Röykkiöt sijaitsevat Laukonselkään lähes itä-länsisuuntaisesti pistävän niemen länsipäässä kesämökin pihalla ja viereisellä harjanteella sekä niemen keskiosassa peltoalueella ja nyt joutomaana olevan entisen tontin alueella. Perinteinen hämäläinen maatalousmaisema
Sauvalanniemen kerrotaan saaneen nimensä niemen tyvessä kasvavista suurista pylväskatajista. Kohteessa on yhdeksän kiven- ja maansekaista röykkiötä, joista neljä sijaitsee niemen kärjessä ja viisi niemen tyvessä. Suurin röykkiöistä on kooltaan 16 x 10 m. Muiden röykkiöiden koko vaihtelee 4-6 x 4-5 metrin välillä ja korkeus 0,3-1,1 metrin välillä. Yhdestä röykkiöstä on vuonna 1939 inventoinnin yhteydessä löydetty palanutta luuta. Röykkiöitä ei ole mahdollista ajoittaa tarkemmin ilman arkeologisia tutkimuksia.
Kohde on perusraivattu vuonna 1992 ja sitä on pidetty avoimena vuosittain toistunein niitoin. Vuonna 1994 kohteessa on myös laidunnettu karjaa. Sauvalannokan kasvillisuus on kartoitettu vuonna 1992. Kohteen kasveihin kuuluvat mm. ukontulikukka (Verbascum thapsus), keltamaksaruoho (Sedum acre) ja mäkitervakko (Lychis viscaria).
Turvata muinaisjäännöksen maanpäällisten osien säilyvyys edistämällä niiden havaittavuutta ja saattaa alue suojellun muinaisjäännöksen arvoiseen tilaan.
Hoito-ohje
Osa-alue B: VesakonpoistoKuolleet ja kuivuneet katajat on poistettava. Ruusu- ja vadelmapensaiden poistosta on sovittava maanomistajien kanssa.. YleissiivousAlueelta on poistettava kaikki roskajäte.. NiittoAlueen korkeaniittyinen osa on niitettävä kasvukauden aikana ainakin kaksi kertaa, erityisesti peltosaarekkeissa..
Taustatiedot
Maisemamaakunta:
Keski-Hämeen viljely- ja järviseutu
Maisema-alue:
Vesilahden kulttuurimaisemat
Perinnebiotooppi (inventoitu):
Sauvalannokka (P)
Selvitykset
Kasvikartoitus on tehty (Liisa Tuomi 25.11.1992)
Luonnonympäristö
Topografia
Osa-alue Sauvalanniemen kalmisto, geomorfologia ja topografia: Sauvalanniemi eli -nokka sijaitsee Laukonselän länsirannalla Hinsalansalmen ja Savistenlahden välillä. Niemi on noin 300 m pitkä ja 200 m leveä. Kärjessä niemi jakautuu kahdeksi itä-länsi -suuntaiseksi harjanteeksi, joiden välissä on jyrkähköseinäinen, n. 200 m pitkä ja 30 m leveä notkelma.;
Osa-alue Sauvalanniemen kalmisto: Alueella kasvaa seuraavia arkeofyyttisiä kasvilajeja: kataja (Juniperus communis), keltamaksaruoho (Sedum acre), mäkitervakko (Lychnis viscaria).. Kasvikartoitus 1992. Alueella on perinnemaisema, arvo: P paikallisesti arvokas. Haat (hakamaat) (Hm).
Kulumisherkkyys
Osa-alue Sauvalanniemen kalmisto, vaurioherkkyys: helposti vaurioituvia alueita ei ole; Osa-alue Sauvalanniemen kalmisto, kulumisvauriot: ei havaittavissa;
Käyttömahdollisuudet
Infotaulu:
ei määritelty
Kyltti:
ei
Viitoitettu:
ei
Maankäyttö
Osa kalmistoalueesta on kesämökin pihapiiriä, osa peltojen ympäröimää joutomaata. Maanomistajan mukaan alueelle ei ole suunnitelmissa uusia hyödyntämistapoja. Osa-alueen Sauvalanniemen kalmisto entinen maankäyttö: 1900-luvun alun vuosikymmeninä kivikkoinen niemi on ollut joutomaana tyveä ja harjanteiden väliin jäävää notkelmaa lukuunottamatta. Niemen tyvessä on ollut torppa, lato sekä perunakellari, jotka on purettu 1900-luvun alussa. V. 1963 on niemen kärjen eteläiselle harjanteelle rakennettu kesämökki sekä sinne johtava tie. ja nykyinen maankäyttö: Osa kalmistoalueesta on kesämökin pihapiiriä, osa peltojen ympäröimää joutomaata.
Varustus
Tie kohteeseen (henkilöautokäyttöön sopiva) (Alueelle johtaa hyväkuntoinen yksityistie.).
Osa-alue Sauvalanniemen kalmisto, rakennukset ja rakenteet: kesämökki, mökkitie, kesämökin ulkorakennukset, sähkölinja;
Käyttömahdollisuudet
Huono, koska kalmisto sijaitsee yksityisen omistamalla maalla, lisäksi kalmiston välittömässä läheisyydessä sijaitsee yksityinen kesämökki. Huono, koska kalmisto sijaitsee yksityisen omistamalla maalla, lisäksi kalmiston välittömässä läheisyydessä sijaitsee yksityinen kesämökki. Tonttimäen kalmisto, Laukon kartano
Maasto on helppokulkuista.
Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.