 |
| Uusimaa | |
| Espoo | |
| Albergan kartano | 201448 |
| Kiinteistötunnus: | 49-51-204-4; |
| Muu tunnus: | RN:o 2:1261 |
| Kylä tai kaupunginosa: | Suurhuopalahden kylä |
| Osoite: | Sokerilinnantie 7 E 02600 Espoo |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Kartanot |
| Ajoitus: | Suunnittelu 1872-1874 |
| Ajoitus: | Rakentaminen 1872-1874 |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Albergan kartanolla pihapiireineen on rakennus- ja kulttuurihistorian kannalta huomattavaa valtakunnallista merkitystä. Se on rakennusteknisesti eräs lajinsa varhaisimpia edustajia Suomessa. Päärakennuksen arkkitehtuuri on saanut innoituksensa hollantilaisesta myöhäisrenessanssista. Rakennuksen runkona on harvinainen piirurunkoinen, kaksinkertaisesti laudoitettu, lämpöeristeetön lautaseinä, joka on ulkopuolelta kauttaaltaan rapattu, ja sisäpuoleltakin pääosin. Lisäksi sen erikoisuutena on, että laudoitus on tehty käyttäen ilmeisesti kuubalaisen raakasokerin kuljetuslaatikoista purettua lautaa, jota rakennuttaja oli kuljetuttanut työmaalle omistamaltaan Töölön sokeritehtaalta. Rakennuksen alla on kauttaaltaan kellarikerros, joka on sisäpuolelta tiilellä verhottu ja holvattu.
Rakennuksen peruskorjaus on valmistunut 1997. Peruskorjauksen yhteydessä mm. rakennettiin uudelleen julkisivujen koristeelliset ullakonpäädyt, vuonna 1945 purettujen alkuperäisten mukaisesti. Koko ulkorappaus on uusittu ja alkuperäinen vaaleanpunainen ulkoväri palautettu. Myös sisätiloja on voitu restauroida seinistä löytyneiden alkuperäisten pintojen mallien mukaan. Huoneissa on säilynyt alkuperäisiä tai varhaisia kaakeliuuneja, peiliovia ja listoituksia, ja rakennuksen suojelu käsittää myös ne. Kellaritilat on muutettu lämpimiksi huonetiloiksi. Kaksi pääkerrosta ovat toimisto- ja vastaavassa käytössä. Kellaritiloissa voidaan järjestää pienimuotoisia tilaisuuksia. Kartanon päärakennuksen pihapiiriin aikanaan kuuluneet rakennukset on purettu lukuun ottamatta yhtä talousrakennusta sekä 1900-luvun alussa nykyiselle paikalleen pystytettyä ns. sepän tupaa, jotka ovat punaiseksi maalattuja puurakennuksia. Päärakennus ja pihapiiri ovat Leppävaaran kaupunginosalle keskeinen maamerkki ja lähialueen kadunnimistö onkin poimittu Albergan kartanon pitkästä historiasta. |
| Luonti: 4.9.2013 |
| Historia |
| Aikaisempi käyttötarkoitus: Asuinrakennus |
| Käyttöaika: 1874 -1985 |
| Historia |
| Albergan kartanon nykyisen päärakennuksen rakennutti helsinkiläinen liikemies Feodor Kiseleff (1823-1874). Hän oli vaimonsa Amalian (o.s. Mattheiszen) kanssa vuonna 1855 ostanut Albergan kartanon kesänviettopaikakseen, ja ensimmäiset parikymmentä vuotta he asuivat kesät tuolloisessa, vuonna 1803 valmistuneessa päärakennuksessa.
