Kohde sijaitsee kaakkoon, Kutisten kylän mailla, peltoaukealla olevassa laajassa tien halkaisemassa metsäsaarekkeessa, jossa on myös taloja.
Alueella on 64 röykkiötä, 14 hautamaista painannetta, 5 vallimaista kohoumaa, 2 kuoppaa sekä yksi maasta ja kivestä tehdyn perustuksen jäännös. Kohde kartoitettiin kokonaisuudessaan takymetrillä Kaskiprojektin tutkimuksissa. Kartoitetun alueen eteläosa on mustikka-käenkaalityypin kuusimetsää, pohjoisosa koivumetsää. Kohde on hyvin säilynyt, mutta alueen halkaiseva 1980 -luvulla rakennettu maakaasuputkilinja on osaltaan tuhonnut sitä. Röykkiöalue jatkuu maakaasuputkilinjan länsi-luoteispuolelle, mutta sitä aluetta ei tutkimukseen kuulumattomana kartoitettu.
Kaskiprojektin tutkimuksissa vuonna 2007 tutkittiin maakaasuputkilinjan rakentamistöissä tuhoutumaan tulevalta alueelta kaivamalla kuusi röykkiötä (nrot 1, 2, 3, 35, 37 ja 60), yksi hautamainen painanne (nro 3) ja yksi vallimainen kohouma (nro 2). Lisäksi tehtiin yksi erillinen tasokaivausalue röykkiöiden väliselle tasaiselle maalle (nro 1), josta havaittiin fossiilisia kyntöjälkiä. Tutkimusalueella käytettiin lisäksi metallinpaljastinta, jonka avulla löydettiin kaksi hevosenkenkänaulaa.
Muinaisjäännösalueen laajuus on n. 100 x 260 metriä. Kivestä ladotut sammaloituneet röykkiöt sijaitsevat alueella melko tasaisin välein ja ovat halkaisijaltaan 1-5 metriä, korkeudeltaan yleensä alle puoli metriä. Paikoitellen röykkiöiden välinen alue on hyvin tasaista, joten alueella on käytetty maanmuokkausvälineitä, kuten äestä, kuokkaa ja auraa. Hautamaisten painanteiden syvyys vaihteli useimmiten 0,3-0,5 metrin, pituus 3-5 metrin ja leveys 1-2 metrin välillä. Osa haudoista on selvästi erottuvia, osa erittäin huonosti erottuvia.
Tutkimusten aikana paikalla kävi läheisen Janhan talon vanha emäntä, joka kertoi, että alueella kasvava kuusimetsä on istutettu n. 50 vuotta sitten (ollut itse istuttamassa). Tuolloin paikalla oli kasvanut koivumetsää ja alue oli ollut lehmähakana (siis 1950 –luvulla). Hänen kertomansa mukaan alue on paikallisten mukaan (ei itse syntyjään paikkakuntalainen, syntyisin Antreasta) vanhaa kaskimaata ja siellä on myös kuoppia, joita sanotaan vanhoiksi naurishaudoiksi. Kaskialueen käyttöikä ei kuitenkaan ollut hänen tiedossaan.
Kaivaustutkimusten tulosten perusteella kyseessä on historiallisen ajan kaski- ja/tai peltoviljelyalue. Äimäjärven suunnan rautakautisten kalmistojen alueelle ja keskiaikaisiin kyliin on matkaa noin 1,5 - 3 km etelän ja lännen suuntaan (esim. Kutinen, Kankainen, Keikkala, Sittala) ja pohjoiseen Vanajaveden suuntaan noin 1,5 km. (Heinu). Koska alue kuuluu Kutisten kylään, kaskeamista ja alueen muuta hyödyntämistä lienee ainakin historiallisella ajalla suoritettu sieltä käsin. |
takaisin
Koordinaatit
Hämeenlinna–Lempäälä-maakaasuputkilinja, Inventointi 2007 Jouni Taivainen