Siuntion Gammelbystä on varhaisin tunnettu maininta vuodelta 1520, mutta alueen asutus juontunee rautakaudelta asti. Kylässä oli keskiajan lopulla neljä taloa, joista kaksi eli Härkä ja Seppä olivat paikalla ainakin 1700-luvun jälkipuolelle asti. Kylän maat kuuluivat 1500-luvulta 1800-luvun alkuun Suitian kartanolle. Vanhalla kyläkumpareella oli vielä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa joitain ulkorakennuksia, mutta ne ovat hävinneet jo vuosikymmeniä sitten.
Gammelbyn tonttimaa sijaitsee peltojen keskellä olevalla kumpareella. Vanhan tonttimaan länsiosa on raivattu pelloksi. Pellon muokkauskerroksessa on runsaasti tiiltä, palanutta savea ja erityisesti 1700-1800-lukujen talousjätettä. Tonttimaan itäosassa on metsikköinen kumpare, mutta sen aluetta rikkoo runsas 1900-luvulle ajoittuva maankäyttö (mm. maansiirtotyöt). Tonttimaasta noin 200-500 m itään erottuu lounaaseen viettävässä metsikköisessä rinteessä pengerryksiä ja röykkiöitä, jotka liittyvät varhaiseen, mahdollisesti rautakaudelle ajoittuvaan pellonraivaukseen. Alue kuuluu Uudenmaan perinnemaisemiin.
Vuoden 2014 inventoinnissa kohde tarkastettiin, mutta tällöin ei peltoja ollut kynnetty eikä pintahavainnointia voinut tehdä. Metsäsaarekkeessa ei vaikuta olevan juurikaan säilynyttä asuinpaikkaa, maaperää on myllerretty aika paljon. Saarekkeessa oli rakennus vielä 1900-luvun alussa, vuoden 1961 peruskarttaan ei ole merkitty rakennuksia.
Kumpare, jolla Gammelby on sijainnut rajattiin muinaisjäännösalueeksi Haggrénin ryhmän havaintojen perusteella. Haggrénin mainitsemat pengerrykset ja röykkiöt noin 500 metriä kylänpaikasta länteen vaikuttavat osittain luonnon muodostumilta, joihin jyrkästä kalliosta irronneet kivet ovat kasautuneet. Yksi kiveys saattaisi olla tulkittavissa ihmisen tekemäksi röykkiöksi.
Gammelbyn rajaus on tarkistettu joulukuussa 2016 tehdyn tarkastuskäynnin perusteella. Kylänpaikan itäpuolella on runsaasti merkkejä ihmisen toiminnasta: fossiloituneita peltoja, torpan paikka. Alue tulee jatkossa tutkia tarkemmin.
Vuoden 2024 tarkkuusinventoinnissa metsäsaarekkeesta tien pohjoispuolelta (kohdasta N 6675337 E 341619) löytyi kairauksessa 21 cm syvyydestä noin 4 cm paksuinen tiilimurskakerros, jonka jälkeen maa muuttui tummaksi ja mahdollisesti hiiltyneeksi hiekaksi. Tälle kohdalle on vuosien 1812–1820 uudistuskartalle merkitty rakennus. Metsäsaarekkeelle vievän rampin pohjoispuolella koepistosta tuli 20 cm paksuisen kyntökerroksen alta esiin harmaanruskea, savesta ja karkeammasta maa-aineksesta koostuva kerros, jonka seassa oli kohtalaisen paljon hiiltä, palanutta savea ja tiiltä. Myös pelloille tehdyissä koepistoissa havaittiin osassa palanutta savea, tiiltä tai hiilihippuja. Metsäsaarekkeesta 90 metriä itään olevalla rinteellä havaittiin 5 metriä pitkä ja 2 metriä leveä matala kivirakenne (ks. alakohde). |