Uuden päärakennuksen rakennuspiirustukset, jotka on päivätty vuosina 1872 ja 1874, on allekirjoitettu ruotsalaissyntyisen, Suomessa toimineen rakennusmestari Frans Ludvig Caloniuksen nimikirjaimilla. Calonius oli rakennuksen urakoitsija, ja mahdollisesti lopullisten rakennuspiirustusten laatija. Ainakin julkisivujen suunnitteluun on kuitenkin voinut vaikuttaa myös rakennuttajan poika, arkkitehti Constantin Kiseleff, joka oli Keski-Euroopassa lisäkoulutusta hankkinut arkkitehti ja tunsi hyvin varhaisempien tyylien kategorian. Rakennus toteutui melko tarkoin piirustusten mukaan. Se sai ulkopuolisilta nimityksen ”sokerilinna”, ehkä koristeellisen ulkomuotonsa ja Kiseleffin omistaman Töölön sokeritehtaan mukaan, ja ainakin sen vuoksi, että runkorakenteessa on käytetty sokeritehtaalle ulkomailta tuodun raakasokerin kuljetuslaatikoista purettuja lautoja. Feodor Kiseleff kuoli rakennuksen valmistumisen aikoihin. Amalia Kiseleff muutti uuteen päärakennukseen asumaan alusta alkaen ympärivuotisesti. Vanhaan päärakennukseen, joka oli vuonna 1803 valmistunut kaksikerroksinen puurakennus, hän perusti 1881 kartanon väelle kansakoulun, jonka luovutti kunnalle vuonna 1893. Feodor ja Amalia Kiseleffillä ei ollut omia lapsia. Amalia Kiseleffin kuoltua vuonna 1900 sisarentytär Aina Slöör ja hänen lapsensa perheineen, joihin kuului mm. vävy, taiteilija Akseli Gallen-Kallela, asuivat ajoittain Albergassa. Aina Slöör perusti lastensa kanssa vuonna 1906 kiinteistöosakeyhtiö Ab Alberga Oy:n. Yhtiö omisti kartanon, teetti arkkitehti Lars Sonckilla kaavoitussuunnitelman osalle tilan maista, ja ryhtyi myymään tontteja. Ensimmäisenä myytiin Friisinmäen huvilapalstat. Tilasta erotettiin vuonna 1913 Leppävaara, joka myytiin kokonaisena. Alberga-osakeyhtiö myytiin maineen vuonna 1917 toiselle maayhtiölle, Ab M. G. Steniukselle, joka vuonna 1925 sulautti sen osaksi emoyhtiötä. M. G. Stenius -yhtiö teetti arkkitehti Bertel Jungilla kaavasuunnitelman ja suunnitteli muodostavansa Albergan kartanosta ja Bredvikin yksinäistilasta Leppävaaran taajaväkisen yhdyskunnan, ja kartanon päärakennuksesta suunniteltiin taajaman raatihuonetta. Nämä jäivät kuitenkin suunnitelman asteelle. Ab M. G. Stenius -yhtiö ei tarvinnut päärakennusta omaan käyttöönsä ja antoi asuinhuoneita vuokralle lyhyiksi ajoiksi. Päärakennus vuokrattiin 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa yrittäjälle, joka piti siinä täysihoitolaa. Yhtiö myi vuonna 1938 koko Albergan, myös päärakennuksen, Helsingin kaupungille, mutta täysihoitola sai toistaiseksi jatkaa toimintaansa. Sotavuosien päärakennusta käytettiin vielä tilapäisasumiseen. Helsingin kaupunki osoitti vuonna 1945 rakennuksen metsätalousosastonsa käyttöön, ja toteutti sisätilojen muutostyöt. Osa huoneista muutettiin toimistoiksi, osa jätettiin asuinkäyttöön. Metsätalousosaston johtajalle, kaupunginmetsänhoitajalle, laitettiin virka-asunto. Korjaustöitä jatkettiin 1952, jolloin huonokuntoisten julkisivujen ja etenkin koristeellisten päätyjen korjausongelma ratkaistiin purkamalla ne ja yksinkertaistamalla kattomuoto aumakatoksi. Metsätalousosasto muutti kuitenkin Helsinkiin ja rakennus annettiin vuokralle. Rakennusta ylläpidettiin vain välttämättömillä korjaustoimenpiteillä. Julkisivut