 |
| Järvenpää | |
| Ainola | 186400001 |
| Hoitoalue: | Uusimaa |
| Hoitotaho: | maanomistaja |
| Ajoitus: | uusi aika |
| Tyyppi: | ei määritelty |
| Koordinaatit: | ETRS-TM35FIN P: 6703516 I: 394838 |
| Pinta-ala: | 4.04 ha |
| Peruskartta: | Järvenpää 204309 |
| Luonti: 13.2.2003, Viimeisin muutos: 8.1.2021 | |
 takaisin |
|
 Yleiskuvaus |
| Järvenpäässä, Tuusulanjärven maisemissa sijaitseva Ainola sijoittuu Tuusulanjärven itäpuolelle järven pohjoisen pään lähettyville. Kohde ei sijaitse välittömästi Tuusulan rantatien varrella, mutta lähellä sitä. Päärakennus ympäristöineen sijoittuu metsäiselle mäenkumparelle, jota lännestä, etelästä ja idästä ovat ympäröineet viljellyt pellot. Nykyään pelloilla on pientaloasutusta ja vanha pelto- sekä järvimaisema on muuttunut. Ainolasta pohjoiseen sijaitsee metsäisessä maisemassa olevaa pientaloasutusta.
Ainola oli säveltäjämestari Jean Sibeliuksen ja hänen perheensä koti vuodesta 1904 lähtien. Hirsistä rakennetun huvilan suunnitteli arkkitehti Lars Sonck. Etäisyys pääkaupungista tarjosi rauhan säveltäjän luomistyölle, ja lähistöllä asuvista taiteilijaperheistä koostui vilkas ystäväpiiri. Sibeliuksen kuoltua 1957 ja Aino Sibeliuksen kymmenisen vuotta myöhemmin, heidän viisi tytärtään myivät Ainolan valtiolle. Vuonna 1972 perustettiin Ainolasäätiö hoitamaan kotia museona. Kun arkkitehti Lars Sonck ryhtyi suunnittelemaan Ainolaa, oli Jean Sibeliuksella kaksi toivomusta rakennuksen suhteen. Hän halusi työhuoneensa ikkunasta näköalan Tuusulanjärvelle sekä ruokasaliin vihreän takan, ja näin tehtiinkin. Taloon muutettiin syksyllä 1904. Alakertaan oli valmistunut työhuone säveltäjämestarille, ruokasali, kaksi makuuhuonetta, keittiö ja apulaisten huone. Yläkerta valmistui asuttavaan kuntoon 1911. Vesijohtoa ei talossa Jean Sibeliuksen elinaikana ollut, koska hän ei halunnut sävellystyönsä häiriintyvän. Sähkö tuli taloon hyvin varhaisessa vaiheessa, samoin puhelin. Aino Sibelius asui Ainolassa miehensä kuoleman jälkeen vielä 12 vuotta. Ainolan valmistuessa tontti oli noin yhden hehtaarin kokoinen. Jean Sibelius osti siihen vielä lisää maata, joten maa-alue on nyt noin 4 ha. Tontin pohjoispuoli on aina ollut luonnontilaista metsää, etelän puolella on ollut laaja ja tuottoisa puutarha. Omenapuista ja marjapensaista on jäljellä vielä osa, ja kukkatarha kasvilajeineen sekä käytävineen on sellaisena kuin Aino Sibelius ne suunnitteli, raivasi ja istutti. Jean ja Aino Sibeliuksen viimeinen leposija muistopaasineen ja kiviaitoineen on Ainolan puutarhassa omenapuiden alla. Pronssisen hautapaaden on suunnitellut arkkitehti Aulis Blomstedt, Sibeliuksen nuorimman tyttären puoliso. |
| Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 17.9.2013 |
| Osa-alueet |
| 1 Nurmikenttä ja puutarha | 0.47 ha |
| 2 Rakennettu ympäristö | 0.83 ha |
| 3 Metsä | 1.64 ha |
| 4 Kalliometsä | 0.59 ha |
| 5 Soistuva painanne | 0.34 ha |
| 6 Temppeli | 0.17 ha |
| Yleissuunnitelma |
| Laatija: | Päivi Maaranen/päivitys 16.9.2013 |
| Päiväys: | 9.2.2006 |
| Hoitotaho: | maanomistaja |
| Ympäristötuki: | ei myönnetty |
| Hoitotavoitteet |
| Ainola on kulttuurihistoriallisesti merkittävä museokohde, jossa maisemalla on suuri merkitys rakennuksien ohella. Säveltäjä Jean Sibelius haki inspiraationsa luonnosta ja maisemasta, mikä huomioitiin sekä Ainolan päärakennuksen suunnittelussa ja sijoittamisessa että ympäristön hoidossa. Päärakennuksen lähelle sijoittui puutarha, mutta myös metsä ja luonto olivat omistajille tärkeitä.
