1848 vahvistetussa C.W. Gyldénin empireasemakaavassa määriteltiin julkisten rakennusten ja puistoistutusten vyöhyke. Ensimmäisiin julkisiin rakennuksiin kuului kruununmakasiini, joka rakennettiin 1848-1852. Se oli Joensuun ensimmäinen kivirakennus.
Tiilisen kruununmakasiinin piirustukset laadittiin intendentinkonttorissa, ne signeerasi 1848 sen silloinen päällikkö E.B. Lohrman. Pohja on 45 x 45 kyynärää eli 27 x 27 metriä. korkeus 12 kyynärää eli 7,2 metriä. Katon harja oli itä-länsisuuntainen, sen katkaisi keskeltä lyhty. Seinissä oli pienet pyörökaariset ikkunat kahdessa kerroksessa, samanmuotoinen frontoni eteläseinällä. Sen yläosaan rakennuksen ylimmän kerroksen tasalle tehtiin ovi ja vinssi, jonka avulla viljasäkit nostettiin sisälle. Sisustan täyttivät pääosin viljasiilot, joista sisältö saatiin ulos alakerroksen aukoista.
1919 makasiinista tuli Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirin varasto.
Jyvästöstä tehtiin Arkkitehtitoimisto Frosterus&Gripenbergin suunitelmien mukaan Joensuun suojeluskuntapiirin toimitalo 1926. Tuolloin sisätilat muutettiin perusteellisesti. Pohjakerroksen päälle rakennuksen keskelle tehtiin porraskäytävä kantavine seinineen, jotka päätyivät entistä laajempaan lyhtyrakennelmaan pyramidimaisen vesikaton huipulla. Ulkoseinien ikkunat suurennettiin, mutta ikkunapenkit jäivät osin entiselleen Välipohjat tuettiin puisin rakentein. Toimistohuoneet sijoitettiin talon länsipuolelle kahteen ylimpään kerrokseen. Itäseinän puolelle keskikerrokseen tehtiin yksi asunto ja ylimmän kerroksen fasadipuolelle piiripäällikön kolme huonetta ja keittiön käsittänyt asunto. Sen jatkona talon koillisnurkalla oli väljä majoitushuone. Pääportaikon taa tehtiin sitä ahtaampi takaportaikko. Toimistohuoneisiin muurattiin kaikkiaan kolme arkistoholvia.
Pohjakerros varustettiin entiseen käyttöönsä eli varastotiloiksi. Tykkien tilalle tuli käsiaseita, ampumatarvikkeita sekä varusesineitä. Pohjakerroksen takaosaan rakennettiin lämpökeskus, vieressä sijaitsi sauna.
Ulkopinta rapattiin. Länsiseinän yläosaan laitettiin kaksi kipsistä medaljonkia, joista toisessa oli kuviona suojeluskuntain hihamerkki, toisessa Karjalan vaakunan suoraa säilää pitelevä haarniskoitu käsivarsi. Työ valmistui kesällä 1929 ja talo vihittiin Pielisjoen linnaksi. Sotien jälkeen Suojeluskunnan tunnusta kantanut seinämedaljonki hakattiin irti, mutta toinen, miekkakättä kuvaava, jäi paikalleen.
1930-luvun kyyditysten aikaan presidentti Ståhlberg puolisoineen oli ”piilossa” Pielisjoen linnassa.
Rakennus oli sotien jälkeen puolustusvoimien esikuntakäytössä vuoteen 1967.
Karjalan tutkimuskeskus toimi rakennuksessa 1970-luvun alusta vuoteen 2008. Nykyisin tiloissa on Pohjois-Karjalan maakuntaliitto. |
KA: RakH II Iib. 30
Kangaspuro, veli (toim.) 1987, Joensuu 1987, kulttuuri- ja rakennushistorialliset suojelukohteet. Joensuu.
Henrik Lilius, Joensuu, erään suomalaisen puukaupungin vaiheita. Pohjois-Karjalan museo 1972.
Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöt. Pohjois-Karjalan liitto. Julkaisu 83. Joensuu 2004.
Outi Suoranta, Kulttuuriympäristöselvitys. Joensuun seudun yleiskaava 2020. Joensuun Seudun maankäyttötyöryhmä, Joensuu. 2005.
http://vianova.jns.fi/omat/html/jnshistkoht/kohteet/5_pielin.htm |
takaisin
Kuvaus
Rakennukset ja rakennelmat