Elias Lönnrot osti Nikun 1859 samasta Haarjärven kylästä, missä syntymäkoti Paikkarin torppakin sijaitsee.
Mäellä, jolta aukenivat näkymät yli Haarjärven, oli tuolloin asumuksena vanha tupa kaksine kamareineen. Niitä hyväksi käyttäen, jatkaen ja korottaen, Lönnrot rakennutti itselleen kaksikerroksisen ja tilavan talon, jossa oli viisitoista huonetta (asuinpinta-ala 260 m2).
Lönnrot asettui Nikuun asumaan ja jatkamaan kirjallisia töitään jäätyään eläkkeelle Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professorinvirasta keväällä 1862. Vuonna 1877 hän möi Nikun tilan Uno Cygnaeukselle ja vietti loppuelämänsä hieman syrjemmältä ostamassaan Lammin talossa.
Uno Cygnaeus perheineen ehti asuttaa taloa kymmenisen vuotta. Hän kuoli Helsingissä 1888 ja perikunta möi tilan 1891.
NIKUN TALON VARHAISEMMAT VAIHEET
Niku on yksi Haarjäven kylän kantatiloista ja se mainitaan asiakirjoissa jo 1460. Siitä tehtiin sotilasvirkatalo 1600-luvulla ja nykyiselle paikalleen se siirrettiin 1840-luvulla kylänmäeltä Paikkarin tilan vierestä. Rakennuksen vanhimpien osien on oletettu olevan 1780-luvulta ja ne on siis siirretty muualta uudelle tonttipaikalle kylässä tapahtuneen isojaon seurauksena (viljelysten jako 1770-luku, metsien jako 1840-luku).
LÖNNROT RAKENNUTTAJANA
Arvellessaan jäävänsä loppuiäkseen Kajaaniin Lönnrot rakennutti sinne kaupunkitalon 1849. Hän ehti perheineen asua talossaan vain kolme vuotta kun hänet nimitettiin professoriksi syksyllä 1853 ja edessä oli muutto Helsinkiin. Hän erosi professorin virasta 1862 ja muutti Nikun taloon, jonka hän oli kunnostuttanut edellä kuvatulla tavalla. Elämä Nikussa oli vilkasta eikä Lönnrot tuntenut voivansa työskennellä riittävän rauhassa. Hän hankki ja rakennutti 1876 Lammin talon Sammatin pohjoisosassa metsien keskellä. Siellä hän vietti viimeiset vuotensa (k. 1884) ainoan elossa olleen tyttärensä Idan kanssa.
Lönnrot perusti sekä Nikun että Lammin taloihin puutarhat, joissa hän viljeli lukuisia hyötykasveja. Hän istutti puutarhoihinsa myös havu- ja lehtipuita.
KORJAUSHISTORIA
Nikun talon ikkunat ja savupiiput on uusittu 1952, keskuslämmitys asennettiin 1980.
Vuosina 1989-1990 rakennusta korjattiin Museoviraston avustuksen turvin. Vanha ulkovuoraus poistettiin, sillä hirsirungossa oli lahovaurioita. Lahovauriot olivat aiheutuneet ulkovuorauksen alla olevasta kalkkirappauksesta, joka oli vuosien saatossa pitänyt hirret pitkään kosteina. Talo oli siis aikanaan ollut rappauspinnalla, joka imitoi kivirakennusta. Hirsikehää kengitettiin ja paikattiin tarvittavilta osilta ja osa ulkovuorauksesta uusittiin vastaamaan vanhaa vuorausta. Hyväkuntoisia vanhoja vuorilautoja käytettiin edelleen ja yhdistettiin samalle seinäsektorille. Keittiön iso ikkuna uusittiin, koska rakennuksen nykyinen omistaja oli ehtinyt sen jo tilata. Työt toteutti T:mi rakennuskonservointi Olli Cavén Nurmijärveltä Museoviraston ohjeiden mukaisesti. Mainittava on vielä, että pohjoisseinältä löytyi ulkovuorauksen alta vanhaa savirappausta, joka jätettiin paikalleen.
Museovirasto teki rakennussuojelulakiin perustuvan suojeluesityksen sen jälkeen kun talosta oli jätetty purkulupahakemus 1987. |
takaisin
Kuvaus
Rakennukset ja rakennelmat