Ainolan hoidon tavoitteena on metsäisyyden ja luonnon tunteen säilyttäminen. Hoidossa keskitytään metsämaiseman ja muun ympäristön hoitoon kokonaisuutena, missä tavoitteena on säilyttää maisemallisesti ja tilallisesti vaihteleva sekä kävijälle erilaisia kokemuksia tarjoava ympäristö. Hoitotoimenpiteet kohdennetaan osa-alueittain erilaisten kasvillisuusympäristöjen tarpeiden mukaan. |
| Hoito-ohje |
| Valtapuustosta harvennetaan kuusta ja poistetaan tarvittaessa aika-ajoin vanhoja koivuja, jotta metsä voi vähitellen uudistua luontaisesti (erityisesti osa-alue 3). Valtapuuston kattavaa hakkuuta ei tehdä, vaan puuston poisto kohdistuu yksittäisiin puihin. Tavoitteena sekametsärakenne, jossa on lisäksi luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita yksittäisiä keloutuvia tai lahopuita.
Koko alueella tehdään aika-ajoin maastonsiivous. Maapuut jätetään koskematta. Maastonsiivouksen ohella poistetaan pensaskerroksesta vesakko paitsi soistuvaa metsää ja kalliometsää (osa-alueet 4 ja 5), jotka jätetään luonnontilaan. Poluston ympäristöstä raivataan kuolleet ja vaaralliset puut sekä pensaskerrosta tarpeen mukaan. Polkujen yli kaatuneet puut katkaistaan, jotta poluilla voidaan liikkua helposti ja turvallisesti. Tarvittaessa polkujen uraa tuodaan maastossa esiin hakekerroksella. Peltosaarekkeenomaista aluetta (nk. Temppeli, osa-alue 6) hoidetaan poistamalla kuusta ja vesakkoa tarpeen mukaan , jotta saarekkeeseen saadaan valoisuutta ja hakamaan tunnelmaa. Kohteesta pelloille avautuvaa maisemaa tuodaan esiin pellon reunapuustoa poistamalla. Soistuva metsäpainanne sekä kalliometsä (osa-alueet 4 ja 5) jätetään hoidon ulkopuolelle. Kasvijäte haketetaan ja kompostoidaan maastoon. Pienet määrät voidaan kompostoida maastoon sellaisenaan maastopainanteisiin. |
| Taustatiedot |
| Maisemamaakunta: | Eteläinen viljelyseutu |
| Selvitykset |
| Muistio Ainolan ympäristön kaavoitusasiassa/Ainolasäätiö (sisältää muistion Ainolan maisemasta/Outi Lepäntalo & Severi Blomstedt).
