puisto

Päärakennus

Muut tunnukset:	853407000106217001 VRK vanha rakennustunnus
Rakennustunnus (VTJ-PRT):	101989708K
Osoite:	Brinkhallintie 414 20960 TURKU
Kulttuurihistoriallinen tyyppi:	Kartanon päärakennukset
Runko:	Tiili
Kate:	Pelti
Luonti:1.1.1900 Viimeisin muutos: 12.2.2014

Historia

Kartano sijaitsee Kakskerran saarella. Tilan varhaisin tunnettu omistaja oli 1500-luvun alussa talonpoikainen Erkki. Hänen poikansa, suvun kantaisänä pidetty käskynhaltija Hans Eriksson sai tilalle verovapauden v. 1576 ja ilmeisesti myös rakennutti paikalle puolustustarkoituksiin soveltuvan harmaakivisen "linnarakennuksen". 1600-luvun lopulla tilasta muodostettiin säteriratsutila ja 1759 se ostettiin perintötilaksi.

Asemakaavapiirros vuodelta 1780 osoittaa, että pihan länsilaudalta on sijainnut ilmeisesti säterikattoinen päärakennus, sitä vastapäätä pihan itäreunassa nelilapekattoinen
renkitupa. Asuinpihan pohjoispuolella ovat olleet talousrakennukset symmetrisesti sijoitettuina. Suoraan asuinpihasta etelään on levinnyt säännönmukainen
puutarha ja päärakennuksen luoteispuolella on ollut ns. vanha puutarha ruutanalammikkoineen.

Asemapiirroksen osoittama päärakennus on mittasuhteiltaan suurempi kuin Hans Erikssonin samalla paikalla sijainnut kivilinna. Professori Gabriel von Bonsdorffin aikana uusittiin koko
rakennuskanta Bonsdorffin omien suunnitelmien mukaan.
Uuden päärakennuksen Bonsdorff sijoitti 1780 asemapiirroksessa näkyvien aitan ja tallin eteläpuolelle, vanhan keskiakselin poikki.

Vanhan päärakennuksen ja renkituvan paikalle rakennettiin keskenään symmetriset siipirakennukset; läntisen ns. kavaljeerisiiven alla säilytettiin 1500-luvulta peräisin olevat kellarit. Siipirakennuksten eteläpuolelle valmistuivat talousrakennus ja puutarhurin asunto.

Professori Bonsdorff laati 1790-luvulla suunnitelmat englantilaista puistoa varten. Puisto sijoitettiin vanhan epäsymmetrisen puiston paikalle päärakennuksen luoteispuolelle.
Bonsdorffilla on ollut apunaan saksalainen puutarhamestari. Bonsdorffin perustamaa hedelmäpuutarhaa on myöhempinä aikoina laajennettu niin, että se 1940-luvulla oli 7,4
hehtaarin suuruinen ja käsitti lähes 4 000 hedelmäpuuta.

Nykyinen rapattu tiilirunkoinen päärakennus valmistui professori Bonsdorffin laatimien piirustusten mukaan vuonna 1793, joskin yläkerros oli vielä vuonna 1797 keskeneräinen ja vailla kiinteää sisustusta. Kiinteä sisustus saatiin valmiiksi noin v. 1800 ja se säilyi
lähes koskemattomana aina 1920-luvulle saakka. Vuorineuvos Sarlinin aikana 1920-luvulla lisättiin päärakennuksen länsipäätyyn suuri puolipyöreä pylväsvilpola.

Vuonna 1927 tehtiin kartanossa suuri restaurointi jolloin myös sisätilat sisustettiin
uudelleen. Suunnittelijana oli arkkitehti Gunnar Wahlroosin ja hänen apunaan arkkitehti Elli Ruuth. Muutokset olivat lähinnä tilojen uudenaikaistamista, muuttamatta
kuitenkaan vanhaa huonejakoa. Talon kiinteä sisustus uusittiin suurelta osin, varsinkin alakerroksessa, mutta alkuperäisiä sisustusdetaljeja säilyi ennen kaikkea ovissa ja listoituksissa.

Siirryttäessä keskuslämmitykseen poistettiin kaakeliuunit yhtä lukuunottamatta.

