Ensimmäisen maailmansodan aikainen puolustusasema. Rakennusajankohta 1915-1918. Kohde kiertää korkean kallion lakea Rumpupolunpuistossa.
Puolustusaseman taisteluasemat sijaitsevat kallion laella länteen päin sekä kallion pohjoisrinteellä pohjoisen ja luoteen suuntiin. Taustalla sijaitsevat suojahuoneet, jotka yhdistyvät etulinjaan neljällä yhdyshaudalla. Kohteesta on johtanut yhdyshauta myös kohteen XX:5 suojahuoneille. Hautoja ja rakenteita on täytetty etelä- ja kaakkoisosassa ja osittain siellä missä ulkoilutiet kulkevat hautojen yli.
Hautoja on louhittu kallioon sekä kaivettu maahan. Tukimateriaaleina on käytetty muurattuja kiviä, betonia ja hirsiä. Puurakenteita ei ole enää näkyvissä. Kaikki konekivääriasemat ja tähystysasemat ovat aikanaan olleet katettuja. Kaikkiaan kohteessa on taisteluhautaa 140 metriä. Osa taisteluhaudoista on rakennettu siten, että ampumakoroke on muurattu kivistä ja rintasuojan muodostaa pelkkä kallioseinä. Suurin osa haudoista on tuettu harkkokivillä. Betonisia tukirakenteita on hyvin vähän. Joidenkin taistelu- ja yhdyshautojen reunaa on korotettu maa- ja hiekkavalleilla.
Taisteluhaudat ovat olleet kahdessa kohdassa katettuja. Näissä kohdissa haudan takana on ampumakoroke, jolta on voitu tulittaa katteen yli. Korokkeissa on reiät katteen tukipaaluille. Katteet ovat hävinneet.
Kolme konekivääriasemaa, jotka on rakennettu muuratuista kivistä. Takaseinät ovat betonista. Näiden lisäksi on kolme tähystysasemaa, jotka ovat pienikokoisia ja ne on rakennettu muuratuista kivistä. Puolustusasemassa on myös viisi maahan kaivettua nelikulmaista tuliasemaa, jotka on ilmeisesti aikoinaan tuettu hirsillä. Asemien katteista ei ole jälkiä. Ne ovat saattaneet olla avoimia.
Suojahuoneita on ollut yhteensä neljä ja ne on rakennettu betonista ja muuratuista kivistä. kaikki katetut rakenteet on räjäytetty. Kuoppia, joissa on ollut joko hirsirakenteita tai ne ovat jääneet keskeneräisiksi on kolme. Puolustusaseman keskellä on alue, jossa on louhittu kivimateriaalia. Puolustusaseman länsipuolella on maahankaivettu säännöllisen muotoinen matala kuoppa.
Kannelmäen puolustusasemat XX:4 ja 6 muodostavat suojelukokonaisuuden. Puolustusasemat antavat hyvän kuvan vuonna 1915 aloitetusta kestolinnoittamisen ensimmäisestä vaiheesta. Kohteissa on useita erilaisia linnoituslaitetyyppejä, jotka ovat säilyneet hyvässä kunnossa. Harkkokivestä muuratut haudat ovat edustavia ja katettujen taisteluhautojen jäännökset harvinaisia.
Luonti: 9.3.2009 Viimeisin muutos: 24.5.2017
Tutkimukset
Sirkku Laine / Helsingin kaupungin rakennusvirasto inventointi 1995
Huomautuksia: Laine, S. 1996. Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus Helsingissä. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisuja 1996:3. Helsinki.
Luonti: 9.3.2009 Viimeisin muutos: 9.3.2009
John Lagerstedt tarkastus 2000
Huomautuksia: Ei raporttia.
Luonti: 9.3.2009
John Lagerstedt ja Vesa Laulumaa arkistotutkimus 2014
Huomautuksia: John Lagerstedt ja Vesa Laulumaa: Helsinki. Ensimmäisen maailmansodan linnoitusvyöhyke. Inventointiselvitys 2014. Museovirasto.
Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston tilaama selvitys yleiskaavoitusta varten.
Luonti: 24.5.2017
Kati Heinämies - K.E. Löfgren inventointi 1979
Huomautuksia: Heinämies, Kati – Löfgren, K. E. : Helsingin maa- ja merilinnoitukset. Tarkistettu inventointi 1979.
Laaksonen, L. (toim.) 1980. Ensimmäisen maailmansodan aikaiset linnoitukset Helsingissä. Suojeluluettelo. Museovirasto. rakennushistorian osasto, julkaisu n:o 9, 2/79. Helsinki.
Luonti: 30.6.2017
Tapani Ahvenisto inventointi 1966
Huomautuksia: Ahveniston kohde nro 79.
Tapani Ahvenisto: Helsingin maalinnoituksen inventointikertomus 1966.
Luonti: 30.6.2017
John Lagerstedt tarkastus 2013
Luonti: 16.3.2021 Viimeisin muutos: 16.3.2021
John Lagerstedt / Helsingin kaupunginmuseo tarkastus 2023
Huomautuksia: Tarkastettu ja dokumentoitu kevyen liikenteen väylän rakennustöissä esiin tullut suojahuoneen betonista tehty kulma.
Luonti: 28.7.2023
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.