Inarinjoen varressa, joen ja Karigasniemi-Angeli -polkutien välissä on Kamiljoen (Gameljohka/Gamelveadji) talo. Talosta n. 900 m lounaaseen tien itäpuolella, tien ja poroaidan välissä on kaksi maatunutta pyyntikuoppaa portille johtavan ajouran pohjoispuolella. Aidan itäpuolella, portista n. 150 m itäkoilliseen, on kaksi soikeaa kivikehää. Ne ovat ilmeisesti kodan tulisijoja kurun reunassa. Portin eteläpuolella on kolme suorakaiteen muotoista kivilatomusta rivissä 12 - 14 m:n päässä toisistaan. Latomukset ovat kooltaan n. 1,3 - 1,6 x 0,9 - 1,1 m, korkeutta niillä on 5 - 15 cm.
SKL luettelo 123.
Alueelta on kartoitettu viimeistään vuonna 1964 seitsemän peurahautaa. Utsjoen inventoinnin yhteydessä 1990 alueelta löytyi kaksi matalaa maatuneiksi pyyntikuopiksi luokiteltavissa olevaa painannetta Karigasniemi - Angeli -polku tien itäpuolelta, tien ja poroaidan välistä. Pyyntikuopat sijaitsivat poroaidan veräjälle johtavan ajouran pohjoispuolella. Poroaidan itäpuolella alkoi melko tasainen kuolpuna, joka päättyi idässä kuruun. Kurun reunalta n. 150 m poroaidan veräjästä itäkoilliseen löytyi kaksi soikeaa kivistä ladottua kehää, ilmeisesti kodan tulisijoja. Ensimmäinen tulisija oli noin 1, 5 m: n päässä törmän reunasta, sen pituusakseli oli samansuuntainen kuin törmän reuna ja koko 95 x 75 cm. Toinen tulisija oli 9,5 m:n päässä edellisestä, suoraan poispäin kurun reunasta. Se oli noin 125 x 100 cm. Poroaidan veräjän eteläpuolelta löytyi lisäksi kolmen suorakaiteen muotoisen kivilatomuksen muodostama rivi.
Vuoden 1993 tarkastuksessa havaittiin alueella neljä pyyntikuoppaa, jotka olivat pieniä, matalia ja soikeita. Lisäksi havaittiin yksi nelisivuinen latomus ja kaksi kivikautiseksi arvioitua asuinpaikkaa (kvartsia ja palaneita kiviä).1960-luvulla kartoitetuista pyyntikuopista kolmen arvioitiin sittemmin kadonneen.
Kaivauksissa vuonna 2008 tutkittiin yhden lieden aluetta ja ympäristöä. Kaivausalueen laajuus oli yhteensä 49 m2. Liesi oli pyöreähkön muotoinen ja kivillä täytetty tulisija, jossa oli kaksi kiveä osoittaen permikkää ja yksi suurempi posiokivi. Löytöinä talteen otettiin n. 47 g palamatonta luuta, alle gramma palanutta luuta ja puukon kahvan päätehela. Osteologisen analyysin perusteella lähes kaikki luut olivat peuran/poron luita. Näiden lisäksi tunnistettiin yksi linnun luu. Kaivausten yhteydessä otettiin myös maanäytteitä, joista analysoitiin fosfaatit. Liesi on ajoitettavissa rakenteensa ja radiohiiliajoituksen perusteella keskiajan loppuun tai uudelle ajalle, 1460-1640 AD.
Suorakaiteenmuotoiset liesilatomukset, permukkaliedet sekä soikeat ja pyöreät liedet liittyvät saamelaiseen arkeologiseen kulttuuriperintöön. |
takaisin
Koordinaatit
Palggapakti, Kaivaus 2008 Petri Halinen