Uusimaa | |
Porvoo | |
Söderskärin majakka | 202358 |
Kiinteistötunnus: | 638-893-1-1; 638-450-1-239; |
Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Merenkulku |
takaisin |
Kuvaus |
Söderskärin saariryhmä sijaitsee avomerellä Porvoon ulkosaaristossa, noin 15 meripeninkulman päässä Helsingistä. Majakkatorni on rakennettu puuttoman kallioluodon korkeimmalle kohdalle. Sen ympärillä on ryhmä majakanvartijoiden puurakennuksia. Viereisellä saarella sijaitsee 1900-luvun alun luotsivartiotupa ulkorakennuksineen.
Söderskärillä kiteytyvät luotsi- ja majakkasaarien tunnuspiirteet: merellisyys, eristyneisyys sekä karu ja rajallinen elinympäristö. Rakennukset ovat pitkälti historiallisessa asussaan. Söderskär antaa hyvän kuvan miehitettyjen majakoiden ja pienten luotsiasemien elämästä. Kokonaisuutena se on Suomen edustavimpia merenkulun rakennusperintökohteita. Majakkasaarella (Mattlandet) sijaitseva 1862 valmistunut, uusgoottilaista tyyliä edustava majakka on yksi neljästätoista Suomeen rakennetuista tiilimajakoista. Majakan runkoa on myöhemmin vahvistettu, eikä ulkoasu ole enää alkuperäinen. Majakan ranskalainen Fresnelin linssistö on säilynyt ja sisätiloissa on jäljellä joitakin 1800-luvun interiöörejä. Majakan ympärillä on yhtenäisen kokonaisuuden muodostava ryhmä puurakennuksia. Kolme majakanvartijaa perheineen asuivat 1862 valmistuneessa Alatalossa. Majakkamestarille rakennettiin 1910-luvulla oma talo, jota kutsuttiin Ylätaloksi. Pihapiiriin kuuluvat lisäksi sauna vuodelta 1876, holvattu tiilikellari vuodelta 1873 ja 1890 rakennettu puuliiteri. Majakan länsipuolella on jäljellä 1910-luvulla rakennettun ja 1960-luvulla tuhoutuneen Ryssvillanin harkkokiviperustus. Entinen luotsivahtitupa vuodelta 1912 sijaitsee Luotsisaaren korkeimmalla kalliokumpareella. Luotsirakennus on yksinkertainen hirsirakennus. Lisäksi saarella on purjevaja. Söderskärin luonnonsuojelualue on osa Porvoon ulkosaaristossa sijaitsevaa Söderskärin ja Långörenin saariston Natura 2000-aluetta. Söderskär vesialueineen on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi lääninhallituksen päätöksellä jo vuonna 1930. Söderskärin majakka- ja luotsiasema on valtakunnallisesti merkittäva rakennettu kulttuuriympäristö (RKY-kohde). |
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 22.8.2018 |
Historia |
Historia |
Söderskärin majakkatorni on yksi neljästätoista Suomeen rakennetusta tiilimajakasta. Samantyyppisiä kahdeksankulmaisia majakkatorneja on säilynyt myös Hangon Russarössä ja Mustasaaren Norrskärissä.
