Kohde sijaitsee valtatien 7 pohjoispuolella, Vastilantien länsireunassa olevassa Mossamalmenin alueella. Maasto on mäntyvaltaista sekametsää kasvavan hiekkaharjun tasaista lakea, jonka etelä- ja pohjoispäässä on hiekkakuoppa. Harjun lakialue (25–27,5 m mpy) on muodostanut varhaisella kivikaudella pienen matalan särkkämäisen saaren, jonka koillisreunassa on ollut suojaisa poukama. Paikka on helppo saavuttaa ja kohde melko helppo hahmottaa hiekanotosta huolimatta.
Löytöpaikka 1 sijaitsee pohjoispään hiekkakuopan eteläreunassa, harjun korkeimman kohouman itäpuolisella tasanteella. Kuopan reunasta on saatu talteen 30 metrin matkalla hiotun kiviesineen katkelma ja kvartsia. Löytöpaikka 2 sijaitsee samalla tasanteella, 70 m etelään olevan toisen hiekkakuopan pohjoisreunassa. Kuopan leikkauksen yläreunasta on poimittu lähes 100 metrin matkalta kvartsia. Kuopan leikkauksen kaakkoispäässä, viisi metriä tien reunasta, on todettu pienialainen palaneen luun keskittymä (löytöpaikka 3), joka on suurelta osin tuhoutunut maa-aineksen otossa. Kuopan reunassa on myös kolme pyyntikuopaksi tulkittua kuoppaa. Läntisin, pyyntikuoppa 1, (6 x 3 x 1,2 m) soikea ja syvin kuoppa sijaitsee 17 m hiekkakuopan reunasta pohjoiseen, keskimmäinen, hiekanotossa leikkautunut matala pyöreähkö kuoppa (pyyntikuoppa 2; 4 x 3 x 0,7 m) edellisestä 30 m itäkaakkoon ja kolmas soikea kuoppa (pyyntikuoppa 3; 5 x 3 x 1 m) edellisestä 10 m itään ja runsas metri hiekkakuopan reunasta pohjoiseen.
Löytöjen ja korkeussijainnin perusteella kyseessä on varhaiskivikautinen saariasuinpaikka. Alkuperäistä laajuutta on vaikea arvioida, mutta etelä- ja pohjoispää on ilmeisesti tuhoutunut pahoin hiekanoton takia. Muinaisjäännös on rajattu tasanteen ja hiekkakuoppien reunojen mukaisesti, mutta sen laajuuden tarkempi määrittäminen edellyttää vähintään koekaivauksia. |