Joentaan kylän puolustusvarustus
Joentaan kylässä rakentaminen aloitettiin maaliskuussa 1916, jolloin kylään saapui venäläisiä sotilaita ja sapööri- eli rakennusjoukkoja. Venäläiset lähtivät kylästä kesäkuussa 1917. Esikunta viipyi vielä vähän pidempään. Venäläisiin linnoitusjoukkoihin kuului myös mm. kirgiisejä ja kiinalaisia sotavankeja. Myös monille paikkakuntalaisille patterityöt tarjosivat kaivattuja ansiomahdollisuuksia. Koska töistä maksettiin parempaa palkkaa kuin esim. maataloustöistä , oli vapaaehtoista työvoimaa saatavilla. Paikkakunnalla tämä vaikutti mm sen, että esim. kiireisinä maatöiden aikana ei työntekijöitä aina tahtonut saada pellolle ja muihin töihin.
Pääosa sotilaista oli majoitettuna Työväentalolla ja vanhassa meijerissä. Esikunta oli asettunut toimintansa lopettaneeseen Harrin kauppaan. Johtoportaaseen kuuluva kapteeni asui Launon kartanossa, puolalainen vänrikki Konkkalassa ja vääpeli Eskolassa. Naapuripitäjistä tulleita vallityöläisiä oli majoitettuna kylän eri taloissa. Vallityöläisten muonitukseen osallistui myös Hilda Saarinen, joka piti kahvilaa linnoitustyömaalla. Asiakaskunta muodostui pääasiassa suomalaisista työmiehistä, koska venäläisillä sotilailla ei ollut rahaa.
Joentaan linnoitusten kaivannot olivat yhteensä noin 2,5 km ja piikkilanka-aitaa oli noin 2,4 km. Korsuja, konekivääripesäkkeitä ja ammusvarastoja oli yhteensä ainakin 20.
Työtahti vallitöissä ei ollut kehuttava . Töitä valvovat venäläiset sotilaat laiskottelivat itsekin, mutta ei ollut työmiehilläkään erikoista kiirettä, koska päiväpalkka maksettiin joka tapauksessa. Kerrotaan, että hevosmiehet kuormia ajaessaan laittoivat laiskimman hevosen jonossa ensimmäiseksi, näin pysyi työtahti sopivana tai, että kasööri maksoi päiväpalkan lapioon nojaamisesta. tai, että mies, joka oli määrätty kirvesmieheksi metsätöihin, kävi viikon töissä eikä ollut edes kirves mukana metsässä. - Olihan hauskaa liiotella, koska näin saatiin tarinat mehukkaiksi.
Linnoitusten käyttö
Venäläisten rakentamia linnoituksia ei koskaan käytetty niiden alkuperäiseen tarkoitukseensa. Itsenäistymisen jälkeen maalinnoituslaitteet jäivät Sotasaaliskonttorille. Kesällä 1918 Suomen senaatti määräsi perustettavaksi toimikuntia, joiden tehtävänä oli selvittää linnoitustöistä maanomistajille koituneet taloudelliset vahingot.
Linnoitukset tänään
I maailmasodan aikaiset linnoitukset ovat tänään muinaismuistolain (295/63) suojelemia sotamuistomerkkejä, joihin ei saa kajota ilman lupaa
Aulikki Kemppi, Paikallisopaskurssi
Lähteet:
Lagerstedt, J. & Saari, M. 2000. Krepost
Sveaborg - Helsingin maa- ja merilinnoitus
ensimmäisen maailmansodan aikana,
www.novision.fi/viapori
Maaherran asettama toimikunta
Hannu Pirttilä, 1997, Lopen pitäjän Joentaka
- kuulujen käräjien ja Kiven Krouvin kotikylä |
takaisin
Yleiskuvaus
Joentaan maalinnoitukset 1000030512, puolustusvarustukset