Mallipiirustuksin toteutetut majakanvartijoiden rakennukset ovat makasiinirakennusta lukuun ottamatta olemassa. Majakkamestarin asunto on 1900-luvun alusta. Söderskärillä kiteytyvät luotsi- ja majakkasaarien tunnuspiirteet: merellisyys, eristyneisyys sekä karu ja rajallinen elinympäristö. Söderskär antaa hyvän kuvan miehitettyjen majakoiden ja pienten luotsiasemien elämästä. Kokonaisuutena se on Suomen edustavimpia merenkulun rakennusperintökohteita. Söderskärillä on ollut pookeja ja todennäköisesti myös luotsivahtipaikka ainakin 1700-luvulta lähtien. Varsinainen luotisasema rakennettiin läheiselle Kokkomaalle 1841. Söderskärin majakka valmistui vuonna 1862 ja samana syksynä valo sytytettiin ensimmäistä kertaa. Venäläisten toimesta luotsitoiminta siirrettiin 1910-luvulla Kokkomaasta nykyiselle paikalleeen Bastulandetiin, majakan runkoa vahvistettiin ja saarelle rakennettiin keittiö- ja ruokalarakennus Ryssvillan. Suomen itsenäistyttyä majakka- ja luotsitoiminta jatkui normaalisti. Söderskär oli osa Helsinkiä kiertävää ilmanvalvontaketjua ja 1941 saaresta tuli varsinainen linnake. Majakka oli sodan aikana sammutettuna, mutta paikalla oli silti majakkamestari ja muutama luotsi. Jatkosodan aikana majakanvartijoiden talossa toimi sotilaskoti. Toimintansa loppuvaiheessa Söderskärin majakka oli ainoa tulikäyttöinen majakka Suomessa. Majakkahenkilöstön virat lakkautettiin majakan automatisoinnin yhteydessä vuonna 1957. Neljä vuotta myöhemmin myös luotisaseman toiminta lopetettiin. Vuonna 1965 saaren tyhjilleen jääneisiin rakennuksiin perustettiin Riistantutkimuslaitoksen alainen riistantutkimusasema. Tutkimusasema lakkautettiin 2007. Majakka sammutettiin lopullisesti vuonna 1989. Söderskärin majakkasaari siirtyi Metsähallituksen hallintaan vuonna 2009. |
Luonti: 23.5.2008 Viimeisin muutos: 13.3.2018 |
Lähteet |
Maarit Mannila, Axel Hampus Dalström ja Suomessa 1860-1870 -luvuilla rakennetut majakat. Suomen Museo 1985.
Seppo Laurell. Suomen majakat. Finska fyrar. Finnish lighthouses. Nemo. Merenkulkulaitos. Jyväskylä 1999. Onaksen saaristo ja Kalvö. Selvitys Porvoon läntisen ulkosaariston kulttuuriympäristöistä. Museovirasto, rakennushistorian osasto 2001. Jack Mikander, Christian Westerback, Söderskär. Meren armoilla Suomenlahden ulkoluodolla. Hämeenlinna 2007. Mia Puotunen. Rakennusinventointi Söderskär. Metsähallitus 2008. Porvoon Söderskärin suojelun ja käytön periaatteet. Principerna för skydd och nyttjande av Söderskär i Borgå. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 21/2008. Helsinki. Seppo Laurell, Valo merellä-Ljuset till havs. Suomen majakat 1753-1906. Finlands fyrar. John Nurmisen Säätiö. John Nurminens Stiftelse. Porvoo 2009. Erkki-Sakari Harju, Heikki Tiilikainen (toim.), Kuninkaallinen merikartasto 1791-1796. C.N. af Klerckerin johtama kartoitustyö Suomenlahdella. AtlasArt, Jyväskylä 2009. Harri Nyman. Meriväylien rakennusperintö. Museoviraston rakennushistorian raportteja 21. Helsinki 2009: https://www.museovirasto.fi/uploads/Arkisto-ja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/merivaylien-rakennusperinto.pdf. |
Luonti: 18.5.2009 Viimeisin muutos: 9.8.2018 |
Suojelu |
Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätöspvm: | 1.11.2010 |
Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Ympäristöministeriö on vahvistanut Uudenmaan ELY-keskuksen alistaman suojelupäätöksen.
