Jaalankylää on pidetty mahdollisesti Jaalan vanhimpana kylänä, joka ajoittuisi 1300-luvulle. Jaalan vanhakylä on sijainnut nykyisen kirkonkylän alueella, mahdollisesti Ala- ja Ylä-Poterin talojen tienoilla. Lisäksi kylään on kuulunut useampia osakyliä. Jaalankylä on ollut pitäjän suurin kylä ja se on jakautunut kolmeen eri neljänneskuntaan. Kylään on merkitty vuonna 1539 6 taloa ja 1560-luvulle mentäessä kylässä on ollut jo 14 verotilaa. (Kepsu 1981, 40, Suomen asutus 1560-luvulla, 139-140, 148.) Vuoden 1789 armeijan kartassa sekä Kuninkaan kartastossa nykyinen kirkonkylä on jo erittäin tiheään asutettu (Salminen 2004, 161; Alanen ja Kepsu 1989, 208).
Liikasenmäen alue sijaitsee Jaalan kirkonkylässä hieman paloasemalta ja kunnantalolta etelään peltojen ympäröimällä mäellä lyhyen matkan päässä Jaalanlahdesta. Paikan rakennukset on kunnostettu museoksi. Paikalla on aikaisemmin ollut Jaala-Heikkilän puustelli. Tila perustettiin sotilasvirkataloksi vuonna 1683 ja se toimi sellaisena aina vuoteen 1810 saakka. Venäläiset polttivat alueella sijainneet rakennukset vuonna 1790. Ainoastaan yhden aitan kerrotaan säilyneen palosta. Vuonna 1865 tilan vuokrasi Kustaa Aadolf Liikanen, mistä tilan nykyinen nimitys johtuu. (Salminen 2004, 167, 168.)
Liikasenmäellä on päärakennuksen eteläpuolella havaittavissa kaksi painannetta sekä kivillä täytetty kellarikuoppa. Myös päärakennuksen itäpuolella on muutama rakenne. Lipputangon kohdalla on nähtävissä maakumpu ja sen takana on istutetun kuusen vieressä matala kohouma. Lisäksi sireenipensaiden lomassa on maavallien ympäröimä painanne, jonka halkaisija on noin 3,5 m.
Liikasenmäellä on todennäköisesti säilynyt hyvin 1700-luvun lopun paloa edeltäneitä rakenteita sekä kulttuurikerroksia. Paikalla on sijaintinsa puolesta saattanut olla asutusta jo ennen puustellin perustamista. Myös mäen pohjoispuolen pelloilla on saattanut säilyä ainakin 1700-luvun asutuksen jäännöksiä, sillä karttojen perusteella alue on ollut jo tuolloin rakennettu. Muualta kirkonkylästä vanhat rakennustenjäännökset ovat todennäköisesti tuhoutuneet uuden rakennuskannan myötä.
Vuonna 2015 toimitettiin metallinilmaisinlöytöjä mäen eteläpuolen pelloilta, aivan muinaisjäännösrajauksen reunalta. Löytöalueen koko on noin 130x50 metriä, 80 m mpy korkeuskäyrän eteläpuolella ja museoalueelta etelään vievän peltotien länsipuolella. Osa löydöistä palautettiin löytäjälle, mm. 1800-luvun rahoja, lyijykuulia, sormustin, värttinänpyörä, solki ja pieniä epämääräisiä metalliesineiden katkelmia (verifikaatti ja kuvat arkistossa). Pellossa havaittiin paljon rautakuonaa, tiiltä, lasia yms. Löydöistä talletettiin kokoelmiin KM 40665:1-8, ks. alakohteet. KM 40665:4 on rautakautinen ketjunkantajan katkelma, muut löydöt historialliselta ajalta. Vuonna 2016 toimitettiin samalta pellolta uutena metallinetsinlöytönä 3 yhteenkiinnittynyttä dirhemiä viikinkiajalta (KM 41621; ks. alakohteet). Vuonna 2019 saatu merovingiajan tasavarsisolki. |
takaisin
Koordinaatit
MV/375/05.01.00/2018 KOUVOLA, Järvi-Suomen Energia Oy:n maakaapelointihanke Hokkarinharjun alueella