Ensimmäisen maailmansodan aikainen puolustusasema. Rakennusajankohta 1915-1918. Kohteen itäosa sijaitsee Rumpupolunpuistossa rinteen yläosassa, josta johtaa yhdyshauta alas länsiosaan, joka sijaitsee Pelimannintien kääntöpaikan pohjoispuolella.
Puolustusasemassa on lähinnä kallioon louhittuja hautoja, joita on vahvistettu muuratuilla kivillä ja betonilla. Taisteluhautojen rintasuojien tukimateriaaleina on käytetty suurimmaksi osaksi harkkokiveä. Ampumakorokkeet on myös rakennettu muuratuista kivistä. Joissakin paikoissa taisteluhaudan rintasuojana on ainoastaan muuratulla ampumakorokkeella varustettu kallioseinä. Yhdyshaudat, traverssit ja ampumatarvikekomerot on rakennettu betonista. Taisteluhautaa on koko kohteessa 90 metriä. Torjuntasuuntina on pohjoinen ja länsi.
Taisteluhauta on ollut katettuna kahdessa kohdassa. Kivestä muurattu rintasuoja laskeutuu alemmaksi ja muodostaa kyynärtuen. Ampuma-aukot ovat maatuneet lähes näkymättömiin. Ampuma-aukot ja ampumakoroke ovat olleet katettuina puisella lipalla. Kate on hävinnyt. Hauta on katteen kohdalta leveämpi ja haudan takaseinässä kulkee betoninen koroke, jolle johtaa myös portaat haudan pohjalta. Betonikorokkeelta on voinut tulittaa katteen yli. Korokkeen etureunassa on kolme pyöreätä reikää (halkaisija n. 20 cm), joihin on tuettu katoksen takareunaa kannattelevat tolpat. Torjuntasuunta on ollut länsilounaaseen.
Konekivääriasemia on yhteensä kolme. Ne on rakennettu muuratuista kivistä eteläisintä lukuunottamatta, joka on rakennettu betonista. Hauta on viimeksi mainitun aseman kohdalla katettu betonisella holvikatolla ja aseman sisäänkäynnin vieressä on haudan toisella puolella betoninen suojahuone, jonka katon teräsrakenteet on räjäytetty pois. Sen betonikatto on kuitenkin säilynyt paikallaan. Tähystysasemia on kolme ja ne on rakennettu muuratuista kivistä. Näiden lisäksi on yksi mahdollisesti hirsillä tuettu, nelikulmainen ampumapotero.
Kannelmäen puolustusasemat XX:4 ja 6 muodostavat suojelukokonaisuuden. Puolustusasemat antavat hyvän kuvan vuonna 1915 aloitetusta kestolinnoittamisen ensimmäisestä vaiheesta. Kohteissa on useita erilaisia linnoituslaitetyyppejä, jotka ovat säilyneet hyvässä kunnossa. Harkkokivestä muuratut haudat ovat edustavia ja katettujen taisteluhautojen jäännökset harvinaisia.
Luonti: 9.3.2009 Viimeisin muutos: 24.5.2017
Tutkimukset
Sirkku Laine / Helsingin kaupungin rakennusvirasto inventointi 1995
Huomautuksia: Laine, S. 1996. Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus Helsingissä. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisuja 1996:3. Helsinki.
Luonti: 9.3.2009 Viimeisin muutos: 9.3.2009
John Lagerstedt tarkastus 2000
Huomautuksia: Ei raporttia.
Luonti: 9.3.2009
John Lagerstedt ja Vesa Laulumaa arkistotutkimus 2014
Huomautuksia: John Lagerstedt ja Vesa Laulumaa: Helsinki. Ensimmäisen maailmansodan linnoitusvyöhyke. Inventointiselvitys 2014. Museovirasto.
Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston tilaama selvitys yleiskaavoitusta varten.
Luonti: 24.5.2017
Kati Heinämies- K.E. Löfgren inventointi 1979
Huomautuksia: Heinämies, Kati – Löfgren, K. E. : Helsingin maa- ja merilinnoitukset. Tarkistettu inventointi 1979.
Laaksonen, L. (toim.) 1980. Ensimmäisen maailmansodan aikaiset linnoitukset Helsingissä. Suojeluluettelo. Museovirasto. rakennushistorian osasto, julkaisu n:o 9, 2/79. Helsinki.
Luonti: 30.6.2017
Tapani Ahvenisto inventointi 1966
Huomautuksia: Ahveniston kohde nro 79.
Tapani Ahvenisto: Helsingin maalinnoituksen inventointikertomus 1966.
Luonti: 30.6.2017
John Lagerstedt tarkastus 2013
Luonti: 16.3.2021
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.