Laajasalossa, Degerön saaren pohjoisosassa, nykyisen Tullisaaren puistoalueen itäosassa on oletettavasti jo keskiajalle periytyvä yksinäistalon paikka. Itäinen niemi on ollut erittäin jyrkkäpiirteinen ja kallioinen, mutta maastoa on muokattu 1800-luvulla puistomaisemmaksi tuomalla sinne uutta kasvualustaa ja istuttamalla jalopuita.
Historiallisissa kartoissa (v. 1749, 1777-95) tilakeskus on merkitty itäisen niemen jyrkästi kohti rantaa viettävään rinteeseen. Ensimmäisen kerran vuonna 1550 mainittu (Tulo holm), Degerön kylän mailla sijainnut Tullisaari on muodostanut oman rekisterikylänsä.Alkujaan Tullisaari on ilmeisesti kuulunut Herttoniemen kylään.
Turholmissa oli rälssitila viimeistään vuonna 1556, mutta tilan säterivapaus peruutettiin vuonna 1683. Tilasta muodostettiin vuonna 1687 Uudenmaan jalkaväkirykmentin kapteenin puustelli, ja se toimi kruunun virkatalona aina Ruotsin vallan loppuun asti. Vanhan tilakeskuksen alueella on vielä 1940-luvulla ollut olemassa kapteenin virkataloksi kutsuttu rakennus, joka perimätiedon mukaan olisi ollut tilan vanha päärakennus ja Suomen ensimmäisiä lasi-ikkunaisia rakennuksia.
Vuosina 1837-1883 Tuurholman tilaa hallitsi kauppaneuvos Henrik Borgström, joka kehitti merkittävästi Helsingin puistokulttuuria. Vaikka Tuurholma oli jo 1800-luvun alussa puistomaisesti hoidettua aluetta, muokattiin siitä vasta Borgströmin aikana englantilaistyylinen maisemapuisto, missä asussa se on kutakuinkin nykyiselläänkin. Samassa yhteydessä vanhan tilakeskuksen eteläpuolelle perustettiin laaja hyötypuutarha, jossa oli myös kasvihuone eli orangeria puutarhan pohjoisreunalla. Kasvihuoneen kivinen maapohja on ollut nurmen alla näkyvissä vielä 1990-luvulla. (Karisto 1998: 21-25; Kivi et al. 1995: 17, 34.)
Tullisaaren puisto siirtyi 1900-luvun alussa kaupungin omistukseen ja avattiin kansanpuistona; itäinen niemi oli varsinaisena retkeily- ja leirintäalueena 1960- ja 1970-luvuilla. Kansanpuiston rakennukset purettiin jääkellaria lukuun ottamatta 1970-luvulla, vanhan tilakeskuksen rakennukset oli hävitetty jo 60-luvulla. Tämän jälkeen rinteeseen on vuosien varrella ajettu täytemaata, puutarhajätettä ja merestä kerättyä roskaa. Nykyisin paikalla oleva vilja-aitta on siirretty muualta. (Kivi et al. 1995: 23-25, 35.) Säilyneitä kivijalkoja on 2000-luvulla hyödynnetty rakennettaessa rinteeseen näköalaterasseja.
Vuonna 1998 tehtiin tutkimuksia kartanopuiston 1800-ja 1900-luvuille ajoittuvien kadonneiden puistokäytävien, istutusalojen ja muiden rakenteiden löytämiseksi. Tutkimuksissa tehtiin koeojia, käytettiin maatutkaa ja otettiin näytteitä makrofossiilitutkimuksia varten. Löytöjä KM 98037. Keväällä 2025 tehtiin koekaivaus Adelenpolku 1 kiinteistön eteläosassa 91-49-58-2. Tutkimuksessa ei tehty 1800-lukua vanhempia löytöjä. Kohteen rajausta muutettiin tutkimuksen perusteella 05/2024.
Aino Acténin huvilan lounaispuolella on veden täyttämä vanha kaivoslouhos. |