Söderskärin majakalla on rakennussuojelulain 2§:n 1 momentissa tarkoitettua valtakunnallista kulttuurihistoriallista merkitystä merenkulun historian, tekniikan historian, rakennus- ja käyttöhistoriansa kannalta. Ulkomerellä sijaitseville alueille ei tulla tekemään asemakaavaa, eikä rakennuksen säilymistä sisätiloineen voida riittävästi turvata maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Suojelumääräykset: katso majakan suojelutiedot. |
|
Luonti: 17.11.2010 Viimeisin muutos: 5.2.2014 | |
Rakennukset ja rakennelmat |
Kellari |
|
Kuvaus |
nykykäyttö:Varasto |
Luonti: 1.1.1900 |
Käymälä |
|
Kuvaus |
nykykäyttö:Käymälä |
Luonti: 1.1.1900 |
Käymälä |
|
Kuvaus |
nykykäyttö:Käymälä |
Luonti: 1.1.1900 |
Liiteri |
|
Kuvaus |
nykykäyttö:Varasto |
Luonti: 1.1.1900 |
Luotsivahtitupa |
|
Kuvaus |
nykykäyttö:Majoitus |
Luonti: 1.1.1900 |
Kuvaus |
Luotsisaaren vartiotupa sijaitsee saaren korkeimmalla kalliokumpareella. Se on yksinkertainen hirsirakennus, jossa ei ole luotsitoimintaan viittaavia erityispiirteitä. Saman tyyppinen vartiotupa on säilynyt myös Inkoon Barösundissa. Rakennus on alkuperäisessä asussaan ja sen interiöörit ovat poikkeuksellisen hyvin säilyneet. Myös luotseille kuuluneet purjevaja ja käymälä ovat historiallisessa asussaan. |
Luonti: 23.5.2008 Viimeisin muutos: 13.3.2018 |
Lähteet |
Kuvaukset perustuvat Harri Nymanin inventointiin vuonna 2000. Museovirasto.
Sinikka Joutsalmi 2001. Onaksen saaristo ja Kalvö. Selvitys Porvoon läntisen ulkosaariston kulttuuriympäristöistä. Museovirasto, rakennushistorian osasto. |
Luonti: 23.5.2008 Viimeisin muutos: 23.5.2008 |
Majakanvartijoiden talo |
|
Kuvaus |
nykykäyttö:Majoitus |
Luonti: 1.1.1900 |
Historia |
Myös sisätilat ja kiinteäsisustus kuvastavat miehitetyn majakan aikaa. |
Luonti: 23.5.2008 |
Majakka |
|
Kuvaus |
Majakka on pohjaltaan 8-kulmainen ja noin 40 metriä korkea. Seinät ovat pilasteriaihein jäsenneltyjä kenttiä, joissa on joka toisella sivulla 6-ruutuinen ikkuna keskellä. Vaaleanruskean tornin julkisivut on rapattu. Alaosa on hieman yläosaa leveämpi ja tehty graniitista. Majakan katolla on kupolikattoinen lyhtykoju, jonka koristeelliset yksityiskohdat ovat hyvin säilyneet.
Majakan alkuperäiset julkisivut ovat peittyneet tornin vahvistukseksi valetun betonikuoren alle. Majakan sisätilat on korjattu ja osittain uusittu vuosina 2004-2009. Osa lanterniinin alla sijaitsevan päivystystilan interiööristä on säilynyt. Myös valolaitteet ovat pääosin paikoillaan. Esimerkiksi linssistö, automaattinen sukanvaihtaja ja aurinkoventtiili ovat säilyneet. |
Luonti: 23.5.2008 Viimeisin muutos: 13.3.2018 |
Historia |
Söderskärin majakka on yksi majakka-rakentamisen IV vaiheen majakoista 1840-60-luvuilta. Suunnittelu tapahtui Intendentinkonttorissa arkkitehti Lohrmannin johdolla. Saman aikaisia ovat Norrskär Merenkurkussa, Lågskärin kivimajakka Ahvenanmaalla sekä Russarö Hankoniemellä. Kaikki ovat 8-kulmaisia, alaosa luonnonkivestä ja yläosa tiilestä, rappaamattomia torneja. Russarössä ikkuna- ja oviaukot ovat pyörökaariset, muissa suorakaiteen muotoiset paitsi alimman kerroksen ikkuna-aukot jotka olivat täysin pyöreitä. Sisäpuolen sitovana rakenteena olivat sidehirret ja niiden päälle rakennetut välipohjat , joiden varaan oli rakennettu portaat.
