Juikenttä sijaitsee Vuotsosta itään, Mutenianjoen itäpuolella, 700 metriä Sompiojärven niskasta etelään. Kenttä on noin 100 x 50 m laaja, soiden ympäröimä moreenisaareke. Vanhalla asuinpaikalla on ympäristöä rehevämpi kasvillisuus, heinikko ja vankka koivikko, mikä johtuu ihmisen toiminnan tuottamasta ravinnonlisästä.
Juikenttä on kuulunut Sompion lapinkylään eli siidaan, joka on ollut keskeinen osa Kemin Lappia. 1960-luvulla alueella suoritettiin arkeologisia tutkimuksia, koska paikka oli vaarassa jäädä Lokan tekoaltaan alle. Tutkimuksissa todettiin viisi laakeaa pyöreää painannetta, joista ainakin neljä oli asuinkotien sijoja. Lisäksi tutkittiin ulkoliesiä ja useita kuopanteita, joihin johtivat säteittäisesti matalat urat. Kuopanteet ovat jonkinlaisia tulenpitokuoppia, joita on todennäköisesti käytetty ravinnon kypsennykseen tai tervan valmistukseen. Yhden kodansijan ympärillä oli vahva tunkiokerrostuma, josta löytyi luujätteen lisäksi paljon esineitä. Kodansija jätekerrostumineen liittyy todennäköisesti palvontaan ja uhraukseen.
Löytöjen perusteella Juikenttää on käytetty asuinpaikkana ainakin 2500 vuoden aikana, aina varhaismetallikaudelta uuden ajan alkuun saakka. Varhaismetallikautinen Kjelmöy-keramiikka (1300 eKr.-300 jKr.) edustaa paikan vanhinta asutusvaihetta. Pääosa löydöistä on rautakautisia, varhaiskeskiaikaisia ja keskiaikaisia esineitä: erilaisia työkaluja, talousesineitä, aseita, metallikoruja, metallisia vyön osia, luu- ja sarviesineitä jne. Metallikorujen joukossa on solkia, riipuksia, neuloja ja sormuksia. Suuri osa esineistä on joutunut tunkiokerrokseen täysin käyttökuntoisina, mm. sarvesta tehty noitarummun vasara. Tunkiokerros oli täynnä petun valmistuksessa syntynyttä puunkuorisilppua, kokonaisia ja silvottuja nisäkkäiden (erityisesti peura) luita, lintujen sekä kalojen luita ja suomuja.
Venäläistä alkuperää olevat 1400-1500-lukujen kirveet sekä samanaikaiset pohjoissaksalaiset pöytäveitset valaisevat Juikentän saamelaisten kauppayhteyksiä sekä Kemin Lapin poliittista asemaa Ruotsin ja Venäjän verotuksen kohteena. Turkiskauppa tuotti väestölle huomattavaa ylijäämää, mikä kuvastuu arkeologisissa löydöissä. Asutus ja uhraaminen Juikentässä päättyivät 1600-luvun puolivälin tienoilla, jolloin käännytys kristinuskoon Kemin Lapissa tehostui, ensimmäiset saamelaisalueen kirkot rakennettiin ja vanhoja uhripaikkoja hävitettiin.
Juikenttä oli keskiajalla ja uuden ajan alussa pyyntitaloudessa eläneen saamelaisyhteisön vuotuiskierron tärkeä etappi, jonne asetuttiin kevättalvisen peuranpyynnin aikaan. Paikalla asuttiin keväällä ja alkukesästä, luultavasti myöhemminkin kesällä ja syksyllä, ennen talvikylään siirtymistä.
Vuoden 2019 tarkastuksessa voitiin todeta, että paikka on 50-vuoden kuluessa soistunut ja maisema muuttunut Lokan altaan vaikutuksesta. Suurin osa tutkitun alueen ympäristöstä on kuitenkin säilynyt veden pinnan yläpuolella. Sompion lapinkylän alueista suuri osa on nykyisen Lokan tekoaltaan pohjassa. |
takaisin
Koordinaatit
Juikenttä, kaivausala 14. Kaivauskertomus; Kaivaus; 1965