Viimeistään 1350-luvulla perustettu Kyminkartano sijaitsi alun perin Kymijoen Huumanhaaran länsirannalla Hovinsaaren pohjoispäässä. Ensimmäinen kuvaus Kyminkartanon sijainnista löytyy Jaakko Teitin vuonna 1555 laatimasta valitusluettelosta. Kyminkartano sijaitsi Suuren Rantatien varrella. Vuonna 1380 Bo Joninpoika Grip lahjoitti Kyminkartanon tilan Vadstenan luostarille, joka puolestaan luovutti omaisuutensa hoidon silloiselle Viipurin linnan päällikölle Erengisle Niilonpojalle.
1555 Kustaa Vaasa vieraili Kyminkartanossa, minkä jälkeen kartanosta tehtiin kuninkaankartano. Venäläiset polttivat Kyminkartanon vuonna 1571. Vuonna 1617 solmitun Stolbovan rauhan myötä Kyminkartano menetti sotilaallisen ja hallinnollisen merkityksenä ja se päätyi mm. Wrangel ja Fersen-sukujen haltuun. 1728 pikkuvihan aikana vetäytyvät Ruotsi-Suomen sotajoukot polttivat kartanon. Venäjän valtio pakkolunasti kartanon kauppias Natony Nahtilta 1791 Kyminlinnan rakennustöiden vuoksi. Naht rakennutti uuden Kyminkartanon Huumanhaaran ja Langinkoskenhaaran pohjoispuolelle.
Vuoden 2003 koekaivauksessa vanhan Kyminkartanon alueelta ei tavattu keskiaikaan ajoittuvia kerroksia tai löytöjä. Sen sijaan alueella on säilyneenä 1600-luvulle ajoittuvia kerrostumia.
Huomautuksia: Kotka, Kyminlinna Kymin kappeli ja Vanha Kymenkartano. Keskiaikaisen kappelin ja kartanon alueen koekaivaus
Luonti: 22.1.2007
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.