 |
| Varsinais-Suomi | |
| Turku | |
| Turun uusi hautausmaa | 202657 |
| Kiinteistötunnus: | 853-514-2-0; |
| Kulttuurihistoriallinen tyyppi: | Hautaaminen |
 takaisin |
|
 Kuvaus |
| Turun hautausmaa on Helsingin Hietaniemen ohella kulttuurihistoriallisesti merkittävin hautausmaa Suomessa. Hautausmaa ilmentää hautausmaa-, muistomerkki-, siunauskappeli- ja puistosuunnittelun ihanteita 1800-luvun alusta nykypäivään.
Erik Bryggmanin piirtämä Ylösnousemuskappeli on pohjoismaisen romanttisen funktionalismin edustaja. Mäntymetsää kasvavalla ylänteellä, pääportilta loivasti nousevan tien päätekohdassa sijaitsevan siunauskappelin suunnittelun lähtökohtana on ollut luonto ja siihen mukautuminen. Loivakattoisen vaaleaksi rapatun korkean rakennuksen pääsisäänkäynnin luona on kvartsiittiliuskeella kivetty avoin pylväshalli. Matalan eteläisen sivulaivan yhtenäinen lasiseinä avartaa huonetilaa ulkopuolella olevaan mäntymetsään. Kappelisalin pohjoispuolella olevassa matalammassa siivessä on huoneet omaisia, pappia ja henkilökuntaa varten sekä toimisto. Korkea kellotapuli on kalliolla sisäänkäynnin pylväshallin eteläpuolella. Pekka Pitkäsen Pyhän Ristin kappeli on 1960-luvun konstruktiivisen betoniarkkitehtuurin keskeisiä kohteita. Hautausmaan uusimmassa maisemoidussa osassa oleva kappeli sisältyy rakennusryhmään, jossa on kolme erikokoista siunauskappelia sekä krematorio. Kappelin julkisivut ja sisätilat ovat kauttaaltaan betonipintaisia. Aikalaisarvion mukaan kappelin askeettisella materiaalivalinnalla ja yksinkertaisella muodolla on haluttu luoda siunaustoimituksille Ristin sanomaa pelkistävä ympäristö. |
| Luonti: 3.1.2011 Viimeisin muutos: 3.1.2011 |
| Historia |
| Historia |
| Turun hautausmaa vihittiiin käyttöön vuonna 1807. Piirustukset oli laatinut arkkitehti C. Bassi. Hautausmaan pinta-ala oli tuolloin puolitoista hehtaaria. Sittemmin sitä on laajennettu yhteensä kaksitoista kertaa (1849, 1859, 1863, 1891 ja loput 1900-luvulla, mm. 1920, 1944 ja 1971).
Alueelle perustettiin ortodoksinen hautausmaa vuonna 1823, roomalaiskatolinen vuonna 1936, islamilainen vuonna 1915 ja juutalainen hautausmaa on ollut käytössä jo 1800-luvulla. Ylösnousemuskappeli rakennettiin hautausmaan itäosaan vuonna 1938 järjestetyn arkkitehtuurikilpailun tuloksena. Rakennus valmistui 1941. Pyhän ristin kappeli hautausmaan eteläosassa on vuodelta 1967. |
| Luonti: 3.7.2008 Viimeisin muutos: 21.11.2014 |
| Suojelu |
| Suojelun väline: | Kirkkolaki näytä kirkkolain menettelyt |
| Prosessin tila: | Suojeltu |
| Kohdentuminen ja keskeinen sisältö: Kirkkolaki suojelee hautausmaan aidat ja portit, jos ne on toteutettu ennen vuotta 1917. Hauta-alueet eivät sellaisinaan kuulu kirkkolain piiriin lukuun ottamatta suojellun kirkollisen rakennuksen pihapiiriä.
Täyttö on alustava ja kesken. Rekisteritietoja siirrettäessä suojeluväline ja suojelun tila ovat jäänyt täyttämättä (Kirkkolaki?). TKA 2009. |
|
| Luonti: 24.11.2009 Viimeisin muutos: 29.5.2024 | |
 Rakennukset ja rakennelmat |
| Pyhän Ristin kappeli |
|
||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Pyhän Ristin kappeli sijaitsee suuren nurmikentän laidalla Turun hautausmaan uusimmassa osassa. Arkkitehti Pekka Pitkäsen suunnitteleman kaksikerroksisen betonirakennuksen pitkät katokset ja muurit ulottuvat laajalle, ja sitä reunustavat matalat havupuu- ja alppiruusuistutukset. Kappeli edustaa sakraalisuunnittelussa 1960-luvun betoniarkkitehtuuria parhaimmillaan.
