Kohde sijaitsee Kymijoen rantajyrkänteen päällä, lauttavalkamaan vievän tien pohjoispuolellan, ns. Pentik-paviljongin pysäköintialueen etelänurkasta 20 m etelään. Hiekkaperäisessä maastossa kasvaa vesakkoa.
Kymijokeen laskevan uran jyrkkää, pohjoisenpuoleista yläreunaa noudatteleva, 70 m pitkä maavalli, jonka leveys on 1 m ja korkeus 1 m. Valli on eteläosastaan itä – länsi –suuntainen mutta se kääntyy keskikohdastaan lähes suorakulmaisesti ja on pohjoisosassa pohjoinen – etelä –suuntainen. Valli madaltuu pohjoispäässä. Vallin suojan puolelle on kaivettu 0,5 m leveä ja 0,2 m syvä ura. Länsipäässä erottuu vielä heikosti 10 m matkalla vallikäytävä, jonka leveys on 2 m ja korkeus ympäröivästä maastosta 0,3 m.
Kymijokeen laskeutuvan uran pohjalla kulkee tie, joka on aikanaan vienyt lauttavalkamaan, jossa on ollut joen ylityspaikka. Uran eteläpuolella on myös ollut valli, joka on tuhoutunut. Vallit ovat varmistaneet joen ylityspaikkaa, jossa sijaitsi Venäjän ja Ruotsin raja vuosina 1743 – 1808. Uran eteläpuolelle rakennettu valli on tuhoutunut, kun kohdalle on rakennettu toisen maailmansodan aikainen Kymijokilinjan linnoite. Vuoden 2008 inventoinnissa tutkittiin ainoastaan tieuran pohjoispuoli.
Noin 10 metrin kohteesta pohjoiseen on maata käsitelty kaivamalla 1980-luvulla. Alueelle on asennettu läheisen Pentik-paviljongin sadevedenkeräysjärjestelmän putket ja kokoojakaivot. Valli loppuu eteläpäästään noin 15 metrin päähän viemäreistä. Vallin päällä kasvaa kaikenikäistä lehtopuustoa. Kohde sijoittuu Natura- ja lehtojensuojelualueelle. Kymijoen ranta on herkkä maanvyörymille, joten eroosio voi vaurioittaa kohdetta. Viimeisin suuri sortuma on tapahtunut 1990-luvun lopulla.
Kohde tarkastettiin vuoden 2012 inventoinnissa ja se oli yllä olevan, kuvauksen mukaisessa kunnossa. |