Ennen tätä vaihetta majakoita oli suunniteltu majakkalaitoksessa (esim. Glosholm)sekä Intendentinkonttorissa Engelin johdolla (kolme majakkaa). Niiden esikuvat olivat Baltian maista: kivinen alaosa, tiilestä muurattu, pyöreä, suippeneva yläosa. Söderskär suunniteltiin Lohrmannin johdolla, ja se edustaa Mannilan ”kirkkoarkkitehtuurin mukaelmiksi” nimittämää suunnittelukautta. Majakat olivat rakenteellisesti heikkoja ja esim. Söderskärin vahvistamisen tarve todettiin jo pari vuotta sen valmistumisen jälkeen. Vahvistus toteutettiin kuitenkin vasta 1913 ns venäläistämiskauden aikana (1912-17): tornin kylkiin kiinnitettiin järeät rautaprofiilit, jotka yhdistettiin tooisiinsa viidellä tornin ympäri kieltävällä profiililla. Rakennelma peitettiin betonilla ja maalattiin. Majakka valmistui Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehdin Hampus Dalströmin suunnittelemana vuonna 1862. Tornin alaosa on muurattu luonnonkivestä, yläosa tiilestä. 1900-luvun alussa tornia vahvistettiin betoni- ja rautakuorella. Linssistön ja lyhtykojun valmisti pariisilainen Sauter & co. Majakka automatisoitiin ja sammutettiin lopulta kokonaan 1989. Majakka siirtyi 2003 yksityisomistukseen ja sitä on sen jälkeen kunnostettu. |
Luonti: 18.6.2008 Viimeisin muutos: 26.2.2010 |
Lähteet |
Maarit Mannila, Axel Hampus Dalström ja Suomessa 1860-1870 -luvuilla rakennetut majakat. Suomen Museo 1985.
Jack Mikander, Christian Westerback, Söderskär. Hämeenlinna 2007. Ethel Lindblad, Gunda Mikander. Monografi över Pörtö, Helsinki 1972. |
Luonti: 14.10.2009 Viimeisin muutos: 26.2.2010 |
Suojelu | |
Suojelun väline: | Rakennussuojelulaki |
Prosessin tila: | Suojeltu |
Päätöspvm: | 1.11.2010 |
Päätösviranomainen: | Ymparistöministeriö |
Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Ympäristöministeriö vahvistaa Uudenmaan ELY-keskuksen päätöksen.
SUOJELUMÄÄRÄYKSET 1) Majakkaa tulee käyttää, hoitaa ja korjata niin, että sen kulttuurihistoriallinen arvo säilyy. Korjausten on oltava rakennusteknisesti toimivia, rakennukseen ja olosuhteisiin soveltuvia. 2) Majakan ulkoasussa saa tehdä vain entistäviä tai rakennuksen säilymisen kannalta välttämättömiä muutoksia. 3) Sisätilat on mahdollisuuksien mukaan säilytettävä alkuperäisessä asussaan. Perustellut, rakennuksen kulttuurihistorialliset arvot huomioivat muutokset ovat kuitenkin mahdollisia. 4) Majakkaa koskevista toimenpiteistä, myös alkuperäistä teknistä varustusta koskevista toimenpiteistä, tulee pyytää Museoviraston lausunto. Museovirastolla on oikeus antaa ohjeita suojelumääräysten soveltamisesta sekä myöntää määräyksistä vähäisiä poikkeuksia. |
|
Luonti: 8.7.2008 Viimeisin muutos: 8.11.2010 | |
Majakkamestarin talo |
|
Kuvaus |
nykykäyttö:Majoitus |
Luonti: 1.1.1900 |
Makasiini |
|
Kuvaus |
nykykäyttö:Ei käytössä |
Luonti: 1.1.1900 |
Sauna |
|
Kuvaus |
nykykäyttö:Sauna |
Luonti: 1.1.1900 |
Varasto |
|
Kuvaus |
nykykäyttö:Varasto |
Luonti: 1.1.1900 |
Liitetiedostot |
Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
× | ||
< | > | |