Suomenlinna (Sveaborg) on Helsingin edustan saarille vuonna 1748 perustettu merilinnoitus. Sen arkkitehtoninen ja maisemallinen kokonaisuus on saanut nykyisen muotonsa historiallisten vaiheiden kautta osana Ruotsin kuningaskunnan, Venäjän keisarikunnan ja viimeksi Suomen tasavallan puolustusjärjestelmää. Suomenlinnaan kuuluvat Kustaanmiekka ja Susisaari, Iso Mustasaari, Pikku Mustasaari, Länsi Mustasaari, Särkkä, Pormestarinluoto ja Lonna. Kts. oheiset kohteet rekisteristä.
Pinta-alaltaan 80 hehtaarin suuruinen, 200 rakennusta ja 6 kilometriä puolustusmuuria käsittävä linnoitus sijoittuu kuudelle alun perin erilliselle saarelle. Paikallista kiveä rakennusmateriaalina käyttäen sovellettiin bastionilinnoituksen periaatteita vaihtelevaan maastoon tarkoituksena puolustaa Ruotsia Venäjää vastaan ja muodostaa armeijalle linnoitettu tukikohta kuivatelakoineen. Ruotsalaista linnoitusta täydentävät venäläisen kauden hiekkavallitukset, kasarmit ja muut käyttörakennukset 1800-luvulta.
Suomen itsenäistymisen jälkeen 1918 Suomenlinnassa toimi varuskunta ja telakka. Linnoituksen sotilaallinen käyttö vähentyi toisen maailmansodan jälkeen ja alue siirtyi siviilihallinnon piiriin 1973. Rakennuksia on kunnostettu asunnoiksi, työ- ja palvelutiloiksi sekä kulttuurikäyttöön.
Suomenlinna on yksi Suomen suosituimmista nähtävyyksistä sekä Helsingin kaupunginosa, jossa asuu 850 asukasta. |