Kohteessa käyneet keväällä 2003 Ympäristökeskuksen liito-oravakartoittajat, mutta löydöksistä ei tietoa. Puutarhan kasvillisuuskartoitukset tehty vuonna 2003, Pentti Alanko & Aila Tarvainen. |
| Kartat |
| Kohde näkyy Kuninkaan kartastossa (1700-1800 -lukujen taite) metsäisenä alueena, jota niityt ympäröivät. |
| Kirjallisuus |
| Sahlberg, Marja (toim.) 2004: Museovirasto restauroi. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 12. Sivu 30. |
| Luonnonympäristö |
| Topografia | |
| Loivasti kumpuileva metsämaasto, missä kalliopaljastumia. Painanteissa kosteita, vettä kerääviä kohtia.
Maaperä on moreenia, jonka ravinteisuus ja kosteus ovat kohtalaiset. Ympäristössä viljavaa savea. |
| Kasvisto |
| Puutarhan ja pihan alueella puutarhakasveja ja puistolajeja, kuten omenapuita, marjapensaita, erilaisia perinteisiä perennoja sekä ruusuja (ks. tarkemmin Pentti Alangon ja Aila Tarvaisen selvitys (2002): Rakkaudesta puutarhaan - Kielomäestä Ainolan puutarhaksi.
Metsäalueilla metsätyyppi paikoin MT eli tuoreen kangasmetsän lajisto, valtapuuna kuusi, paikoin kuivan kankaan lajistoa (VT) ja valtapuuna mäntyä. Jonkin verran vanhaa koivua valtapuustona avoimilla paikoilla sekä katajaa pensaskerroksessa. Aluskasvuskuusikossa kuollutta puustoa, pensaskerros paikoin vesakoitunut. Soistuvan metsäpainanteen alueella kitukasvuista kuusta ja vahva pensaskerros pajua. |
| Eläimisto |
| Kolopesijöitä (palokärki, käpytikka). Runsaasti jäniksiä ja pikkunisäkkäitä. Liito-oravakartoittajat käyneet Ainolassa vuonna 2003 mutta liito-oravahavaintoja ei tuolloin raportoitu. |
| Kulumisherkkyys |
| Kohtalaisen suuri kulutuskestävyys, polut kestävät hyvin kulutusta. |
| Käyttömahdollisuudet |
| Infotaulu: | ei määritelty |
| Kyltti: | ei |
| Viitoitettu: | kyllä |
| Maankäyttö |
| Kohde on suojeltu kokonaisuutena sisältäen Ainolan päärakennuksen, sivurakennukset sekä Sibeliusten aikanaan omistukseensa hankkiman metsäalueen. |
| Varustus |
| Sähkö, vesi ja puutarhan hoidon edellyttämät koneet (mm. pieni traktori) paikan päällä. Sosiaalitilat ja työkalutila työntekijöille.
Kohde ympäröity verkkoaidalla ja ristikkoportilla. Useita ulkorakennuksia ja moderni lisärakennus. Kohteessa vanhoja, Sibeliuksen aikaisia polkuja, joita reunastavat paikoin kiveykset. Kohteessa myös uudempia kulkureittejä ja hauta-alue, jossa kiviaita ja hautapaasi. Alue on ympäröity verkkoaidalla ja se on avoinna vain museon aukioloaikaan. |
| Käyttömahdollisuudet |
| Soveltuu erinomaisesti matkailuun, opetukseen ja ekskursikohteeksi. On tavoitettavissa sekä julkisilla kulkuvälineillä että lähialueilta polkupyörällä. Omaa sekä valtakunnallisen tason että paikallisen tason nähtävyysarvoa. Liittyy myös suurempaan kokonaisuuteen eli Tuusulan rantatien taiteilijayhteisöön. |
| Kulkuohjeet |
| Ajetaan Helsinki-Järvenpää valtatietä Tuusulan kautta. Kohde sijaitsee Tuusulanjärven rantatien pohjoispuolella ja Järvenpää-Tuusula -tien itäpuolella. Kohteeseen on viitoitus valtatieltä ja sen ulkopuolella on laaja paikoitusalue. |
| Liitetiedostot |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
 |
Kartta hoitoalueesta 2006 |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
||||||||
 |
| × | ||
| < | > | |
Ainola