muuttuivat oviin ja ikkunoihin tehtyjen yksittäisten uusimisten myötä ja rappauspinta päästettiin hyvin huonoon kuntoon. Helsingin kaupunki ei tarvinnut rakennusta eikä ollut kiinnostunut sen peruskorjaamisesta ja suunnitteli purkavansa sen, mutta rakennuksen säilyttämisestä Espoossa nousseen keskustelun jälkeen myi sen vuonna 1985 Espoon kaupungille. Myös Espoon kaupunki aikoi purkaa rakennuksen korvatakseen sen uudella saman näköisellä. Kuntoselvitysten ja suojeluesitysten jälkeen rakennus suojeltiin rakennussuojelulain nojalla vuonna 1993. Vähän aiemmin Espoon kaupunki oli jo perustanut kiinteistöosakeyhtiön, käynnistänyt rakennuksen tuhoutumisen pysäyttävät toimenpiteet ja pitkän aikavälin korjaussuunnittelun. Kiinteistöosakeyhtiö vastasi korjaushankkeesta vuoteen 1994, ehtien toteuttaa ulkopuolen korjaukset. Sen jälkeen Espoon kaupungin talorakennusosasto toteutti sisätilojen kunnostustyöt. Päärakennus oli vuonna 1997 valmis luovutettavaksi Espoon kulttuurikeskuksen ja muiden espoolaisten toimijoiden käyttöön. |
| Luonti: 4.9.2013 |
| Lähteet |
| Alberga. Espoon kaupunginmuseon tutkimuksia 4. Espoo 1997. |
| Luonti: 4.9.2013 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 17.6.1993 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Päätös:
Uudenmaan lääninhallitus määräsi 27.2.1992 antamallaan päätöksellä Espoon kaupungin Suurhuopalahden kylässä sijaitsevan Albergan kartanorakennuksen pihapiireineen suojeltavaksi rakennussuojelulain nojalla. Vuonna 1874 valmistunut rakennus on rakennusteknisesti eräs lajinsa varhaisimpia edustajia Suomessa. Kartanorakennus ja sitä ympäröivä puisto sijaitsevat maisemallisesti tärkeällä paikalla. Kartanolla pihapiireineen on rakennus- ja kulttuurihistorian kannalta huomattavaa valtakunnallista merkitystä. Suojelumääräykset: 1. Rakennuksen ulkoasussa, rakenteissa ja huonejaossa saa tehdä vain ennallistavia muutoksia tai rakennuksen säilymisen kannalta välttämättömiä muutoksia. 2. Rakennuksen alkuperäinen ja sitä vastaava vanha kiinteä sisustus (mm. kaakeliuunit, listoitus ja ovet) on säilytettävä. 3. Rakennusta lähiympäristöineen on hoidettava ja käytettävä sen kulttuurihistoriallisen arvon edellyttämällä tavalla. 4. Museovirastolla on oikeus antaa tarkempia määräyksiä suojelumääräysten soveltamisesta ja myöntää määräyksistä vähäisiä poikkeuksia. |
|
| Luonti: 18.6.2010 Viimeisin muutos: 15.9.2010 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Kartanorakennus |
|
||||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Katso kohteen kuvaus. |
| Luonti: 4.9.2013 |
| Historia |
| Katso kohteen historia. |
| Luonti: 4.9.2013 |
| Suojelu | |
| Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Päätöspvm: | 17.6.1993 |
| Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Kuten kohteen suojelumääräykset. | |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 4.9.2013 | |
| Liitetiedostot |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
 |
Uudenmaan lääninhallituksen päätöksen liitekartta. |
 |
Albergan kartano, muistio 23.1.2019 |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
||||||||||||||||||||
 |
| × | ||
| < |
|
> |
Alberga gård, Esbo socken. F.d. Karaktärsbyggnaden. Upmätt år 1950 av Th. Lindquist Inventointi 1950