Historia |
Pappilan aiemmat rakennukset tuhoutuivat tulipalossa elokuussa 1809.
Uudesta päärakennuksesta päätettiin tehdä edeltäjäänsä tilavampi. Suunnitelmat tilattiin turkulaiselta rakennusmestari Johan Sundstenilta. Rakennuksen urakoi kersantti Adik Johan Hasselgren Kuorevedeltä. Katovuosien vuoksi rakennustyöt valmistuivat vasta vuonna 1813. Uudessa päärakennuksessa oli keskeissaliin perustuva pohjakaava ja yhteensä seitsemän huonetta.
Jo 1830-luvun alkupuolella jouduttiin vaihtamaan alimpia hirsiä lahovaurioiden vuoksi, joten perustuksissa oli jäänyt toivomisen varaa. Samassa yhteydessä julkisivut saivat pilasterein jäsennellyn vaakalaudoituksen. Korjaustyöt tehtiin tamperelaisen rakennusmestari Karl Tulpan johdolla. Hän johti samaan aikaan myös kirkkorakennuksen korjaustöitä. Myös maalari Carl Gabriel Diederichs työskenteli sekä pappilassa että kirkkorakennuksessa.
Päärakennuksen itäpäätyyn lisättiin rovasti F.H. Bergrothin kustannuksella 1870-luvulla siipiosa, josta saatiin tila postikonttorille. Yksi rovastin kahdestatoista lapsesta, Angela Bergroth, toimi postinhoitajana. Postikonttorin tila otettiin sittemmin muuhun käyttöön.
Järven puoleiseen julkisivuun lisättiin vuonna 1898 kaksikerroksinen avoveranta. Samassa yhteydessä rakennettiin rantaan uimahuone.
Päärakennuksen länsipäätyyn rakennettiin 1930-luvulla asetuksen vaatima tulenkestävä arkistohuone.
Viimeinen päärakennuksessa asunut pappi muutti pois 1966, kun uusi pappila valmistui.
Päärakennus muutettiin 1970-luvulla lasten päiväkodiksi, ja sittemmin juhla- ja kokoontumistiloiksi. |
Luonti: 10.7.2013 Viimeisin muutos: 26.7.2013 |
|
Lähteet |
Knapas, Marja-Terttu - Heikkilä, Markku - Åvist, Timo: Suomalaiset pappilat. Kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2009.
Luettelo kulttuurihistoriallisesti huomattavista rakennuksista, jotka on suojeltu 27.11.1964 annetulla lailla; rak. n:o 12. |
Luonti: 10.7.2013 Viimeisin muutos: 26.7.2013 |
|