HOIDETUT
KULTTUURIYMPÄRISTÖKOHTEET

Inari
Sallivaara	999000238
Hoitoalue:	Lappi
Hoitotaho:	maanomistaja
Ajoitus:	historiallinen
Tyyppi:	työ- ja valmistuspaikat, poroaidat
Koordinaatit:	ETRS-TM35FIN P: 7597696 I: 454416
Pinta-ala:	0.00 ha
Peruskartta:	381112
Luonti: 1.12.2009, Viimeisin muutos: 1.12.2009
takaisin

Yleiskuvaus

Sallivaaran vanha poronerotusaita on yksi harvoista hyvin säilyneistä vanhoista suurista poroerotuspaikoista ja sellaisena valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen kohde. Se on myös perinnemaisemien inventoinnissa luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi. Nykyinen erotusaita on vuodelta 1933, sitä edeltänyt perkka-aita vuodelta 1896. Sallivaarassa pidettiin erotuksia vuoteen 1964 asti. Aidan lisäksi alueella on 11 hirsikämppää, joista vanhin on vuodelta 1897. Museovirasto entisöi aitarakenteen ja parhaiten säilyneet kämpät vuosina 1985-1991 Kämpistä osa on avoinna yleisölle joko nähtävyyskohteena tai autiotupana. Yleisökäytössä olevat kämpät ovat Metsähallituksen hoidossa. Rakenteet on suojeltu elinkeino- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaina saamelaisen poronhoidon muistomerkkeinä. Raivattu alue on pinta-alaltaan 5,4 ha ja niittoa vaativa osa kaarteesta ja konttoreista yhteensa noin 0,7 ha. Kophteen hoidosta vastaa Metsähallitus.

Luonti: 1.12.2009 Viimeisin muutos: 1.12.2009

Yleissuunnitelma

Laatija:	Mia Vuomajoki, Metsähallitus
Päiväys:	18.1.2006
Hoitotaho:	maanomistaja
Ympäristötuki:	ei myönnetty
Hoitolupanro:	39/305/2006

Hoitotavoitteet

Perinteiset poroerotusaidat ovat olennainen osa Lapin rakennuskulttuuria. Saannollisen käytön loputtua alue oli alkanut pahasti kasvaa umpeen. Lemmenjoen kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitemassa mainitaan yhtenä tavoitteena perinteiseen käyttöön perustuvien luontotyyppien ja rakennetun ympäristön sekä perinnebiotooppien tai perinnemaisemien säilyttäminen.

Hoito-ohje

Vuosina 2003-2005 tehtiin kunnostusraivaus, jossa poistettiin puita ja pensaita kaarteesta ja sen ympäriltä sekä pienemmästä pijätyksesta. Paikallisten iäkkäämpien poromiesten muistelmien sekä vanhojen valokuvien perusteella vain muutama vanha mänty ja koivu jätettiin erotusaidan sisälle. Kamppien edustalta on raivattu puita siten, että on saatu auki näkymä aidalta kämpille. Poroerotusten pitäminen paikalla ei todennäköisesti enää onnistu, joten hoito on toteutettava muulla tavalla. Niitettävään alueeseen kuuluu suurin osa kaarteesta ja heinäisimmät osat konttoreista. Niitto tehdään viikatteella, jonka jälkeen niitetyt heinät kuljetetaan pois alueelta ja poltetaan tai kompostoidaan. Niittämiseen voidaan mahdollisuuksien mukaan käyttää myös pienikokoista niittokonetta. Lähistöllä laiduntaa runsaasti poroja, jotka voisivat osaltaan pitää kasvillisuutta matalampana ja metsittymistä kurissa, jos aitauksen portit pidetään auki. Porojen liikkuminen aitauksessa ei kuitenkaan yksin riita estamään alueen heinittymistä, sammaloitumista ja taimettumista. Hoitotoimien seurannassa käytetään tarkoitukseen laadittua hoitopäiväkirjaa, minkä lisäksi tehdyt toimenpiteet tallennetaan vuosittain Metsähallituksen paikkatietojärjestelmään.

Taustatiedot

Maisemamaakunta:	Metsä-Lapin tunturiseutu
Perinnebiotooppi (inventoitu):	Sallivaaran poroerotus (M)
Natura-alue:	Lemmenjoen kansallispuisto (SCI, SPA F11300201)
Luonnonsuojelualue:	Lemmenjoen kansallispuisto

Kirjallisuus

Satu Kalpio ja Tarja Bergman, Lapin perinnemaisemat, Alueelliset ympäristöjulkaisut 116, Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus, Rovaniemi 1999

Luonnonympäristö

Kasvisto

Vanhaa poroerotuspaikkaa ympäröi tuore ja kuiva kangas. Kaarre on säilynyt melko avoimena, sen sijaan konttorit ja pijätysaitaukset ovat olleet varpujen, taimien ja puiden (lähinnä koivujen) vallassa. Kaarteen kasvillisuus on tyypillistä poroerotuspaikoille; ei kovin monipuolista, mutta poikkeaa selvästi ympäröivän metsän kasvillisuudesta. Valtalajeina ovat heinät, kuten nurmilauha (Deschampsia cespitosa), polku- ja harmaasara (Carex brunnescens, C. canescens), heinätähtimö (Stellaria graminea), kultapiisku (Solidago virgaurea), metsätähti (Trientalis europaea) ja voikukka (Trientalis europaea). Kaarteessa on viisi komeaa, noin kahdeksan metrin pituista vanhaa mäntyä. Konttoreissa lajisto on osittain niittymäistä kuten kaarteessakin, mutta myös metsälajeja, kuten varpuja on paljon. Pijätysaitojen kasvillisuudessa on enimmäkseen metsä- ja suolajeja.

Käyttömahdollisuudet

Infotaulu:	ei määritelty
Kyltti:	ei
Viitoitettu:	ei

Ladattava tiedosto saattaa sisältää kuvia, karttoja tai muita sisältöjä jotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöä varten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.

Linkit Museoviraston muihin aineistoihin

Arkeologiset kohteet muinaisjäännösrekisterissä  Sallivaara 148010789, työ- ja valmistuspaikat, kivirakenteet   Rakennusperinnön kohteet  Sallivaaran poroerotuspaikka

kopioi linkki tälle sivulle: