Venäjän kylän vanha tonttimaa on sijainnut Koijoen mutkan molemmin puolin, joen rantaan ulottuvan Venäjänharjun eteläisessä reunassa. Venäjän kartanon nykyinen päärakennus sijaitsee paikalla edelleen. Venäjän kylän varhaisimmat vaiheet ovat epäselviä, mutta on mahdollista, että se olisi jo keskiajalla perustettu Loimaan Niinijoensuun Ryssän talon uudiskylä. (Alanen 2004:77–79; Suvanto 1973:314.)
Kylä on ollut läänitettynä jo 1500-luvun alussa, ja sen omisti 1520-luvulla Eerik Sluk, joka omisti samoihin aikoihin myös Sääksmäen Jutikkalan. Lähtiessään v. 1526 maanpakoon majesteettirikoksesta tuomittuna Eerik ehti myymään maidensa Ryssböle -nimisen osan laamanni Knut Eerikinpojalle. Tämä luovutti Ryssbölen v. 1532 pojalleen Jöns Knutsonille, joka oli silloinen Sääksmäen kihlakunnantuomari. Knutson joutui antamaan kaksi Ryssbölessä sijainnutta lampuotitaloa Kustaa Vaasalle, ja talot läänitettiin Jöran Kryddnärille, mutta läänitys purkautui, ja v. 1556 alkaen läänittämättömät talot on merkitty kymmennysluetteloon. Vuonna 1556 nämä kaksi taloa luettiin vielä Humppilan kylään, mutta seuraavana v. 1557 Venäiä on merkitty omaksi kyläkseen. (Alanen 2004:77–78; Suvanto 1995:49.)
Vuosina 1577–1587 on Venäjän kylästä luettu kaksi lampuotia Vuolteen kartanon Hartvik Henricksonin läänityksiin. 1600-luvun alussa kylässä oli vielä neljä lampuotia, jotka kuuluivat Nuutajärven kartanon alaisuuteen. Vuoden 1702 maakirjan mukaan kylässä oli tuolloin neljä taloa. (Alanen 2004:79.)
Vuoden 1693 kartan perusteella määritetty Venäjän kylän kylätontti on nykyisin suurimmaksi osaksi savipeltoa. Joen eteläpuolella oleva pelto oli kynnetty, joten se pintapoimittiin vuoden 2005 inventoinnin yhteydessä. Pellossa havaittiin tiilimurskaa ja palanutta savea, eläinten luita sekä huonokuntoinen punasavikeramiikan fragmentti.
Kylätontin pohjoispuolella harjun joelle avautuvassa etelärinteessä on mäntyä, vadelmaa ja niittykasvillisuutta kasvava rakentamaton alue. Alueen eteläosa on aurattu ja kasvaa nuorta mäntyä. Rinteessä havaittiin mahdollinen kellarikuoppa, jonka halkaisija oli n. 2 m sekä uuninraunio, jonka halkaisija oli n. 5 m ja korkeus n. 1,5 m. Palaneiden kivien lisäksi turpeen peittämän raunion päällä oli kellertävämassaisia tiilen kappaleita, jotka vaikuttivat kaakeliuunin tulipesässä käytetyiltä tulenkestäviltä tiililtä, joita on valmistettu mm. ruotsalaisessa Höganäsin keramiikkatehtaassa vuodesta 1825 lähtien. |
takaisin
Koordinaatit
Kunta, Inventointi 2005 Johanna Enqvist