Limingan museoalue eli Aappolan tontti sijaitsee Rantatiellä, Liminganjoen varrella, jota pidetään Limingan kylän vanhimpana alueena. Kylän talot ovat sijainneet nauhamaisesti pitkin jokivartta, sen molemmilla rannoilla. Paikalla on ollut tila viimeistään 1500-luvulta lähtien.
Limingan alue kuului 1300-1400 -luvulla Rannan pitäjään ja vuonna 1444 Liminka mainitaan osana Iin pitäjää. Limingan seurakunta mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1477 ja Limingan muuttuminen hallintopitäjäksi ajoittunee saman vuosisadan lopulle. Limingankylän asutus vakiintui, ja alue oli 1500-luvun puolivälissä koko Pohjois-Pohjanmaan tiheimmin asuttu keskus.
Aappolan tontille perustettu Ojanperän tila mainitaan verokirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1548, mutta se on todennäköisesti syntynyt jo edellisellä vuosisadalla. Varhaisimmat maininnat talosta ovat Ojanperän nimen lisäksi Tasaisen nimellä. Ojanperän tila nimettiin vuonna 1668 kestikievariksi, jollaisena se toimi ainakin vuoteen 1674 asti. Viimeistään 1760-luvulle tultaessa Ojanperän kantatilan talouskeskus oli siirretty peltosarkojen toiseen päähän. Tila oli asumattomana jonkin aikaa, kunnes paikalle perustettiin Ojanperän päätilaan kuulunut torppa - viimeistään 1800-luvun loppupuolella.
Venäläiset hävittivät pitäjää kahteen otteeseen 1500-luvulla; vuonna 1589 pitäjästä poltettiin yli 300 taloa ja vuonna 1592 tuhottiin kirkko sekä 225 taloa. Tästä huolimatta kylän manttaaliluku säilyi suurimpana Pohjois-Pohjanmaan pitäjissä.
Aappolan tontti on edelleen rakennettu; rakennuskanta on pääosin 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta. Rakennusten välissä, mahdollisesti myös alla, sekä piha-alueilla on säilynyt vanhempien asutusvaiheiden jäännöksiä. Tontilta on pihapolkujen perustustöiden yhteydessä löytynyt rakennusten jäännöksiä, jotka ajoittuvat löytömateriaalin perusteella lähinnä 1700-1800 -luvuille. Tontin pohjoisosassa sijaitsevan tien leikkauksessa on havaittu myös savitiivistettä.
Vuoden 2019 kaapelikaivantojen arkeologisessa valvonnassa havaittiin viisi 1800-1900-lukujen irto-löytöä, epämääräinen osin palanut turvekerros sekä hirsiarina ja täytetyn mahdollisen rakennusjätekuopan profiili.
Vuonna 2020 Museoalueen vesijohtotyömaan arkeologisessa valvonnassa havaittiin kivikoulun itäpuolella rakenteita, jotka todennäköisesti ovat vanhan kunnallistalon jäännöksiä. Kyseessä ovat mm. peruskivilinjaksi, tulisijanjäännöksiksi ja likamaakuopiksi tulkitut rakenteet. Kunnallistalo on valmistunut 1914 ja purettu joskus vuoden 1953 jälkeen. Lisäksi valvonnassa havaittiin kolme pelto-ojaa, jotka ovat vanhempia kuin em. rakenteet, koska ne ovat näiden alapuolella. Alue lienee poistunut peltokäytöstä viimeistään vuonna 1869, jolloin paikalle on rakennettu kivinen koulurakennus. Valvonnassa löytynyt esineistö tulkittiin moderniksi eikä sitä talletettu.
2022: Aluerajaus perustuu kohteen arkeologisiin valvontoihin sekä 1707 kartan perusteella pääteltyihin tonttirajoihin. |