Pääoville johtaa kaksi pylväskatosta. Pääovien ja katoksen väliin jää atriumpihaa muistuttava valoisa, kattamaton ulkotila. Tilavassa, osin maan alle rakennetussa kappelissa on aula, kolme kappelisalia, omaisten huone, seppelehuone, näyttöhuone, sakasti, urkurin huone sekä uurnakappeli. Aulassa on kuvanveistäjä Essi Renvallin pronssiveistos ”De profundis”, Syvyydestä. Betonipinnoissa näkyy muottien hienovireinen estetiikka. Valo lankeaa pinnoille suoraan lasiseinien kautta tai kattoikkunoiden läpi siivilöityen. Pronssiset ristit ja kiinteät, valetut lukupulpetit korostavat alttarien eleettömyyttä. Tukevat tammipenkit korostavat kappelisalien horisontaalista linjaa. Penkkien lisäksi urkujen puuosat pehmentävät korutonta, mutta intensiivistä vaikutelmaa. |
| Luonti: 10.12.2015 Viimeisin muutos: 10.12.2015 |
| Ylösnousemuskappeli |
|
||||||||||||||||||||||||
| Kuvaus |
| Ylösnousemuskappeli on Erik Bryggmanin päätyö, jossa tiivistyy suunnittelijan näkemys siunauskappelista ruumissaaton tilana. Rakennustaiteellisesti kappeli synteesi erilaisista arkkitehtuuri- ja kulttuuriparadigmoista kuten 1920-luvun klassismista, architettura minoresta, Suomen keskiaikaisesta kiviarkkitehtuurista sekä funktionalismista.Rakennus on samalla tulkinta pohjoismaisen polttohautausliikkeen symbolisesta merkityksestä ja arkkitehtuurin maastoon sopeuttamisesta. |
| Luonti: 3.1.2011 Viimeisin muutos: 3.1.2011 |
| Historia |
| Turun evankelis-luterilaisen seurakunnan siunauskappelin suunnittelukilpailu järjestettiin vuonna 1938. Ensimmäinen sija jaettiin kolmen ehdotuksen kesken ja samalla päätettiin jatkokilpailusta, johon osallistuivat O. Sortta, E. Lindroos ja E. Bryggman. Kilpailu ratkesi elokuussa 1938, Bryggman sai ensimmäisen palkinnon ja toimeksiannon. Rakennustyö alkoi 1939, mutta keskeytyi talvisodan ajaksi ja kappeli valmistui keväällä 1941.
Bryggman sisällytti rakennukseen aineksia useilta aikakausilta tehden synteesin erilaisista arkkitehtuuri- ja kulttuuriparadigmoista; 1920-luvun klassismista, architettura minoresta, Suomen keskiaikaisesta kiviarkkitehtuurista sekä funktionalismista. Samalla hän tulkitsi pohjoismaisen polttohautausliikkeen symbolista merkitystä ja arkkitehtuurin maastoon sopeuttamista. Ylösnousemuskappeli on Bryggmanin päätyö jossa tiivistyy suunnittelijan näkemys siunauskappelista ruumissaaton tilana. Sodasta johtuvan materiaalipulan vuoksi alun perin suunnitellut katto- ja lattiamateriaalit oli pakko vaihtaa. Luonnonkivi kappelin, ruumishuoneen ja kellotornin alaosassa kertoo myös betonin säästämisestä. Bryggman suunnitteli kappeliin uudenlaisen lämmitysjärjestelmän ja ruumishuoneeseen kylmävesikierron jonka vuoksi rakennuksen harjakatto vietti pituussuuntaan. Kattolinja suoristettiin 1984 kun ruumishuoneeseen asennettiin säilytyskylmiöt. |
| Luonti: 3.7.2008 Viimeisin muutos: 3.1.2011 |
| Lähteet |
| Bennett, Janey, Sub Specie Aeternitatis, Erik Bryggmanin ylösnousemuskappeli. Suomen rakennustaiteen museo (monografiasarja) 1991. |
| Luonti: 3.7.2008 |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
|
|
 |
| × | ||
| < |
|
> |