Kavaljeerisiipi
Alkaessaan uudisrakennustyötään Prinkkalassa puratutti von Bonsdorff vanhan päärakennuksen, mutta vanhat 1500-luvulta peräisin olevat kellarit saivat jäädä paikoilleen.
Nämä kellarit muodostavat läntisen siipirakennuksen, kavaljeerisiiven sokkeliosan. Tähän rakennukseen rakennettiin alunperin vain yksi suuri sali, joka oli tarkoitettu Bonsdorffin omia luonnontieteellisiä kokoelmia varten. Suurta salia käytettiin yleensä Bonsdorffin aikana
juhlasalina. Siellä vietettiin mm, kesällä 1818 professorin tyttären suuret häät. Myöhemmin siipeen on järjestetty neljä huonetta ja keittiö.

Luonti: 4.4.2016 Viimeisin muutos: 4.4.2016

Lähteet

Kartanoinventointi, inventointikertomus. Irma Lounatvuori 1972.

Luonti: 4.4.2016

Lähteet

Suomen rakennuskulttuurin yleisluettelo, kohdeinventointilomake. Prinkkalan (Brinkkala) kartanon päärakennus.

Luonti: 4.4.2016

Suojelu
Suojelun väline:	Rakennussuojelulaki
Prosessin tila:	Suojeltu
Päätöspvm:	7.3.1991
Päätösviranomainen:	Ymparistöministeriö
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Katso kohteen suojelumääräykset.
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 10.1.2014

Sivurakennus 1

Sivurakennus 2

Talousrakennus 1

Talousrakennus 2

näytä/piilota linkit muihin aineistoihin

Linkit Museoviraston muihin aineistoihin

kopioi linkki tälle sivulle:

kysy tai anna palautetta tämän kohteen tiedoista

Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.

Suojelun väline:	Rakennussuojelulaki
Prosessin tila:	Suojeltu
Päätöspvm:	7.3.1991
Päätösviranomainen:	Ymparistöministeriö
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Suojelumääräykset: 1. Päärakennuksen julkisivut ja vesikatto on säilytettävä nykyisessä asussaan ja niitä korjattaessa on alkuperäiset muodot, materiaalit ja värit palautettava. Länsipäätyyn 1920-luvulla lisätty veranta voidaan myös säilyttää alkuperäisessä asussaan. 2. Päärakennuksen huonejärjestys on mahdollisuuksien mukaan säilytettävä alkuperäisessä, vuoden 1792 aikaisessa asussa. Haluttaessa säilyttää 1920-luvulla uudelleen sisustettuja tiloja voidaan tältä ajalta oleva huonejärjestys jättää näiltä osin palauttamatta. Alkuperäiseksi katsottava kiinteä sisustus on säilytettävä. 3. Siipirakennusten ja talousrakennusten julkisivut ja vesikatot on säilytettävä nykyisessä asussaan ja niitä korjattaessa on alkuperäiset muodot, materiaalit ja värit palautettava. Läntisen siipirakennuksen alkuperäinen huonejärjestys ja kiinteä sisustus on säilytettävä. 4. Rakennuksiin liittyvä piha ja puisto on lääninhallituksen päätökseen kuuluvaan liitekarttaan merkityssä laajudessa säilytettävä ja hoidettava niiden historiallisen luonteen edellyttämällä tavalla. Tällä alueella ei sallita uudisrakentamista. 5. Rakennusten korjaustyöt ja puiston hoitoa koskevat suunnitelmat on oltava Museovirston hyväksymiä lukuun ottamatta vähäisiksi katsottavia hoitotoimenpiteitä. 6. Rakennuksia ja puistoa on hoidettava niin, että niiden kulttuurihistoriallinen arvo ei vähene. Niiden käyttö voidaan järjestää omistajan haluamalla tavalla ottamalla kuitenkin huomioon rakennusten ja puiston historiallinen erityisluonne. 7. Museovirastolla on oikeus antaa tarkempia ohjeita suojelumääräysten soveltamisesta sekä myöntää niistä vähäisiä poikkeuksia. 8. Luovuttaessaan suojeltavaksi määrätyn rakennuksen tai kysymyksessä olevan kiinteistön kokonaan tai osittain, luovuttajan on luovutuskirjaan otettavalla maininnalla tai muutoin todistettavasti ilmoitettava saajalle tästä päätöksestä. 9. Jos suojeltavaksi määrätty rakennus on vahingoittunut tai tuhoutunut, rakennuksen omistajan on ilmoitettava siitä viipymättä lääninhallitukselle. 10. Lisäksi on noudatettava mitä rakennussuojelulaissa on vielä säädetty.
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 13.8.2013

RAKENNUSPERINTÖ