Pienempi Koskelaisen uuneista sijaitsee edelliseen nähden kulmittain noin kymmenen metriä pohjoiseen, samassa rinteessä. Rinne on tällä kohtaa loivempi, minkä vuoksi uuni muodostaa noin kolme, neljä metriä korkean kummun.
Uunia on myöhemmin käytetty kaatopaikkana, mutta pesässä on yhä havaittavissa roskien ja seinistä rapautuneen hiekan ja kalkin seassa arinan hahmo. Edelliseen uuniin verrattuna pohjan muoto on kulmikkaampi. Uunin seinämät levenevät ylöspäin, samoin kuin suuremmassakin uunissa. Uunin suut on ladottu paksuista kivilaaoista. Kumpikin pielistä on säilynyt ehjänä. Pesän seinämät ovat lasittuneet pahoin eikä eri rakennusvaiheista voi tässäkään tehdä päätelmiä.
Uunin harja on osittain sortunut alas, mutta takaseinän keskikohdalle on jäänyt noin metrin mittainen muita seinämiä korkeampi osa. Kohta lienee sattumalta korkeampi, sillä kerrotun mukaan takaseinämien keskikohta on yleensä tehty matalammaksi poltetun kalkin tyhjentämisen helpottamiseksi.
Uunia kiertävä kumpu näyttää muodostuvan jätekalkista, mutta seassa on ilmeisesti käytetty myös hiekkaa, sillä uunin takaa ja ympäriltä on kaivettu maata, noin kahden metrin levyiseltä vyöhykkeeltä. Uunin edustalla kumpu muodostaa suuaukkoa reunastavat vallit, jotka koostuvat osittain palaneista kalkkikiven kappaleista.
Luonti: 3.4.2003 Viimeisin muutos: 2.3.2007
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.